keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pieni kierros Pohjanmaalla

 Koulutusmatka ruotsinkieliselle Pohjanmaalle oli monin tavoin kovastikin antoisa. Vaikka meille pidettiin luentoja koko päivän aamusta ihan iltamyöhälle alueen elinkeinoelämästä, kouluista, kulttuurista, vähän murteestakin ja kaikki tietysti på svenska, ei väsyttänyt yhtään, mikä olisi ollut tulos luentosalissa istuessa. Istuimme linja-autossa Seinäjoelta (Östermyra) Närpiöön, sieltä Korsnäsiin, sitten Petalax, Malax, Korsholm (Mustasaari) ja lopulta Strömsö ja Vaasa.

Tiesin jo etukäteen, että Etelä-Pohjanmaa on ruotsiksi Södra Österbotten, ja että se on suomenkielistä aluetta. Ihan rannikko on ruotsinkielistä seutua ja nimeltään Pohjanmaa, Österbotten. (Paitsi että tähän alueeseen on nykyään laitettu kuuluvaksi ihan suomenkielisiäkin alueita). Mutta en ollut ajatellutkaan, että tuon alueen eteläinen osa on tietenkin Syd-Österbotten, kuten oli nimeltään sieltä ostamani paikallislehtikin.

Närpiön (Närpes) rajalle saavuttua kunnanjohtaja astui autoon kertomaan kaupungista ja ensi töikseen jakoi meille Närpes-lippahatut ja valtavat määrät tietoutta kaupungista. Närpiö on Larsmon ja Korsnäsin ohella ainoa yksikielinen ruotsinkielinen kunta mantereella. 95-97 prosentilla on äidinkieli ruotsi. (Wikipediassa on annettu toisenlaiset luvut). Suurin osa osaa tietysti myös suomea.

 Oli yllätys, että näillä ruotsinkielisillä alueilla on melko paljon ulkomaalaisia, esim. Korsnäsissä 10% väestöstä. Mutta ei toisaalta ihme, sillä kasvihuoneita on valtavasti, ja niissä tarvitaan työvoimaa. Vietnamilaisia, burmalaisia, venäläisiä, valkovenäläisiä, virolaisia, nämä ovat suurimmat ulkomaalaisryhmät. Tomaatin- ja kurkuntuotannon ohella on myös turkistarhausta ja paljon erilaisia pienyrityksiä. Kaikki sellaista työtä, jollaista suomalaiset eivät halua tehdä, joten ei ihme, että työvoimaa tarvitaan muualta. Saimme Närpiöstä mukaamme ison laatikollisen vihanneksia. Siellä on aina tomaattikarnevaalitkin, ensi kesänä 6.-7. heinäkuuta.

Yllä kuva nykyaikaisesta moniharjaisesta kasvihuoneesta, joka kuulemma jotenkin on tehokkaampi kuin entisaikaiset. (Ei pidä moittia kuvan laatua, sillä koko matkan satoi lunta ja maailma oli ihan harmaa, ja kuva otettu liikkuvasta autosta ja likaisen ikkunan läpi.) Ihan ylinnä ravintola, jossa kävimme syömässä, ja joka sekin on itse asiassa kasvihuone. Ihana ja eksoottinen paikka, ruoka hyvää.

Aina välillä matkan aikana meille kerrottiin vitsejä tai sattumuksiakin. Erään närpiöläisen suomenkielen taidosta kerrottiin, että kun hän suuttuu, hän sanoo: "Nyt sä lopetta tai mä tulla vihanneks!" Tai kun joltain vietnamilaislapselta oli kysytty hänen kotimaataan, oli hän sanonut "Kvietnam", koska närpiöläismurteessa laitetaan k sanan eteen, esim kva=vad.

Korsnäsissa tutustuimme paikalliseen perinnemuseoon, jossa saimme myös leivoskahvit. Korsnäs on kuuluisa villapaidoistaan, joiden teko ei ole "hätäsen hommaa". Yhden kerroksen tekemiseen menee aikaa kokonainen tunti. Neuleen ala- ja yläosa on virkattu, keskiosa neulottu. Kolmen hengen voimin työ sujuu nopeammin.

Kuvassa olevat henkilöt kertoivat meille paikallisista oloista, kulttuurista, perinteestä. Paikalla oli muitakin iäkkäitä ihmisiä, jotka kertoivat meille vitsejä ja tapahtumia oikein sillä ikivanhalla "närpesdialekten". Täytyy sanoa, että niistä kyllä meni minulta puolet ymmärtämättä. Taisivat muut ymmärtää ainakin naurunhörähdyksistä päätellen. Vanhukset unohtuivat välillä tosin kertomaan tarinaa yleiskielellä, ja heitä piti muistuttaa, että murteella piti kertoa.

Kasvihuoneita, turkistarhoja ja pienyrityksiä on täälläkin kuten Närpiössä, työttömyys maan alhaisimpia, vain 3%. Korsnäsin yrityksistä mainittakoon myös Dermosil, joka valmistaa kehuttuja meikkejä yms. Täällä meille oli varattu lahjaksi kassi, josta löytyi kolmenväristä suihkugeeliä.

Korsnäsin ja Maalahden (Malax) välillä sijaitsevallaa Petalaxin yläasteella kävimme myös. Mutta siitä  kerron ehkä enemmän ensi kerralla.
Lieneekö ketään, joka ei olisi kuullut sanontaa "Ei mennyt niin kuin Strömsössä". Me pääsimme käymään Vaasassa talossa, jossa Strömsö-ohjelmaa tehdään. Koko talo on täynnä huoneita, joista lähetetään eri ohjelmia: keittiö, olohuone, kirjasto... On puvustamoa, roipevarastoa ja vaikka mitä, kameroita katossa ja roikkumassa ja lattioilla makaamassa. Ulkona eri rakennuksessa jopa sauna ja nikkarointitilat. Kaikki meren rannalla idyllisessä maisemassa.

Strömsön ohjelmat ohjataan Pohjoismaiden pienimmästä ja halvimmasta ohjaamosta. Halpa ja halpa, mutta jos tämä maksaa vain miljoonan ja normaalit 30 miljoonaa, onhan se silloin halpa.
Jokainen ohjelmajakso, jota kohti työskentelee yleensä 11 henkeä, maksaa 30 000 euroa. Televisio-ohjelmien teko ei siis ole mitään pikkunapeilla pelaamista.

Puhekieli Strömsötä tehdessä on ruotsi, ja jotkut eivät oikein osaa hyvin suomea. Komentokieli on kuitenkin suomi, esim.: "Kamera kaksi, nyt!" Kerran oli joku heikommin suomea osaava pyytänyt henkilöitä siirtymään paikaltaan ja kun piti sanoa: "Nostakaa pylly!" olikin henkilöltä lipsahtanut: "Nostakaa pöllö!"

Yövyimme Vaasassa kivassa hotellissa ihan rautatieasemaa vastapäätä. Illalla söimme jonkun purjehdusseuran tiloissa (Älköön kukaan käykö kurkkuuni, kun en muista, mikä se niistä Vaasan kolmesta purjehdusseurasta oli). Ruokailun lomassa meille oli jörjestetty ohjelmaakin.

Seuraavana päivänä oli vielä opastettu kävelykierros kaupungilla. Kuvassa vanha kaivo, jollaisia on nykyään jäljellä enää kolme. Vaasan asukkaista  vain noin 20% on äidinkieleltään ruotsinkielisiä.Tämän mainitsen siksi, että taksikuski valitteli, etteivät turistit oikein uskalla tulla Vaasaan, kun luulevat sitä täysin ruotsinkieliseksi ja pelkäävät tietysti kielensä puolesta. Kannattaa muuten mennä Vaasaan, se on erittäin kaunis kaupunki kesällä. Paljon puistikoita, meri, vanhoja hienoja idyllisiä puutalojakin, mutta myös modernia arkkitehtuuria ja shoppailumahdollisuuksia.


Vaasa on ollut  lyhyen aikaa (1855-1917) nimeltään Nikolainkaupunki. Suomen itsenäistyttyä nimi muutettiin takaisin Vaasaksi. Yllä oleva kyltti roikkuu vielä muistona rautatieaseman hallissa.

5 kommenttia:

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Kivoja kuvia, siellä sitä alkuperäisintä Gustav Vasan ruattia puhutaan vieläkin.

Jael kirjoitti...

OI miten haluaisin tehdä Pohjanmaan kierroksen minäkin.Heti kiinnitin huomioni tuohon sitruspuuhun;täällähän niitä näkee joka puolella mutta että Närpiössä;D Ja yllättävän suuri tuo ulkomaalaisten osuus Korsnäsissä,mutta varmaankin ihan mukavasti tuonut väriä sinne!

kaisa jouppi kirjoitti...

Strömsössä meidän perhekuntamme kävi aina uiskentelemassa, kun Nikolainkaupungissa asustettiin.
Siinä huvilassa vaihdettiin uikkarit päälle.
Silloin siellä ei todellakaan oikein edes unta nähty TV-ohjelmista.
Tuossa kuvassa näkyvän kaivo nkannella on tullut istuttua jokusenkin kerran.
"Tipula" on siinä ihan lähistöllä ja se on koulu, jota nuoruudessani kävin.
Kaivonkannella syötiin serkkuni kanssa Fazerina-pötkylöitä ja funtsittiin tulevaisuuttamme.
Nyt tulevaisuus alkaa olla jo takanapäin, eikä se ollekkaan huonosti mennykkään.

Kovin vaikuttaa mielenkiintoiselta matkasi, eikä ole kummakaan, ettei haukotuttanut. :D

kaisu marjatta kirjoitti...

Hieno matka ja hyvin kirjoitettu, ihan kuin olisin mukana kulkebut. Vaasassa olen syntynyt ja vanhemmat oli siitä läheltä Kurikka- Kauhajoki.
Vaasa on tuttu kun olen siellä käynyt myös aikuisena. Kirjoitit kivasti kaikesta täkeästä, elinkeinoista ja minulle oli uutinen, että työväki on ulkomailta, olisikohan työstä maksettava palkka syynä, kyllähän suomalaiset tekee työtä kuin työtä kun saa sillä elannon uskon. Vitsit oli kiva piristys. Varmasti kannatti tämä matka. Aurinkoisempi sää olisi varmaan ollut kiva, mutta ettehän te paljon ulkoilleet. Tämä opintomatka jää varmasti mieleen, myös meille lukijoille

Kirlah kirjoitti...

Hannele: hyvä, että piti opiskeluaikana opiskella niin paljon muinaisruotsiakin, ymmärtää paremmin ihmisten puhetta ;)

Yaelian: mikäs siinä, otat kierroksen asiaksi ensi kesänä, jos vain mahdollista. Kasvihuoneessa ruokailulaan ei ole hullumpi idea.

kaisa jouppi: nostalgisia muistoja oli minullakin Vaasassa ja yleensäkin kierroksella. Oi niitä aikoja :)

Aikatherine: tämä koulutusmatka kannatti todellakin. antoisampi kuin useat luentosaleissa istutut ja haukotellut. Aurinkoa en kaivannut niinkään itseni takia vaan niiden, jotka eivät olleet koskaan näissä maisemissa olleet. Heillä jäi maisemista vähän harmaa kuva.
Harmi, että Närpiön kirkkotuvatkin, joita on vielä jäljellä 150, mainittiin ja ohitettiin vain äkkiä sivumennen. Ei haitannut itseäni, koska olen ne ennenkin nähnyt, mutta jotkut mukana olleista hämmästelivät jälkeen päin, että ai, nähtiinkö me sellaisiakin.