Eteläranskalaisia vaikutelmia

Ranskan-matkalta on palattu. Olemme nähneet pätkän Ranskaa matkalla Toulousesta Marseilleen. Valtava määrä uutta tietoa ja kokemuksia pienelle ihmiselle, mutta minimaalinen osa isosta maasta. Seuraa siis pieni yleiskatsaus teillekin.
Olimme varanneet lennot ja hotellit jo etukäteen omatoimimatkalle, joten meillä oli tietty aikataulu. Koska lento Helsingistä Brysseliin peruutettiin, emme päässeet jatkolennollekaan Brysselistä Toulouseen, joten jouduimme yöpymään Ranskan sijasta Helsingissä ja menetimme oikeastaan koko kaupungin. Siitä jäi  mieleen vain, että paljon taloja ja ranskalaisia, ja vettä satoi. (Murrr, sillä Suomessa oli koko matkamme ajan ollut muka 30 asteen helteet, en usko!)

Mutta juuri ja juuri ehdimme kuitenkin jo Suomessa varaamallemme retkelle vanhoihin keskiaikaisiin pikku kyliin Bruniquel, Puycelsi ja Gaillac. (Kaksi ensimmäistä kuvaa, toisessa Puyecelsin kylä näkyy kokonaisuudessaan kukkulalla). Mukava ja mielenkiintoinen retki. Kylissä asuu vain muutama sata asukasta, pääasiassa taiteilijoita. Meidän kolmen suomalaisen naisen lisäksi osallistujia oli vain yksi australialainen nainen. Viime mainitussa paikassa käytiin myös viinejä maistelemassa yhdellä tilalla, ja ostimme jokainen viinipullon, jotka piti juoda iltaisin pois, ettei olisi niin paljon kantamista!

Seuraava päämäärämme olisi ollut kuuluisa maailmanperintökohde Carcassonne, mutta kun ei ollut mitään paikkaa kaupungissa, mihin jättää matkalaukut asemalla säilytykseen, ja aurinko alkoi juuri räköttää ja olimme muutenkin vähän kiukkuisia ja väsyneitä Helsingin päässä sattuneista vastoinkäymisistä, hyppäsimme takaisin junaan ja ajoimme Sèten kaupunkiin. Kaupungille on tyypillistä kanavat (kolmas kuva) ja se on oikeastaan saari. Hotellimme oli meren lähellä ja olimme kuvitelleet viettävämme kaksi päivää meressä uiden ja lepäillen, mutta oli kova tuuli ja vesi kylmää.

Niinpä sitten liotimme vain vähän jalkojamme meressä ja tyydyimme siis vain hotellin uima-altaaseen. Vietimme toisen päivän Nimes´n kaupungissa, jossa on paljon muistoja roomalaisajoilta, mm. amfiteatteri, jossa olisi illalla ollut jopa härkätaistelu ja gladiaattoreitakin. Muutenkin kaupungissa oli valtavasti ihmisiä ja meininkiä, sillä oli alkamassa suuri vuosittainen juhla, feria. Olemme nähneet härkätaisteluita Espanjassa, joten jätimme väliin.

Saapuminen Marseille´hin oli kuin kuninkaanlinnaan olisi tullut. Rautatieasema oli valtava ja vaikuttava, näkymä pihalta henkeäsalpaava (kuva 4). Mutta lumous haihtui hyvin nopeasti, kun lähti kävelemään katuja. Kadut roskaisia, paljon rapistuneita taloja, onhan Marseille muuten Ranskan vanhin kaupunki. En enää ihmettele, että rautatieasemalla eräs avulias neuvoja opasti meille kiertotien hotellille eikä suorinta tietä. Suora tie olisi vienyt valtavan alueen halki, jossa ulkomaalaiset pitivät kirpputoriaan. Ja kirpputori oli täällä juuri nimensä veroinen. Kaikenlaista rättiä ja rääsyä lojui maassa sikin sokin kymmenien myyjien jaloissa, osassa nukkui jopa lapsia ryysyjen seassa. Ja tällaista oli kokonaisen korttelin verran juuri erään maanalaisen aseman liepeillä. Ihmistä aivan mustanaan.

Sataman tuhannet purjelaivamastot olivat kuitenkin uskomaton näky. Vaikka samaisia kuvia näkee pilvin pimein, ei kuvasta saa kunnon käsitystä. Meriretki Calanques´n kallioille alkaa juuri satamasta. Lahdessa on kymmeniä ellei satoja metrejä pelkkää pystysuoraa tappia eli laivojen mastoja. Ja merimatka on upea. Ja uskomatonta, että jossain kallionkolossa on aina jokin pieni kyläkin, aivan eristyksissä. (kollaasiin on vahingossa tullut kaksi samaa kuvaa, viimeinen on sama kuin ensimmäinen, en jaksa enää vaihtaa).

Marseille´ssa on joitakin hienoja kohteita kuten Notre Dame de la Garde -kirkko, joka näkyy korkealta kukkulalta joka puolelle. Sinne voi poiketa kiertoajelulla. Myös Palais Longchamps -palatsi on upea ja mahtava.
Marseille´ssa olikin sitten ensimmäiset kuumat ilmat, mutta eihän siellä ole hiekkarantoja. Puolen tunnin bussimatkan päässä itään päin kävimme uimassa Plage du Pradon hiekkaisella uimarannalla. Se oli niin täynnä ihmisiä, että melkein kyynärpäitä piti käyttää, että mahtui sekaan uimaan. Metrin korkuiset aallot heittivät ihmiset aina rannalle, hauskaa oli kaikilla. Uusi kokemus minulle tällaisissa aalloissa uiminen.

Eräänä päivänä kävimme Aix-en -Provense´ssa. Se olisi meistä ollut kivempi paikka asua kuin Marseille, joka on suurkaupunki ja meille liian suuri: meteliä, autoja, ihmisiä. Aix-en Provence sen sijaan on vehreä ja kaunis pikkukaupunki. Täällä kaverit halusivat taidemuseoon, jossa oli Cesannen taidetta. Itse en tykännyt museon annista. Ainut taulu, joka teki vaikutuksen, oli jonkun M:llä alkavan taiteilijan maalaama taulu lampaista laitumella. Kuva oli ihan kuin kolmiulotteinen.  Miten joku voi osata maalata sellaista.

Tämä viikon matka oli kiva, vaikkakin rasittava, kun aina oli raahattava matkalaukkuja uuteen paikkaan. Tallaisella matkalla saa kuitenkin paljon uusia kokemuksia ja seikkailua, kun joutuu ihmisten kanssa sumplimaan eri kielillä eikä kuitenkaan saa mitään selvää mistään. Kun ei nuorena ollut mahdollisuutta interreilaamiseen, olemme kolmen naisen porukassa tehneet kymmenen vuoden ajan matkoja, joissa ei seuraavan päivän ohjelma ole selvillä ennen kuin kyseisen päivän aamuna.
Tämä oli vain ihan pieni yleiskatsaus matkan nähtävyyksistä, ruoka- ja kielipuolesta ensi kerralla.