Eräänä päivänä käsittelimme thaimaalaisen vaihto-oppilaani kanssa ruokiin liittyvää sanastoa. Kotitalousopettaja oli toivonut, että opettaisin oppilaalle vähän ruokasanastoa, että tällä olisi helpompaa kotitaloustunneilla. Otin käsiteltäväksi kirjassa olevan ruokakappaleen sekä monistin jostain omenapiirakan ohjeen, jossa tuli tyypillistä suomalaista reseptisanastoa.
Taaskaan ei auttanut mitään, että itse osasin englanniksi sanan vilja sekä viljalajien nimet. Vehnä, kaura, ruis ja ohra olivat englanniksi tuntemattomia oppilaalle. Onneksi on netti, josta kuvia katsomalla selvisi edes vähän, mistä on kyse. Eräs kollega jo ehätti kritisoimaan, että mitä sinä nyt viljalajeja menet opettamaan, kyllä se oppilas selviää vuoden täällä ilman niitäkin. No kai selviääkin, tulee varmaan toimeen ilman ensimmäistäkään suomen sanaa. Mutta jos tämä kerran halusi edes vähän tietää, mitä ruokaohjeessa mainittu vehnäjauho tarkoittaa, ei kai haitannut, jos minä näytin.
Viljalajeista päästiin kaurapuuroon, ja oppilas sanoi vihaavansa kaurapuuroa ja ylipäätään puuroa. Juuri sinä päivänä sattui koulussa olemaan riisipuuroa, mikä kulemma on aivan kauheaa. Ei muuten ollut minulle yllätys. Ei ole vielä vastaan tullut ulkomaalaista, joka saattaisi puuroa syödä, ai niin, venäläisille kyllä kelpaa. Lieneekö puuro Suomeenkin tullut alun perin Venäjältä päin? Lanttulaatikkoakaan ei sivumennen sanoen kannata ulkomalaisille ensimmäiseksi tarjota. Monet pitävät lanttua eläinten ruokana.
Lempiruoista puhuttaessa oppilaani piti kalasta ja sämpylöistä ja monista vihanneksista. Kun kysyin vielä hänen inhokkejaan puuron lisäksi, sanoi oppilas yllätyksekseni juuston. Thai-ruokaanhan ei kuulu juusto. Oppilaalle on juusto kotimaastaan tuttu vain hampurilaisista.
Juustosta tuli mieleen, miten eräs tuntemani lähetystyöntekijä on joskus kertonut, että kannattaisi aina jonnekin maahan valmista ruoka-apua lähetettäessä ottaa selvää, millaista ruokaa paikalliset ihmiset ovat tottuneet syömään. Mainitsemani henkilö kertoi ainakin vielä 80-luvulla lähetetyn jonnekin Aasian maahan ison autokuormallisen punakuorisia pallojuustoja. Meidän mielestämme tietenkin hyvää perusruokaa, mutta paikalliset eivät tienneet, mitä ne ovat, ja pikkupojat pelasivat jalkapalloa juustoilla. Arvatenkin manaillen, miten kovia palloja länsimaalaisilla on :)
Tekstit
14 kommenttia:
Kyllähän se vuosikin oudossa maassa on pitkä aika ja varmasti ruokaakin pitää tehdä. Ja jos meinaa leipoa ja hankkii väärät jauhot esimerkiksi pullataikinaan ruisjauhot niin jopahan pahalta maistuu. No tämä oli kärjistetty esimerkki.
Thaimaassa riisi syödäänkin riisinä eikä puurona, varmaankin jo suutuntuma on outo heille.
Näinhän se on; ei ole vain yhdenlaista totuutta, niitä on monia. Me vain täällä pohjoisen karuilla mailla pidämme omaa totuuttamme helposti sinä ainoana oikeana.
On kyllä niin iso ero tuon thaimaalaisen ruuan ja suomalaisen ruuan välillä,ettei ihmekään,ettei vaihto-oppilaalle kaikki maistu.Mutta tänäänhän aasialaistakin ruokaa saa joka paikasta...
En tiennytkään tuota juustojuttua. Puurojen outous on kyllä tullut selväksi :) Ei kannata lähettää kauraryynipaketteja katastrofien uhreille, kaura on muutenkin outo vilja, täällä pelkästään eläinten ruokaa.
Outoa muuten on myös munamaito, täällä ei ainakaan tajuta että perunaan tai makaroniin voisi sekoittaa maitoa - puhumattakaan että sitä voisi juoda pöytäjuomana.
Sirkka kommentoi hyvin, usein tosiaankin tuntuu, että vain se minun tai meidän totuutemme on ainut oikea.
Niin ruoka-asioissa kuin uskonnossakin.
Mies muisteli, että 1940-luvun loppupuolella kaupunkilaislapsille jaettiin "amerikanpaketeista" maitojauhepakkauksia. Niissä oli teksti vain englanninkielellä, äitinsä oli kuitenkin vispannut jauhetta veteen ja pojat olivat yrittäneet juoda.
Oli maistunut kaamealle oikeaan maitoon verrattuna!
Kun opettaja oli jakanut toisen kerran paketteja, silloinen koulupoika oli "hukannut" paketin kotimatkallaaan. :)
En tiedä, mistä päin Thaimaata oppilaasi on, mutta pullien ja kakkujen kyllä pitäisi olla tuttuja thaimaalaiselle nuorisolle. Ne tehdään siellä vehnäjauhosta yleensä. Kotona ei yleensä ole ollenkaan uuneja, joten ne ovat lähinnä leipomotavaraa ja niitä löytyy toreilta. Peruskakku on tavallista sokerikakkua, jossa on päällä kuorrutusta. Pullat ovat myös mielenkiintoisia. Usein niisä on nakkia sisällä tai väkevää currya. Viinereissä voi ollas täytteenä yhtä hyvin kirsikkaa kuin makeaa kinkkuakin :)
Juusto heidän mukaansa haisee pahalta. Siksi oli yllätys, että Pizza Hutit löivät läpi siellä nopeasti 1980-luvulla. Niissä on oikein veeeenyvää juustoa. Nuoriso täyttää kaikki pitsabaarit pääkaupunkiseuduilla, maaseuduilla niitä ei ehkä vieläkään ole.
Riisipuuro on vauvojen ruokaa. Sitä nauretaan siellä. Lanttulaatikko sen sijaan muistuttaa sikäläistä makeaa kurpitsajälkiruokaa. Meidän vieraamme Suomessa halusivat syödä sen jälkiruokana :)
Kyllä se on niin, että thaimaalaiset syövät suomalaista ruokaa vain kohteliaisuudesta.... Kun silmä välttää, käydään ostamassa nuudelipusseja...
Eräs thaimaalainen ystävämme oli kerran turistina Singaporessa. Ruoka oli kuulemma aivan kauheaa. Hän "kärsi" siellä koko ajan. Verbi "kärsiä" oli sama verbi, jota käytetään Jeesuksen kärsimyksestä ristillä...
Markka: ei ole helppoa vieraassa maassa, kun kulttuuri, tavat, kieli, sruoka, joka ikinen asia on erilainen.
Sirkka: me pohjoismaalaiset ja niinhän jokainen muukin kulttuuri tekee joka asiassa: vain se oma tuttu on ainoa oikea.
Yaelian: Muuten kyllä saa thaimaalaista ruokaa joka paikasta, mutta hieman epäilen esim. tämän vaihto-oppilaan tutun ruoan saantia. Hänhän asuu perheessä, syö päivisin lounaan koulussa muiden oppilaiden kanssa, emme asu kaupungissa, joten täällä ei ole ravintoloissa vierasmaalaista ruokaa. En tiedä, miten paljon perheessä tekevät thairuokaa.
Sirokko: Mielenkiintoista tietoa annoit.
Mutta meidän täytyy muistaa, että vasta muutama vuosikymmen on eletty näin ruhtinaallisesti kuin nykyään. Pakko on ollut muinoin käyttää ruoissa niitä raaka-aineita mitä on lumen keskellä ollut saatavilla. en yhtään ihmettele, ettei muissa kulttuureissa ole ollut tarvetta käyttää niin paljon maitoa kuin meillä.
Rosina: olen kuullut samantapaisia juttuja muidenkin kertomana. Kun suomalaiset saivat sota-aikana ei ruoka-apua, ei outoja ruokia osattu syödä.
Tilanne oli silloin ihan sama kuin nykyään, kun me puolestamme annamme apua sitä tarvitseville.
mm: sinullakin oli mielenkiintoista uutta tietoa, kiitos kovasti. Kakku muuten olikin yksi niitä ruokalajeja, joista oppilas piti.
Käytännön tietoa :)
Olen asunut Thaimaassa 15 vuotta ja edelleen olen tekemisissä Suomessa asuvien thaimaalaisten kanssa...
Jotkut syö hämähäkkejä ja kaikenlaisia munia ja toukkia. Jos olisin sellaisessa maassa jostain syystä, kuolisin nälkään.
Saksalainen tarvii aamuisin vehnäsämpylänsä, terveysintoilijat kuudenjyvänsämpylänsä. itse kaipaan ruisleipää, mutta olen sopeutunut täällä olevaan leipään. Toukkiin en sopeutuisi.
Mieheni on huomannut kaurapuuron oivalliseksi, lapset tykkäävät riisipuurosta. Lanttu- tai porkkanalaatikkoa ei ole hyväksytty.
Meillä kokkaa mies saksalaista ruokaa omaan tapaansa, kelpaisi vaikka ravintolaan. POika kokkaa Jamie Oliverin tyyliin. Minä laitan suomalaista kotiruokaa. Vaihtelu virkistää.
Ihmettelen aina, kuinka hirveä määrä erilaisia ruokia on olemassa, samoista aineksistakin saa niin kovin monenlaista aikaan. Hienoa, vai mitä!
pianistms
mm: ei sitten mikään ihme, että sinulla on roppakaupalla mielenkiintoista tietoa aasialaisesta kulttuurista. Itse en ole koskaan Aasiassa käynyt.
pianistms: monikulttuurisuudessa eläminen on varmaan hauskaa siinä mielessä, että voi joka kulttuurista ottaa ne hyvät puolet.
Lantuista puheen ollen, olen huomannut, että lanttu sopii aivan erinomaisesti vokkeihin, samoin nauris. Antavat paljon makua ruokaan aivan toisin kuin jotkut bambunvarsipalat, joissa ei ole makua ollenkaan. Siksihän ruokaan pitää sitten niin paljon mausteita tunkeakin, että saa makua ;)
Samoin punajuurta vokkiruuissa käytän paljon. Lantun haittana on paha haju, punajuuri värjää turhan paljon kaiken muunkin.
Juuri tuota mitä kirjoitit lopuksi ihmettelen minäkin aina. Perusraaka-aineethan ovat samat ympäri maailmaa. Lasagnekin on myös vain "hienompi" muoto makaronilaatikosta. Muuten samaa tavaraa!
Vaan eivätpä jääneet pallojuustot käyttämättä :)
isopeikko: menivät varmaan hyvään tarpeeseen nekin ;)
A.i.v.a.n
Mielenkiintoinen kirjoitus! Uutta ja opettavaista, kun en itse ole tekemisissä ulkom.ihmisten kanssa, joskus vain pankkiasioissa ja ne ovat "helppoja" opettaa.
Lähetä kommentti