Erilaisia ja silti samanlaisia

Ateneumissa voi nykyään kuunnella joidenkin taulujen selostuksia myös eri murteilla. Tunnetut eri murrealueiden edustajat ovat saaneet valita jonkin taulun, josta kertovat oman alueensa puheenparrella. Vuokrasin Ateneumissa kuulokkeet ja kokeilin, millaiselta mikin murre kuulostaa.

Olen huomannut, että en jaksa suurissa ihmisjoukoissa keskittyä pitkiin selostuksiin. Siitä syystä jäi kuunteleminen kunkin kohdalla lyhyeen, vain vähän alusta otin kulloinkin pieniä makupaloja. Ensivaikutelmaksi jäi, että tarinat olivat hyvin yleiskielisiä, eivät kuulostaneet kovinkaan murteellisilta. Mietin syitä ja keksinkin mielestäni joitakin.

Henkilöist, jotka oli valittu kertojiksi, ovat monet jo pitkään asuneet muualla kuin omalla murrealueellaan ja useat ovat joutuneet paljonkin puhumaan julkisesti, jolloin kielen on oltava huolitellumpaa kuin arkikielessä yleensä. Omaan entiseen murteeseen ei ehkä olekaan enää samaa tuntumaa kuin murrealueella jatkuvasti asuvalla. Se viimeisin silaus ei ehkä olekaan enää sormenpäissä eikä kielen päällä.

Olen myös tietoinen siitä, että luettava teksti on eri asia kuin vapaa puhelu. Ja varsinkin kun puhumista äänitetään, on puhuttava ja äännettävä selvemmin kuin kasvokkain puhuttaessa. Koneet ja laitteet puhujan ja kuulijan välissä asettavat tietyt haasteet.

Murre on myös vähän kuin mikä tahansa kieli. Siinä on oma intonaationsa, sävelkulkunsa. Ja nimenomaan tämä oli minusta suurin syy, että puhe kuulosti äkkiä kuunneltuna yleispuhekieleltä. Tätä voisi verrata vaikkapa kieliin. Ulkomaalainen voi puhua suomea täysin virheettömästi, mutta ääntää oman kielensä intonaatiolla. Silloin tulee tunne, että puhe ei olekaan suomea vaan saksaa. Nyt mielestäni kävi vähän samoin: Useimmat sanat, sanonnat ja muut ilmaisutavat olivat kyseiseen murrealueeseen kuuluvia, mutta puhe ei kuulostanut savolta vaan suomelta.

Mutta hyvää työtä on äänioppaan aikaansaamisessa tehty ja kaiken kaikkiaan mukava, että ymmärretään antaa arvoa suomen kielen erilaisille variaatioille. Ehkäpä tällaiseen äänitteeseen ei ole mahdollistakaan ottaa "pystymetsästä" lukijoita. Etälaitteilla opetusta antaneena tiedän, että laitteiden kanssa toimiessa omaa puhettaan on selvennettävä ja hidastettava, että kuulija saisi jotain selvää. Tässä on ollut ehkä samoin. Ja on ollut valittava tunnettuja henkilöitä puhumaan, siten murreopastus saattaa kiinnostaa laajempaa yleisöä kuin muuten olisi asian laita.

Murreopas on kuultavissa Ateneumin nettisivulla. Kuuntelin ne vielä kotona rauhassa. Suosittelen muillekin ensin käymään Ateneumissa saamaan tuntumaa maalaukseen ja näin päästä myös kuuntelun alkuun ja vaikkapa jälkeen päin kuunnella kotona koko tarina. Näin saa suurimman hyödyn ja huvin.

Kuvassa ei ole karkkeja, vaan kiviä. Symboloikoon murteita. Tietyllä tavalla samanlaisia, mutta kuitenkin toisistaan eroavia.