Tiedän kaksi työkaveria, jotka ovat ikionellisia tänään. Heidän pestinsä sijaisrehtoreina päättyi ja tänään aloitti uusi rehtori työnsä. Sijaiset tarjosivat siitä hyvästä tänään oikein kakkukahvit. On ensimmäinen kerta, kun ei opettajien ensi vuoden tunnit ole vieläkään selvillä, joten ei tarvitse uuden rehtorin ainakaan peukaloitaan pyöritellä.Sijaiset sen sijaan huokaisevat syvään helpotuksesta. Yläkoulussahan ei vuosi koskaan pääse kulumaan leppoisasti. Aina on jotain sotkujen ja konfliktien selvittelyä. Nyt viimeksikin on jonkun äidin piltti pienoinen ryhtynyt varkaaksi, saattaa se olla joku isompikin piltti, ei vain vielä tiedetä kuka. Useiden oppilaiden laukuista on kadonnut rahaa. Mutta kaikkihan esiintyvät niin puhtaina pulmusina että.
Talvella pelasivat jotkut kullanmurut koulun aulassa sählyä, vaikka se on aina ollut kiellettyä ja asiasta saa aina olla sanomassa. Yksi ope kaatui siinä tuoksinassa ja käsi murtui. Siitäkin tuli sairaslomaa pari kuukautta. Mutta vaikka todistajiakin ja näkijöitä oli useita, oli sotkussa selvittämistä.
Ja nämä ovat sitä jokapäiväistä leipää, vain pari esimerkkiä mainitakseni. Joskus sattuu, että vanhemmat paahtavat vihan vimmoissa koululle ja haukkuvat opet pataluhaksi. Omat kultapuput ovat aina tietysti syyttömiä, opettajat vain karseita räkyttäjiä ja turhan nalkuttajia. Kaikkihan on tietysti aina opettajien syy. Ihan samalla tavalla kuin tsunami oli ministereiden syy ja matkoilla huono sää on matkatoimiston ja oppaiden syytä tai Islannin tulivuoren purkaus oli lentoyhtiöiden syytä.
Tekstit
5 kommenttia:
Rehtorinkin homma on kyllä sellaista... minusta ei siihen olisi. Meidän koulussa on ollut jossain aikuisen (opettajan) jättämä nimetön viesti, jossa koulun rehtoria (ei saksalainen) verrataan natseihin. Taustalla on varmasti kamalaa kaunaa ja riitaa, en tiedä, en vain ole jaksanut lähteä kuuntelemaan juoruja ja arvailemaan, mikä pitää paikkansa ja mikä ei.
Koulussa sattuu ja tapahtuu :)
Juuri luin lehdestä, kuinka täällä sadat nuoret olivat juhlistaneet vappua (Tanz in den Mai) niin kovasti, että poliisi oli joutunut hajoittamaan joukon. Joku äiti oli pitänyt poliisin toimintaa liioitteluna ja tehnyt syytöksen poliisia vastaan. Poliisi oli kuulemma lyönyt äidin 20-vuotiasta pupusta kasvoihin (no eihän sellaista saa tietenkään tehdä, mutta voihan se olla vahinkolaukauskin) ja samaisen äidin 17-vuotias oli joutunut viettämään yön selviämissellissä ILMAN PEITTOA.
Olen itse useamman lapsen äitinä oppinut vetämään ensin henkeä, ennenkuin olen rynnännyt opettajia sättimään - lapsilla kun on taipumus kertoa jutut omasta näkökulmastaan.Tosin tämä taipumus on aikuisillakin ,ja asiat nähdään aina enemmän tai vähemmän omasta näkövinkkelistä.
Kato nyt tätäkin: ei minustakaan olisi rehtoriksi, en suurin surminkaan rupeaisi siihen hommaan. Ei sovi minulle.
Sauerkraut: niin tapahtuu. Harmi, että en alkanut pitää tätä blogia ihan tuntemattomana, että olisi voinut kertoa kaikenlaisia juttuja.
pianistms:
nimenomaan itsekin äitinä JA opettajana tiedän, miten lapset asioita kotona kertovat.
Kun aikoinaan lasteni koulussa ollessa näin asiat kummankin osapuolen kantilta, oli helpompi yrittää keskustella asioista rauhallisesti.
Eli tuo antamasi neuvo: vetää ensin henkeä, on hyvä. Kannattaa ensin rauhoittua ja sitten rauhallisesti yrittää selvittää opettajan kanssa syntynyt tilanne.
Ei ne opettajatkaan aina oikeassa ole :)
Mutta sättiminen ja huutaminen ei koskaan auta missään tilanteessa muuallakaan!
Lähetä kommentti