Kulttuuria pursuaa

Vierähti viikonloppu taas Suomen pääkaupungissa. Onkohan Helsinki muuttunut edukseen vai mistä johtuu, että sieltä on nyt vain positiivisia kokemuksia. Vai sunnuntain aurinkoko hyvän tunnelman sai aikaan: rakennukset kauniita, ihmiset ystävällisiä, jopa nuoretkin myyjät alkoivat oma-aloitteisesti puhua muutakin kuin asiaa. Kukaan ei nyrpistellyt nenää, vastaantulijat hymyilivät ja katsoivat silmiin, missään ei haissutkaan ihmisen ruumiineritteiltä, kaduilla ei roskan roskaa. Jopa raitiovaunussa alkoi joku puhua meille, mikä oli aiheuttaa shokin. Kuinka tällaista Helsingissä! Berliinissä kyllä, mutta että Helsingissä! Ja tämä mies luki vielä Stieg Larssonia, mistä olisin alkanut mielelläni jotain muutakin jutella, mikäli emme juuri olisi saapuneet määränpäähän. Taidanpa mennä Helsinkiin koht´sillään uudelleen!

Nyt on sitten nähty mestari Picasso, sen mitä siitä ihmistungoksessa pystyi näkemään. Katkeamaton virta ihmisiä halajaa näkemään suudelmia ja alastomia ihmisiä rannalla tietynlaisissa puuhissa. Samat teemat toistuvat melkein joka teoksessa. Jo alkuvuosien teoksissa alkavat ihmisten silmät vinksottaa miten sattuu. Ja kun silmät irrotetaan paikaltaan, sanotaan Picassoa esittelevissä kirjoissa niin hienosti jotenkin tähän tapaan: "...seksuaalisymboli moninkertaistuu hienosti..."
Kun oppilaat tunnilla piirtävät samanlaisia irrallisia symboleja, saavat he osakseen pelkkää haukkumista, mutta mitä enemmän Taiteilija piilottelee rintoja, huulia, ja muita värkkejä teoksiinsa, sitä enemmän kehutaan. Epäreilua.

Osuimme myös museoon, jonka teemana oli Yö. Millaista oli satoja vuosia sitten yöllä - susikin kurkisti oviaukosta - mitä uskomuksia yöhön liittyy, ja mitä kaikkea yöllä tapahtuu. Vaihteeksi erilaista katsottavaa.

Kun kerran Helsinkiin pääsee, on kaupungista otettava kaikki mahdollinen irti. Lauantai-illaksi olimme varanneet liput Maria de Buenos Aires -konserttiin. Tilaisuus oli hieman erilainen kuin kuvittelimme. Teos oli moderni tanssiesitys. Tanssijat olivat hyviä ja osaavia, vaikkakin tarina oli turhan utopistinen minun makuuni. Mutta orkesteri soitti tosi mahtavasti. Satuimme onneksi ihan soittajien viereen ja oli kiva seurata heidän toimintaansa, viulunjousien pompahtelua, flyygelinsoittajan sormien juoksua...

Onnistuin vihdoinkin pääsemään Temppeliaukion erikoiseen kirkkoonkin. Todella ihmeelllinen. Ei mikään kumma, että viehättää ulkomaisia turisteja. Kun Suomessa ei kerran ole paljon vanhaa kulttuuria ja ulkomaalaiselle ei ole mitään loistoa tarjota, suomalaisten kannattaisi suunnitella maassamme ulkomaalaisille kiertomatka, jossa näytettäisiin mitä erikoisimpia kirkkoja: modernia designia, korpikirkkoja ja tietysti eri aikakausien peruskirkotkin. Meidän erikoiset kirkot ovat Euroopan mahtavien ja koristeellisten tuomiokirkkojen rinnalla kyllä uskomattomia.

Kuvassa: Yö-museon näyteikkunassa enkeleitä tikapuilla.