Tässä odottelen kouluun menoa. Tänään sattuu minulla olemaan vain yksi tunti opetusta, minkä jälkeen iltapäivällä on viimeisillä tunneilla joulujuhla. Jokainen luokka on valmistautunut esittämään omaa ohjelmaansa. Varmaan pari tuntia kestää, ja mielenkiintoisia ohjelmia luvassa. Huomenaamuksi jää jumalanpalvelus kirkossa ja perinteinen joulupuuro ja yläastelaiset saavat todistukset. Lukiolaisethan eivät saa todistuksia, he ovat juuri viikko sitten saaneet jaksotodistuksensa.
Olen onnellinen, että tänä vuonna ei ole iltajuhlaa. Jos jotain vihaan, niin yövalvomista. Aamunvirkkuja ja illantorkkuja ei oteta koskaan huomioon. Enkä minä näe yöjuhlassa muutenkaan mitään hyvää. Varsinkin jos joulujuhla sattuu perjantai-illaksi, pyöriskelee myös kaikenlaista muuta porukkaa koulun ympärillä odotelleen oppilaitamme jatkoille.
Sitä paitsi joku oppilas on jo etukäteen saattanut maistella muutakin kuin mehua. Kerrankin istuttiin illalla yhdentoista maissa kirkossa ja edessäni olevan penkkirivin yksi lukiolainen oksensi ensin syliinsä ja sitten lattialle. (Aikaa on asiasta kulunut jo sen verran, että kai siitä voi jo kirjoittaa). Mistäs siihen hätiin mitään muovipusseja löytämään, tai rättejä. Nenäliinojakaan ei sattunut olemaan kuin pieniä paperinpalasia. Saatiin ne roiskeet pyyhityksi suurimmaksi osaksi, kun muutaman penkkirivin kaikki oppilaat rekrytoitiin laukkujaan kaivelemaan. Kummallisinta minusta, että vieressäni istunut toinen ope ei ollut huomannut koko välikohtausta, vaikka säpinää oli enemmän kuin tarpeeksi. Ope on ilmeisesti tottunut kaikenlaiseen pyörinään ja hyörinään kirkossa, ettei kiinnitä siihen enää mitään huomiota.
Ja sitten on tavallisesti ollut niin, että ensin päivällä koulua kuusi tai seitsemän tuntia, kiireellä kotiin ja illalla kahdeksaksi taas joulujuhlaan. Pari tuntia ohjelmaa, puuronsyönti, ja aina jonkinlaista luppoaikaa (vähintään puoli tuntia, mitä vihaan myös!), jolloin aikaa pitää kuluttaa, että päästään kirkkoon, että saadaan lain kirjain täytetyksi. Jos menee yli kahdentoista yöllä, ei tarvitse seuraavana aamuna enää tulla, saadaan kuin ylimääräinen vapaapäivä.
Minä kun olen hölmö, en ymmärrä, millä lailla tuossa säästetään aikaa. Minusta siinä tulee vähintään kolme koulupäivää melkein saman vuorokauden puolella. Ja maratonpituinen joulujuhla: 4-5 tuntia!! Mutta eihän sitä kukaan huomaa, kun on yöllä niiin mukava hillua. Eikä se seuraavan päivän vapaa ole mitään ajansäästöä. Pitkän valvomisen takia on sitten nukuttavakin pitempään ja sinne meni se aamun hyödyllinen sininen hetki. Aina jos minä olen ollut joulujuhlan järjestelyporukassa, on vietetty juhla aamupäivällä viimeisenä koulupäivänä. Onneksi ryhmän muut jäsenet ovat olleet samaa mieltä.
Ihmisten elämä alkaa valua illoiksi ja öiksi. Minusta meidän täällä pimeässä pohjolassa pitäisi käyttää vähäinen valoisa aika hyödyksi, eikä silloin nukkua. Ja minusta on väärin opettaa jo lapsetkin siihen, että kaikki hauska ja kiva tapahtuu vain öisin. Sitten ihmetellään, miten meillä on niin paljon ihmisiä, joiden unirytmit ovat ihan sekaisin.
Minulta on leikattu lapsena umpilisäke ja ystävältä on leikattu syöpä. Hyvä kun ovat poistaneet ne kokonaan. Mutta miten on, olisiko Matti Vanhanen tarvinnut vielä jalkoja? Minua ainakin hieman epäilytti, kun ennen joulua kuultiin televisiouutisissa, että Vanhanen eroaa puoluejohtajan tehtävistä, koska "häneltä leikataan jalat". No, saattaahan sitä varmaan ilman jalkojakin elää ja pääministerin työkin voi sujua jalattomana. Eri asia olisi ollut, jos häneltä olisi leikattu pää. Olisi tullut ehkä päättömiä päätöksiä.
