torstai 27. toukokuuta 2010

Summissa aikoja

Meinasin ihan ilmoittautua vapaaehtoiseksi koulun kotisivujen pitäjäksi, kun sellaista etsittiin opekokouksessa. Tykkään nimittäin askaroida tietokoneen parissa. Mutta sitten sain viime tipassa vedetyksi sanat huuliltani. Tuli kai mieleen, että jos vaikka töpeksin ja sotken kaikki. Sellainenhan minulta käy ihan luonnostaan.

Muistan vain eräänkin tapauksen töppäilystäni uran alkuvuosilta. Oli koulun suuret hiihtokilpailut. Minut laitettiin vastusteluista huolimatta sekuntikellon kanssa ajanottajaksi. Kun olen suurpiirteinen tyyppi, epäilin jo alunperinkin, että sellainen homma ei minulta suju. Mutta minulle työnnettiin sekuntikello käteen ja käskettiin painaa napista.

Tein työtä käskettyä. Olinkohan liian tunnontarkka, painoinko jostain syystä varmuuden vuoksi kaksi kertaa, vai miten sormet lipsahtivat, mutta kello pysähtyi kesken kaiken. Oppilaat hiihtivät henkihieverissä ja verenmaku suussa, ja minulla kello oli pysähdyksissä! Kaikenlaisten sähläysten jälkeen minun käskettiin painaa kello uudelleen käyntiin. Lähtihän se tietysti, mutta alkoi alusta ja mittasi mitä mittasi.

Oppilaita alkoi tippua maaliin, kellon näyttämät ajat laitettiin muistiin, ja kopin ovella alkoi olla kyselijöitä, millaisen ajan olivat saaneet. Alkoi valtaisa lähtöjärjestyksen mukainen aikojen laskeminen, että saataisiin oppilaat jonkinlaiseen järjestykseen. Kaikille piti antaa lähtö- ja saapumisjärjestyksen mukainen summittainen aika. Minä varsinaisena matikkanerona sotkeennuin laskemisessa totaalisesti, joten muut potkaisivat minut pihalle kopista ensimmäisenä.

Olivat muut opet saaneet oppilaille annetuksi sopivat ajat, koska kukaan ei valittanut eikä ihmetellyt. Mutta jostain syystä minua ei koskaan enää laitettu mihinkään vastuulliseen tehtävään. Kun oli kerran hiihdon piirinmestaruuskisatkin meillä, minut laitettiin numerolappujen antajaksi. Ihme ja kumma, jokainen sai oikean numeron!

13 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

:)!!! hahahhah...kiitos aamunauruista!!!! Voin melkein tuntea silloisen kauhusi! Mutta uskon kyllä vakaasti, että olisit ollut todella hyvä kotisivujen ylläpitäjä!

Allu kirjoitti...

Hauska aamunavaus tämä kertomus, olisi voinut yhtä hyvin sattua minulle.

Rosina kirjoitti...

Ihanaa, että kerrot asioita, joissa olet epäonnistunut:)
Muuten olisin edelleen siinä käsityksessä, että pärjäät jokaisessa asiassa, mihin ryhdyt!

Mutta kyllä sinun olisi pitänyt ottaa pesti koulun kotisivujen hoitajana, kun sinulla on siihen kykyjä ja varmaan halujakin.
Älä pidä kynttilääsi, vai oliko se lamppuasi, vakan alla:)

pianistms kirjoitti...

Ihan hyvä, että et ottanut kotisivuhommaa. Se on nimittäin ihan varmasti kamalan iso homma, josta olisit kyllä selviytynyt, mutta sitten olisi jäänyt moni muu kiva väliin.
Sekuntikellon pysäyttäminen väärään aikaan olisi hyvä juttu nykyään, kun kamppailevat sekunnin sadasosista.
Olin itse hiihtokilpailuissa aina niitä viimeisiä. Kerran tulin seitsemänneksi (paras sijoitukseni!) ja sain jopa lusikankin. Oliskohan silloinkin tullut jokin väärä pysäytys...

Yaelian kirjoitti...

Hauska postaus! Ja ihan kuin Pianistms tuossa edellä,niin hyvä ettet ottanut sitä kotisivu-hommaa,sillä kokemuksesta tiedän,että siinä on paljonkin hommia.

Kirlah kirjoitti...

vilukissi: joo, arvelin, että enhän minä voi opena olla, jos tuollaisia möhlinkejä jatkuvasti sattuu!

allu: minäpä luulen, että kaikille sattuu kaikenlaista, mutta ihmiset eivät ilkeä niitä muille kertoa. Minä sen sijaan olen sen verran hölmö, että toitotan kaikki...

Rosina: mitä, oletko luullut että joka asiassa pärjään? Ei minusta ole lääkäriksikään. :(

Kirlah kirjoitti...

pianistms ja Yaelian, olette varmaan oikeassa, että työtä siinä olisi ollut. ja minusta on vanhemmiten alkanut tulla vähän työtä vieroksuva... :)

isopeikko kirjoitti...

Siinä se järjestyi sitten kaikin puolin hianosti, ei tarvinnut enää tehdä sellaista mistä ei tykänny.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Muistat ehkä, kun joen yli hiihdettin kilpaa Knaapilan päädyltä Välimäenkallille. Minusta kukaan ei ollut edes ajatellut, että keinosiementäjä tai metsänhoitoyhdistyksen poffa voi ajaa kuplavolsullansa hiihtäjien yli. Ei tainnut siihen aikaan olla trafiikkia.

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: joillakin asioilla on tapana järjestyä näin mukavasti.

äijänkäppyrä: ennen sai käydä välitunnilla pullaa ostamassa kaupasta, eikä kukaan jäänyt auton alle. Nykyään koulun alueelta poistuminen yläastelaisillakin on ankarasti kiellettyä. Puhumattakaan nisunsyönnistä!

pau kirjoitti...

Olipa hauska juttu, tuli hyvä mieli. Ja ne omat kamalat kilpahiihtokisat vyöryivät mieleen, mutta niillekin jaksaa enää nauraa :D

Sinulla on sana hallussa!

Kirlah kirjoitti...

Pau: minä en omalta kouluajaltani muista kilpailuja kammonneeni. En kai ottanut niin vakavasti.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Oletpa ihana! Se, että kerrot noista kömmähdyksistäsikin, tekee sinusta juuri sen oikean ihmisen :)
Varmaan huomaat, että luen näitä postauksia väärässä järjestyksessä. On jäänyt blogien lukemiset vähiin näin kevätkiireiltä, mutta suosikit luetaan, vaikka vähän myöhässä :)