torstai 5. maaliskuuta 2015

Enää kolme kuukautta

Aika on mennyt tosi tarkkaan historiikkia tehdessä, koulua pitäessä ja harrastuksissa juostessa. Piti oikein ruveta kirjoittamaan, kun kuuluu, että joku vielä lukisikin näitä juttuja. En minä bloggaamista aio lopettaa, nyt on vain sellainen välipää. Tässä varmaan ennen kevättä ei näytä kovin löysältä ollenkaan, mutta pitänee yrittää. Täytyy sanoa kuten eräs kollegani usein, että haudassa sitten ehtii levätä!

Koulun viimeiset abit on saatu niin pitkälle, että maanantaina alkaa jo ylioppilaskirjoitukset. Kun oppilaat ovat vähentyneet, sitä mukaa ovat vähentyneet myös opettajat. Me muutamat jäljelle jääneet joudumme valvomaan ylioppilaskirjoituksia olan takaa aamusta iltaan. Valvontojen määrää lisää vielä se, että yksi oppilas kirjoittaa eri tilassa kuin muut, ja hänellä on oltava oma valvojansa. Viisikin tuntia saattaa olla valvontaa yhtenä päivänä, siis minulla lähinnä, koska muut ovat kiinni peruskoulun tunneissa. Itselläni on yhtenä päivänä opetusta kaupungissa, ja se sattuu juuri olemaan yo-kirjoituspäivä, joten minun on kiireen vilkkaa tultava kaupungista takaisin saliin istumaan.

Mutta kahden viikon kuluttuahan sekin on ohi, joten eiköhän tämä tästä. Sen jälkeen minulla ei ikinä enää ole valvontaa. Koulusta pääsen vapaaksi kolmen kuukauden kuluttua!! Onko edes tottakaan. Tai mistä sen tietää, millaiseksi maailma muuttuu. Saattaahan olla niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua joudutaan raahaamaan kaikki kahdeksankymppiset joutilaat hampaattomat mummot ja vaarit valvojiksi. No, kivempaahan se olisi kuin vessavahtina oleminen, jollaisia joku vuosi sitten oli vielä ainakin Saksassa.