tag:blogger.com,1999:blog-53637321633935041392024-03-14T10:18:39.002+02:00Kirlahin blogiUnknownnoreply@blogger.comBlogger629125tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-34756491071868343942015-05-14T09:26:00.000+03:002015-05-14T09:26:31.864+03:00Hieno kaunis päivä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-9o4FMTgK93s/VVQ0fqQBgxI/AAAAAAAAOAE/ZV_eiEhIZRE/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="217" src="http://4.bp.blogspot.com/-9o4FMTgK93s/VVQ0fqQBgxI/AAAAAAAAOAE/ZV_eiEhIZRE/s320/3.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Eilen aamulla melko pian herättyäni ajoikin pihaan auto, ja minua kehotettiin laittamaan kouluvaatteet päälle, silmille sidottiin liina ja minut köörättiin tuntemattomaan paikkaan. Paikka osoittautui paikalliseksi kahvilaksi, siellä oli iso joukko aiemmin eläkkeelle jääneitä opettajia, niitä ihania työkavereita, joiden kanssa on vuosikausia työskennelty. Minulle ja eräälle kollegalleni laitettiin kukkaseppelet päähän ja pöydälle eteen kahvikuppi ja leivos. Meille kahdelle eläkkeelle jäävälle alkoi tällä tavoin hieno ihana päivä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kahvin jälkeen meidät vietiin koulun pihalle, jossa saimme lapiot käteemme ja meidän piti istuttaa yhteinen omenapuu. Toivottavasti puu antaa runsaasti satoa tulevina vuosina oppilaiden syödä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eikä ohjelma siihen loppunut. Kollegat olivat kuvanneet koulusta erilaisia kohteita, ja meidän piti kiertää koulua etsien kohteet. Suurella vaivalla löysimme kaikki. Olipa koulussa vielä näköjään monta kohdetta, joissa en ollut ikinä vielä käynytkään! Erästäkin erikoista lasia olevaa ja pikku ruuduista koostuvaa ikkunaa en ollut nähnyt koskaan. Palkinnoksi saimme kuivattuja karpaloita.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ohjelmassa seurasi ruokailu, jonne meidät saatettiin pöytään. Pöydälle oli erikseen laitettu valkoinen liina ja kaunis ruukkukukka. Oppilaat tarjoilivat ruoan, ja yksi kollega soitti haitarilla ruotsalaista ja saksalaista musiikkia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ruokailun jälkeen seurasi pieni tilaisuus auditoriossa, jonne oli kokoontunut koko yhtenäiskoulun väki. Kasiluokan oppilaat olivat tehneet kollegalleni erilaisia kysymyksiä itsestään. Hyvin ope näköjään tunsi oppilaansa. Itselleni nämä kaikki lapset olivat vieraita, olenhan viime vuosina opettanut melkein pelkästään lukiossa ja kaupungissa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pienen huilin jälkeen meidät vietiin taas tuntemattomaan paikkaan. Saavuimme paikallisen kauneussalongin pihaan, joissa meille laitettiin hienot kynsilakat. Ei minulla olekaan ennen mennyt kynsien lakkaamisessa näin kauan aikaa. Eiköhän siinä vierähtänyt lähemmäs kolme tuntia, kun kummallekin laitettiin lakat viimeisen päälle. Itse värjäytin vaihteeksi turkoosiksi. Ihanaa oli myös se, että eläkeläiskollegat viihdyttivät meitä mukanaolollaan, pitivät pieniä tietokilpailujakin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tämän kaiken jälkeen olikin koulupäivä saatu päätökseen. Seurasi arviointi-VESO. Siirryimme työn ääreen paikalliseen kartanoravintolaan, jossa arvioinnin jälkeen seurasi runsas ateria ja sauna. Me eläkkeelle siirtyvät emme enää jääneet saunomaan, olihan päivälle tullut pituutta jo muutenkin.<br /> Hieno oli päivä. Toukokuun viimeisellä viikolla on vielä viralliset eläkekahvit. Varsinaisia työpäiviä on tänä keväänä minulla enää kaksi plus kevätjuhlapäivä. Sen jälkeen en taida kouluihin päin enää vilkaistakaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-qEURRzg7dGs/VVQ0UW3SPFI/AAAAAAAAN_8/KXQZPC7nFBI/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="187" src="http://3.bp.blogspot.com/-qEURRzg7dGs/VVQ0UW3SPFI/AAAAAAAAN_8/KXQZPC7nFBI/s200/1.jpg" width="200" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Talvella työstämämme lukion historiikki on saapunut painosta ja ensi viikolla pidämme julkistamistilaisuuden. Kirjaa viedään myyntiin paikallislehteen sekä kunnantalon infoon. Ilmeisesti muuten bloginpito auttoi myös historiikin kirjoittamisessa, sillä sen kirjoittaminen tuntui helpohkolta. Paljon asioita oli blogikirjoittamisen ansiosta pysynyt mielessä, joten ei kaikkea tarvinnut kaivella kellareiden kätköistä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Työurani päätteeksi lopetan nyt tämän bloginikin lopullisesti. Olenhan jo kertonut kaiken mahdollisen kouluelämästä. Jatkan kuitenkin lintublogin pitoa ja jos alkaa tuntua, että pitäisi kirjoitella myös muuta, aloitan uuden blogin. Mutta koulusta en kirjoita enää sanaakaan.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-15573812591054792742015-04-03T18:17:00.000+03:002015-04-03T18:17:33.351+03:00Yksi projekti valmis<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/--L7jH95R7xI/VR6peOUh4yI/AAAAAAAANZY/8sHC2z62808/s1600/Kuva%2B017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--L7jH95R7xI/VR6peOUh4yI/AAAAAAAANZY/8sHC2z62808/s1600/Kuva%2B017.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Jipii. Yksi etappi on saavutettu. Toissapäivänä veimme lukion historiikin kirjapainoon ja eilen saimme jo käsiimme raakavedoksen. Ja niinpä tietysti; sisällysluettelossa oli jokin otsikko vinksahtanut, ja se pitää korjata. Mutta ihme kyllä, ei muita kummallisuuksia. Me nimittäin pelkäsimme kuollaksemme, että kuvaotsikot ovat sikin sokin ja kuvat hyppineet tekstien päälle tai muuta vastaavaa. Word ei ole ollenkaan sovelias työkalu isojen tiedostojen käsittelyyn. Meille ehdotettiin alun perin jotain taitto-ohjelmaa, mutta varmaan olisi vähintään yhtä paljon tarvittu kiroilua, kun olisi ollut vieras ohjelma. Mutta ei word nyt ainakaan loppujen lopuksi helpompi ollut. En tiedä, tuliko ongelma siitä, että välillä tein töitä omalla koneella, välillä tikulla olevalla tiedostolla, välillä vein tikun kouluun ja työskentelimme sikäläisellä koneella. <br />
<br />
Mutta muuten projekti oli mukava. Olen oppinut monia uusia asioitakin, kuten sen, miten kuvalle laitetaan kuvateksti, miten tehdään sisällysluettelo, miten käännetään sivu vaakasuoraan jne. Jos kaikki olisi aina pysynyt kuten olimme laittaneet, olisimme saaneet työnkin jo aiemmin valmiiksi. Emme vain ymmärtäneet, että viimeistelyä ei kannata tehdä ennen kuin ihan lopuksi, koska otsikot saattavat sisältömuutosten myötä olla edellisen sivun alareunassa jne.<br />
<br />
Minusta oli mukavaa sekin, että tämän kirjanteon myötä pääsin kontaktiin entisiin oppilaisiinkin, tai siis niihin, jotka kirjoittivat muistelmiaan kirjaan. Emme mitenkään järjestelmällisesti etsineet kirjoittajia, vähän summissa pyysimme kirjoittamaan niitä, joihin jotain kautta saimme yhteyden. Yritimme saada kaikilta vuosikymmeniltä kirjoittajia, ja se onnistui. Muistoja on nyt laidasta laitaan. Alkuvuosien oppilaat kuulemma odottavat innolla, mitä viimeisimmät oppilaat ovat kirjoittaneet. Alkuaikoina kun ei nimittäin ollut vielä mm. etäopetusta tai kansainvälisyyttäkään.<br />
<br />
Ja tunnelmat ihan erilaiset: alkuvuosina lukio lähti puhtaalta pöydältä, kaikki oli uutta ja into kova. Viimeisinä vuosina jo painoi mielialoja tieto kaiken loppumisesta.<br />
<br />
Minulla on hyvin vähän valokuvia kouluvuosilta, ihan muutama vain. Mutta tuollainen hullu kuva löytyi, ehkä vuodelta 2005, jolloin abit ovat herättäneet minut viideltä ja vetäneet kouluun parin kilometrin matkan pakkasessa kelkalla. Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-77463636038137667082015-03-05T15:44:00.001+02:002015-03-05T15:44:23.524+02:00Enää kolme kuukautta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-5Yn7_9OWJds/VPhZJOR_wAI/AAAAAAAANU8/9uXMViK9OZU/s1600/lumijahuurre%2B061.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-5Yn7_9OWJds/VPhZJOR_wAI/AAAAAAAANU8/9uXMViK9OZU/s1600/lumijahuurre%2B061.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Aika on mennyt tosi tarkkaan historiikkia tehdessä, koulua pitäessä ja harrastuksissa juostessa. Piti oikein ruveta kirjoittamaan, kun kuuluu, että joku vielä lukisikin näitä juttuja. En minä bloggaamista aio lopettaa, nyt on vain sellainen välipää. Tässä varmaan ennen kevättä ei näytä kovin löysältä ollenkaan, mutta pitänee yrittää. Täytyy sanoa kuten eräs kollegani usein, että haudassa sitten ehtii levätä!<br />
<br />
Koulun viimeiset abit on saatu niin pitkälle, että maanantaina alkaa jo ylioppilaskirjoitukset. Kun oppilaat ovat vähentyneet, sitä mukaa ovat vähentyneet myös opettajat. Me muutamat jäljelle jääneet joudumme valvomaan ylioppilaskirjoituksia olan takaa aamusta iltaan. Valvontojen määrää lisää vielä se, että yksi oppilas kirjoittaa eri tilassa kuin muut, ja hänellä on oltava oma valvojansa. Viisikin tuntia saattaa olla valvontaa yhtenä päivänä, siis minulla lähinnä, koska muut ovat kiinni peruskoulun tunneissa. Itselläni on yhtenä päivänä opetusta kaupungissa, ja se sattuu juuri olemaan yo-kirjoituspäivä, joten minun on kiireen vilkkaa tultava kaupungista takaisin saliin istumaan. <br />
<br />
Mutta kahden viikon kuluttuahan sekin on ohi, joten eiköhän tämä tästä. Sen jälkeen minulla ei ikinä enää ole valvontaa. Koulusta pääsen vapaaksi kolmen kuukauden kuluttua!! Onko edes tottakaan. Tai mistä sen tietää, millaiseksi maailma muuttuu. Saattaahan olla niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua joudutaan raahaamaan kaikki kahdeksankymppiset joutilaat hampaattomat mummot ja vaarit valvojiksi. No, kivempaahan se olisi kuin vessavahtina oleminen, jollaisia joku vuosi sitten oli vielä ainakin Saksassa.<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-4206065768329378162014-12-09T17:47:00.000+02:002014-12-09T17:47:12.677+02:00Pieni tilannekatsaus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-14hfoXspNzk/VIcQiuMTegI/AAAAAAAAM4s/6XFNOQIOR80/s1600/varjoja%2Bheijastuksia%2B027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-14hfoXspNzk/VIcQiuMTegI/AAAAAAAAM4s/6XFNOQIOR80/s1600/varjoja%2Bheijastuksia%2B027.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Pikkuisen pitää tulla tuulettamaan, kun muistin, että minullahan ei ole enää kuin 5½ kuukautta jäljellä työtä. Sitten pääsen toivottavasti lopullisesti vapaaksi. Vaikka mies kyllä väittää, että minä en muka malta olla kumminkaan menemättä sijaiseksi tai kansalaisopistolle opettamaan, jos pyydetään. En tiedä, uskoisiko häntä, sen näkee sitten. Nyt ainakin harmittaa, että vaikka olen osa-aikaeläkkeellä ja hyvin vähän on työtä päivässä, on kaikki hajotettu pitkin vuotta niin, että minä en pääse koskaan kumminkaan mihinkään. Olen kuin rangaistusvanki jalastaan kiinni näissä tunneissa.<br />
<br />
Juuri tänään mainitsi yksi abi, että hän ei viitsinyt tulla eilen ruotsin tunnille, kun ei hänellä olisi muuta ollut kuin se yksi tunti. Hän kävi sen sijaan Pietarissa! Sillä viisin. Ymmärrän toisaalta hyvinkin. Itse en nyt oikein viitsi ottaa omaa lomaa, kun oppilailla on niin vähän muutenkin tunteja ja olen joutunut olemaan tänä syksynä jo sairaudenkin takia poissa. Odottelen nyt kieli pitkällä, että nämä meidän viimeiset abit pääsevät penkkareihin asti, sen jälkeen minulla on vain yksi päivä kaupungissa opetusta kesään asti. Auttaahan se jonkin verran liikkumavapauteen, jos ei sentään joka päivä ole työtä.<br />
<br />
Ai niin, onhan minulla kuitenkin kansalaisopistossa yhtenä päivänä viikossa opetusta. Mutta se tuntuu harrastukselta, ei tarvitse tehdä kokeita eikä paahtaa yo-kirjoituksia varten. Ja siellä voi siirrellä tunteja vapaammin sopivaan paikkaan, jos jokin tunti peruuntuu. Kyllä minua vähän innostaisi opettaa niitä vielä ensi vuonnakin, meillä kun on aina niin mukavaa.<br />
<br />
Muuten on syksy mennyt "kuin iltamissa". Kiirettä pitänyt niin, ettei ole kissaakaan ehtinyt sanoa kuin voi sen tuhannen pitkähäntäluikuriksi. Kun syksyllä päästiin puutarhatöistä ja muusta kesätekemisistä, aloimme työstää lukion historiikkia, missä tuntuu aika todella rientävän. Sitä on toisaalta helppo kirjoittaa, kun on itse elänyt ja kokenut lukion koko historian. Vain neljä ensimmäistä vuotta on minulta näkemättä ja vain kahdet ensimmäiset ylioppilaat ovat sellaisia, joita en ole päässyt kiusaamaan. Muuten olen kaiken nähnyt ja kokenut.<br />
<br />
Niin että tällainen tilannekatsaus pitkästä aikaa.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-63824510892480783872014-08-11T16:11:00.001+03:002014-08-11T16:11:41.793+03:00Onnistunut kurssi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-i_B-w9kBBjI/U-iwK4vmRhI/AAAAAAAALpM/Eb-zWJrA3m0/s1600/b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-i_B-w9kBBjI/U-iwK4vmRhI/AAAAAAAALpM/Eb-zWJrA3m0/s1600/b.jpg" height="302" width="400" /></a></div>
Viikonloppu vierähti Juvalla valokuvauskurssilla. En olisi kuunaan uskonut sellaisellekaan kurssille meneväni, mutta kun kuvaamisessa on tullut seinä vastaan, oli pienoinen pakko. Ei ollut yhtään kiva, että aina kaikki hienot maisemakuvatkin paloivat niinsanotusti puhki tai olivat mustia, jottei niistä saanut mitään selvää.<br />
<br />
Se nyt tietysti oli jo alunperinkin selvä, ettei minusta ikinä mitään valokuvaajaa tule, mutta halusin vähän oppia kamerankäyttöä. Puitteet kuvaamiseen olivat mitä mainioimmat: vuoria, saaria, lampia, puroja, koskia, järviä, auringonnousua ja -laskua, kuutamoa, sumua.... Heti ensimmäisenä iltana saimme kuvata superkuuta. Onneksi kuvasimme sitä silloin, sillä toisena iltana se ei olisi pilvien takia näkynytkään alkuillasta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-bc493THAVdw/U-iwqcNJxcI/AAAAAAAALpk/N2wfgWmIKKA/s1600/b5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-bc493THAVdw/U-iwqcNJxcI/AAAAAAAALpk/N2wfgWmIKKA/s1600/b5.jpg" height="400" width="391" /></a></div>
Kurkiakin siellä lenteli, mutta olisi ollut kiva, jos ne olisivat sattuneet kuun eteen. Paitsi että juuri tämä kuva taitaa ollakin vasta seuraavalta aamulta. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-cqeAJvBu0DE/U-iwLf2idHI/AAAAAAAALpQ/6UpQeDjZ2u4/s1600/b3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-cqeAJvBu0DE/U-iwLf2idHI/AAAAAAAALpQ/6UpQeDjZ2u4/s1600/b3.jpg" height="400" width="251" /></a></div>
Meille yritettiin opettaa luovuuttakin. "Älkää pitäytykö pelkässä perinteisessä", meille sanottiin. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ixuo28MvzYw/U-i-3OKER4I/AAAAAAAALsk/L5WnZtjIZKY/s1600/Juvan+Kotukoski+(137).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-ixuo28MvzYw/U-i-3OKER4I/AAAAAAAALsk/L5WnZtjIZKY/s1600/Juvan+Kotukoski+(137).JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Seuraavana aamuna herätys puoli viisi aamulla. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ECzMyINStSo/U-ixI6jzXOI/AAAAAAAALp0/Pl5APx09iN0/s1600/b14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ECzMyINStSo/U-ixI6jzXOI/AAAAAAAALp0/Pl5APx09iN0/s1600/b14.jpg" height="327" width="400" /></a></div>
Hiki hatussa kuljimme kameran kanssa kaksi ja puoli päivää. Johan siinä vilvoitteluakin tarvitaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-SNmSbNNuykM/U-ixvsOV_NI/AAAAAAAALqU/4ti4Vhuf34s/s1600/u13.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-SNmSbNNuykM/U-ixvsOV_NI/AAAAAAAALqU/4ti4Vhuf34s/s1600/u13.jpg" height="282" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tarvitsi siellä vilvoittelua joku muukin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-yGU3Nb1Ggw0/U-ixinaWV2I/AAAAAAAALqE/DEMGekgYYYs/s1600/u12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-yGU3Nb1Ggw0/U-ixinaWV2I/AAAAAAAALqE/DEMGekgYYYs/s1600/u12.jpg" height="400" width="313" /></a></div>
Iltasumun keskeltä lipui joutsenperhekin esiin. Majava läiskytteli häntäänsä kauempana, mutta oli kuvaamiseen liian kaukana.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-cq_sFU2e5-8/U-ix45DtuHI/AAAAAAAALqk/nDFYsCt0VkA/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-cq_sFU2e5-8/U-ix45DtuHI/AAAAAAAALqk/nDFYsCt0VkA/s1600/1.jpg" height="273" width="400" /></a></div>
"Älkää pitäytykö perinteisessä!"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-FOP6VmCLlAs/U-iyqQAH8qI/AAAAAAAALrI/mpmDMFcHNY8/s1600/v15.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-FOP6VmCLlAs/U-iyqQAH8qI/AAAAAAAALrI/mpmDMFcHNY8/s1600/v15.jpg" height="392" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kyllä minä silti olisin voinut kuvata näitä korentoja vaikka koko päivän ihan vaan perinteisesti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-CpLsYpN_Zkg/U-iy5nrxb5I/AAAAAAAALrU/TeXCDKkXLKo/s1600/1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-CpLsYpN_Zkg/U-iy5nrxb5I/AAAAAAAALrU/TeXCDKkXLKo/s1600/1.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Anttolan Neitvuori sijaisee melko lähellä. Toisena iltana pääsimme sinne. Vaikka kiivetessä henki oli loppumaisillaan, palkitsivat näkymät tuhatkertaisesti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-6uC0INvcpDQ/U-i0oQeblYI/AAAAAAAALsA/-2l0--vEXKg/s1600/Kotukoski2+588.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-6uC0INvcpDQ/U-i0oQeblYI/AAAAAAAALsA/-2l0--vEXKg/s1600/Kotukoski2+588.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Johan siellä alkoi vallan päätäkin huimata.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-0qNomnzrLOA/U-iyNP9i2RI/AAAAAAAALqs/iVCk9PHX0ig/s1600/v7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-0qNomnzrLOA/U-iyNP9i2RI/AAAAAAAALqs/iVCk9PHX0ig/s1600/v7.jpg" height="393" width="400" /></a></div>
Toisena aamuna pääsimme toisen kosken rantaan. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-lBxXR5RQnSo/U-iz_RSL8OI/AAAAAAAALrw/O1u0k0-UAxs/s1600/v8.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-lBxXR5RQnSo/U-iz_RSL8OI/AAAAAAAALrw/O1u0k0-UAxs/s1600/v8.jpg" height="215" width="400" /></a></div>
<br />
Siellä minulla kului suurin osa ajasta kokeillessa kosken kuohunnan muuttumista eri säädöillä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-IEedz-Bbso8/U-iyWeGsrlI/AAAAAAAALq0/gdvAlXK2gWs/s1600/v12.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-IEedz-Bbso8/U-iyWeGsrlI/AAAAAAAALq0/gdvAlXK2gWs/s1600/v12.jpg" height="311" width="400" /></a></div>
<br />
Elämänlanka oli kertakaikkisen ihana. Mutta mitä näenkään: en ole saanut vangituksi kameralle sitä mitä halusin ja mitä näin. Ei tainneet opit mennäkään perille!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-4sUs-h9nv4I/U-iymDU2xnI/AAAAAAAALq8/QieAVHmSwPg/s1600/v13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-4sUs-h9nv4I/U-iymDU2xnI/AAAAAAAALq8/QieAVHmSwPg/s1600/v13.jpg" height="306" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Md0WNdjgXXY/U-iz4W__6BI/AAAAAAAALro/hh4cKKaCTqE/s1600/v11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Md0WNdjgXXY/U-iz4W__6BI/AAAAAAAALro/hh4cKKaCTqE/s1600/v11.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
Kaikki uusi vain pyörii päässä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-uT-iRbLm0JI/U-ixQFdihlI/AAAAAAAALp8/KG-2b234ykU/s1600/b7.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-uT-iRbLm0JI/U-ixQFdihlI/AAAAAAAALp8/KG-2b234ykU/s1600/b7.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
Mutta hieman jo valottuivat valokuvauksen salat.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-84869367690182364192014-07-26T12:40:00.000+03:002014-07-26T12:40:36.118+03:00Tukkilautan ohikulku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-EQGVaRkg31g/U9NsFpESfPI/AAAAAAAALYs/UVT0k5_pS3w/s1600/2+hinaaja.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-EQGVaRkg31g/U9NsFpESfPI/AAAAAAAALYs/UVT0k5_pS3w/s1600/2+hinaaja.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
En ollut aamulla ehtinyt vielä edes pukeutua, kun mies tuli jo kaupasta ja ilmoitti, että tukkilautta näyttää tulevan järvellä. Minä kiireellä kesken kahvinjuonnin ryntäsin kameran kanssa matkaan.<br />
<br />
Nousin sillalle kuvaamaan, ja hinaaja oli ehtinyt jo alittaa sillan. Hinaajan molemmin puolin kulkevat pienemmät veneet, jotka lähtevät vähän väliä tarkistamaan, että lautta pysyy kasassa eikä ole muita ongelmia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ONubG0ppCDg/U9NsC2IeU-I/AAAAAAAALYk/bs0gWiLUsOY/s1600/3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ONubG0ppCDg/U9NsC2IeU-I/AAAAAAAALYk/bs0gWiLUsOY/s1600/3.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Kiire minulle tuli siksi, että olemme asuneet täällä jo lähes 40 vuotta ja nähneet
tukkilauttoja ties kuinka paljon, mutta kerran havaitsin, että minulla
ei taida olla ensimmäistäkään kuvaa tukkilautoista. Pitäähän niistä kuva
saada niin kauan kuin sellainenkin ihme vielä on olemassa. Yhä vähemmän
ja vähemmän kuljetetaan puuta tehtaalle vesitse. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-RPoaukZDmDQ/U9NsVIU0y8I/AAAAAAAALY0/MGqkNX2zRjE/s1600/4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-RPoaukZDmDQ/U9NsVIU0y8I/AAAAAAAALY0/MGqkNX2zRjE/s1600/4.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Lauttaa sillan toisella puolen vain riitti ja riitti. Kun tietää, miten pitkä yksi tukki on, ja miten valtavan pitkälti tätäkin letkaa vain jatkuu ja jatkuu, voi vain arvailla, montako tukkirekkaa tälläkin lautalla on saatu pois maanteiltä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Xm8koeyufoM/U9NsoyTYBnI/AAAAAAAALY8/ZjoFO-j8rgg/s1600/5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Xm8koeyufoM/U9NsoyTYBnI/AAAAAAAALY8/ZjoFO-j8rgg/s1600/5.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Ja toisella puolen siltaa näkyy toinen avustusveneistä lähteneen tarkastuskierrokselle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-0y3pm0zrPAo/U9Ns8ppGMYI/AAAAAAAALZE/-qfKbgFqB2c/s1600/6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-0y3pm0zrPAo/U9Ns8ppGMYI/AAAAAAAALZE/-qfKbgFqB2c/s1600/6.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Se kiersi lautan perän, jossa minusta näytti olevan tukkinippuja huonosti kiinni, mutta vene ei siihen jäänyt korjailemaan, nippujen oli kai sitten tarkoituskin olla näin. Eikä vene jäänyt tuohon toiseen kohtaan, jossa minun mielestäni oli jo nippu vähän vinksallaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-LY9QKV9KxZw/U9NtN7Lf1tI/AAAAAAAALZM/CmWbu1nWclo/s1600/7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-LY9QKV9KxZw/U9NtN7Lf1tI/AAAAAAAALZM/CmWbu1nWclo/s1600/7.JPG" height="266" width="400" /></a> </div>
Vaan vene meni toiseen, pahempaan kohtaan. Siihen se vene kiinnittyi joksikin aikaa sitomaan nippuja paremmin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-2h2x8Se9b8o/U9NtvD6zfUI/AAAAAAAALZc/gnOxJg_FTjk/s1600/9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-2h2x8Se9b8o/U9NtvD6zfUI/AAAAAAAALZc/gnOxJg_FTjk/s1600/9.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Nyt on jo koko lautta alittanut sillan. Hinaaja pysähtyi, että miehet saavat paremmin tehdyksi työtään. Mutta kun ei tukkinipussa ole jarruja, jatkavat peräpään niput kulkuaan, ja koko lautta on jo pienoisella kiemuralla. Onneksi ei ole minkäänlaista aallokkoa, sillä tänä aamuna oli jo aamulla lämpötila 26 astetta ja peilityyni järvi. Voi vain arvailla, mitä ongelmia miehillä on lautan kanssa, jos on kova aallokko ja tuuli.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-33TpsuDQ_R4/U9NrB2EDlDI/AAAAAAAALYE/PTmwQVwpC5Q/s1600/11.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-33TpsuDQ_R4/U9NrB2EDlDI/AAAAAAAALYE/PTmwQVwpC5Q/s1600/11.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Mutta vika tuli korjatuksi, ja lautta pääsee jatkamaan matkaa. Tukkilautat kulkevat nykyään mieluiten yöaikaan, sillä pienveneliikenne on näin heinäkuussa mahdoton. Joskus sattuu onnettomuuksia, jos veneilijä ei ajoissa huomaa lauttaa. Ei ole vaaratonta kulkea hinaajan ja lautan välistäkään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-g91KnKRnDXw/U9NrnF-gSLI/AAAAAAAALYc/8NricHNJNaQ/s1600/13.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-g91KnKRnDXw/U9NrnF-gSLI/AAAAAAAALYc/8NricHNJNaQ/s1600/13.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Siitä se lautta alkaa vähitellen taas oieta ja nyt sen täytyy osoittaa kulkunsa tuonne vasemmalle niemen taakse kohti Lappeenrantaa. Eivät ole helppoja käännöksetkään pitkän jonon kanssa. Jos tekee liian äkkijyrkän mutkan, saattaa loppupää laahata jo ihmisten laitureilla.Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-16217007749163718672014-07-13T19:32:00.001+03:002014-07-13T19:32:44.256+03:00Teatteri on rankka laji<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-50YLlYVXTSY/U8KtuBrrZ4I/AAAAAAAALPU/1DlgheWIE-Q/s1600/perh+yms+019.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-50YLlYVXTSY/U8KtuBrrZ4I/AAAAAAAALPU/1DlgheWIE-Q/s1600/perh+yms+019.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Eilen olin eläkeläisten mukana Heinävedellä Karvion kesäteatterissa. Kyseessä oli Valamo-trilogian toinen osa Poika munkkilan polulla. Ensimmäisen osan olin katsomassa kaksi vuotta sitten, kolmas osa nähdään kahden vuoden kuluttua.<br />
<br />
Näytelmä oli kiva, esiintyjätkin minusta suhteellisen hyviä. Mielenkiintoiseksi kappaleen tekee se, että näytelmä on tosipohjainen. Mukaan oli otettu asioita aina Tulilahden murhaa myöden.<br />
Nyt oli päästy jo 60-luvulle, ja musiikki sen mukainen. Lisää voipi lukea vaikka <a href="http://www.visitkarelia.fi/fi/Matkailu/Ryhmille/Teatterimatkat/Heinaveden-Karvion-kesateatteri">täältä</a>.<br />
<br />
Joka paikkaan on pitkä matka. Meni minne vain, aina saa istua autossa tuntikaupalla. Mutta mukavassa seurassa matka taittuu kuin itsestään. Perillä oli ruokailu Karvion Kievarissa, mutta kuskilla oli suuria vaikeuksia saada linja-auto mahtumaan jonnekin. Ihmistä oli Karvion kanavalla kuin meren mutaa ja autoja joka paikka täynnä vinksin vonksin parkkerattuina. Sattui nimittäin samaan aikaan höyrylaivaregattatapahtuma.<br />
<br />
Saihan kuski auton kievarin pihaan, mutta ei meinannut saada sitä enää millään pois. Pitkä auto kun tarvitsisi suuren kääntösäteen, ja risteyksessä tien molemmin puolin oli autoja perä perässä, ihan kiinni risteyksessäkin. Valehtelematta ainakin varttitunnin kuljettaja vekslasi autoa edes sun taa. Välillä oli lähteä risteyksessä olevan auton etupuskuri mukaan, välillä toisen auton takapuskuri. Toisinaan taas liikennemerkki raapi jo ikkunoita. Ulkona olevista ihmisistä kehkeytyi liikennepoliiseja huitomaan ja viittomaan. En tiedä, oliko niistä mitään apua.<br />
<br />
Sitten kuski suunnitteli ajavansa viereistä jalkakäytävää pitkin. Minä kiireeellä laittamaan turvavyön kiinni. Siinä olisi kyllä käynyt köpelösti. Jalkakäytäväkin oli autoja täynnä, joten ei bussi olisi siitä mahtunut kulkemaan ilman, että toisen reunan pyörät olisivat harranneet ojanpohjaa. Jotenkin näköjään me sieltä on kumminkin selvitty teatteriinkin.<br />
<br />
Teatterissakin oli kuuma kuin pätsissä. Ei suomalainen tahdo kestää aurinkoakaan. Kaksikin henkilöä tuli huonovointiseksi, ei kuitenkaan meidän porukasta. Yhtä kärrättiin jo pyörätuolillakin ambulanssiin. Järjestäjät ovat kai tottuneet, että tällaista tapahtuu, sillä ensiapuporukka oli jo valmiiksi paikalla. Teatteri on näköjään rankka laji.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-78781306039521392702014-07-10T18:57:00.000+03:002014-07-10T18:57:45.219+03:00Yks kaupunkireissu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-FvGlW_DbkPQ/U76ui8GuK-I/AAAAAAAALLQ/zP2rG5UH91w/s1600/perh+yms+173.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-FvGlW_DbkPQ/U76ui8GuK-I/AAAAAAAALLQ/zP2rG5UH91w/s1600/perh+yms+173.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Mie ko toissapäivän lupasin kirjottaa täl täkäläiselkii murteella nii pittäähä se koittaa, vaik emmie ossookkaa.<br />
Eile lähettii kaveri kansa kaupunkii hummaamaa. Olin tulna eellispäivän siihe tuloksee, jotta miul huutaat kaapit tyhjyyttää. Ei mittää piälepantavoo, ja työtkii alkaat kohtsillää. Sitä paitsi käskööt oikei ministeritkii, jot pittää ostoo, muute männöö kansatallous hunningole. Ja myöhä ollaa kuuliaisii immeisii ja tehhää nii ko käsketää.<br />
<br />
Kaupungis ol mukava ajella, ko eihä siel olna juur kettää. Kaikha ne on tänne maale ängenneet kesälomillaa. Tiällähä saattaa kaupa hyllyt huutoo tyhjyyttää, ko turistit vievät kaike. Myö sit tuotii tavaraa senkii eestä kaupungist. Sieltähä lopettaat kaupat, jos ei kukkaa oo mittää ostamas. Eikä siin kauaa nokka tuhisna, ko takakontti ol täynnä lotjuu, pussii ja kassii. <br />
<br />
Tavattii kahvilas tuttuloitakkii ja turistii sen aikoo, ko korjasvat suutarila miu lauku hihnat. On joku myönä miule aikonnaa nii huono käslaukun jot hihnat katkes heti ens käytös. Vielä myö keksittii männä yhtee kauppaa, ja het ovela tarttu nuor mies hihasta ja ol nii kommee ja hyvä puhumaa, jot myöhä innostuttii häne kansaa haastammaa vaik mitä. Mut eihä hää unhottannakkaa pääasioo. Tiettiihä myökii, jot pojal on mieles vua suaha meijät oma firmasa asiakkaiks. Mutta turhaa hää aikoosa kulutti meijä kansa. Myö oltii juur päivitetty liittymät ja viimose piäle siin samas firmas. Tais olla mies pettyny, mut ei maha mittää.<br />
<br />
Sit ko myö viimosela selvittii iltapuolella kottii lähtöö, nous keskkaupungilta päi musta sankka savu. Ois tehnä miel männä kahtommaa, polttaako siellä joku kämppääse vai mikä pallaa, mutta eihä myö haluttu männä sinne palomiesten töitä häirihtemmää. Päin vasto ko mon muu ol kuulema jiänä tien tukkeeks. Sitä paitsi oisvat ehken luulleet meijä oleva syyllisii tulpalloo. Mutta oltii myö sen verran uteliaita, että kahottii het kotona netistä, jot keskellä kaupunkii ol jossain syttynä styrokskasa tullee. Tuski se itellää on syttynä. Ehkä joku on vähä avittanna.<br />
<br />
Se ol sellane kaupunkireissu. Muutama kerra sain kotona kulkee eestakasii peräkonti ja makkuuhuonee väliä enne ko olin kaik tavarat kantana tuppaa. Koha ilemat kylymenöö, pittää männä uuvestaa ja ostoo vähä lämpimämpiikii voatteita :)Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-33369920265280821992014-07-08T21:22:00.000+03:002014-07-08T21:22:40.262+03:00Päivä meni ku iltamis<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-utEdrPxiaeo/U7wi9i12GXI/AAAAAAAALJo/0NbCTZzyFXc/s1600/perh+yms+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-utEdrPxiaeo/U7wi9i12GXI/AAAAAAAALJo/0NbCTZzyFXc/s1600/perh+yms+013.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Nyt pakkaa päälle väkisinkin sellaanen iili, että pitää vaihteeksi kirijoottaa pohojalaasella murtehella. Täytyy keksiä jutunjuurta vaikka tämän päivän tekemisistä. Äläköhöt eteläsavolaaset hermostuko. Mä yritän keksiä seuraavalla kerralla vaikka tikusta asiaa eteläsavolaasittain. Tasapualisuuren vuaksi.<br />
<br />
Aamulla lähärettihin matonpesuhun jo heti sianpiäremän aikoohin. Eileen siäl´oli nimittäin oikeen jonua. Mutta ny ei ollukkaan ku kaks naista. Toinen puhuu suamia, toinen englantia, mutta ymmärsivät kuitenki toisiansa. Suamia puhuva neuvoo toiselle matonpesun alkeeta. Eileen muuten oli kaikki pesupaikat ihan täynnä ja miähiä oikeen jonotti vuaruansa. Huamatkaa! Suurin osa matonpesijööstä on nykyään miähiä! Mutta miähet heti alakoo suunnitella jotakin vehejestä, jolla pesu kävis ittestänsä, iliman voiman käyttöä. Mutta mitä herran jestas ne sellaasta suunnitteloo. Mukavampi mattoja on hiki hatus pestä ku salilla poukottaa hiestä märkänä punnuksia ja kahavakuulaa. Se se vasta ykstoikkoosta hommaa on eikä tuu mitää valamista kummiskaa. <br />
<br />
No sitte kotia tultua mull´oli vuaros pinaatinlehtien säilöminen pakastimehen. Keitin niitä jonkin aikaa, pilippusin ihan hianoksi ja laitoon pakastepussiihin ja imaasin ilimat pussista pihalle. Moon joskus ostanu konehenkin, jolla saa ilimat pois pussiista imeskelemättä, mutta ei oo tullu otettua käyttöhön. No tämä homma sujuu iliman kommelluksia.<br />
<br />
Just ku oltihin syäty, havaattimma, jotta ulukona joku vanaha nainen luuraa meirän portista pihahan. Yritti olla kuusiairan takana piilos, mutta vahtas aina vähän väliä, sitte haki kamerankin ja kuvas taloon. Arvasimma, jotta son joku, joka on joskus asunu täs taloos. Oikeen menimmä kysymähän, ja saimma tiätää, jotta ei hän itte, mutta hänen joku sukulaasensa oli asunu täälä viiskymmentäluvulla. Siinä pihakeinus istues ja rupatelles meni ainakin pari tuntia. Nainen, joka muuten tänään kuulemma täytti 87 vuatta, innostuu kertomahan ummet ja lammet kaikenlaasia tarinoota elämästänsä. Asuu nykyään Helsingis.<br />
<br />
Ja voitta uskua, että tarinat on nykyihimisen korvis uskomattomia. Jo sekin, kuinka hänet pantihin kansakouluhun 8-vuatiahana: eka päivänä vanhemmat vain sanoo, notta "mee tuata tiätä niin pitkälle kunnes näjet isoon punaasen taloon. Siälä pihas on palijo ihimisiä ja meet niiren mukana sisälle". Ei tulis kuulohonkaan laittaa nykykakaroota yksin eka päivänä kouluhu. Niitä ku raijatahan ja köörätähän sinne autolla viälä lukioski, äiti tai isi saattajana.<br />
<br />
Iltapäivällä oli mulla vuaros vähä perhosenmettästystä kameralla. Olin just pannu jalakahan oikeen kummisaappahat, jotta meen viäreisen tontin ryteikköhön kytikselle. Mutta ku hyppäsin ojan yli, nousi horsmien ja angervojen seasta viarahan miähen pää. Tämä miäs oli siälä nyhtämäs ja niittämäs istuttamiensa koivuntaimien ympäriltä ryteikköä. Soli luullu seleviävänsä urakasta äkkiääki, mutta kyllä se joutuu usiamman päivän siälä könyämähä. Sitei kukaa uskokaa miten kauhian vahava ryteikkö on kasvanu tuoho pari vuatta sitte kaarettujen puiren tilalle. Monet istutetut koivut on jo niin isoja, jotta ne seleviää itteki, mutta kuallehien tilalle on istutettu uusia piäniä taimia, jokka tukehtuus, jos ei niiren ympäriltä kaarettaas horsma-koiranputki-mesiangervoviirakkua.<br />
<br />
Kohta oli meillä vuaros ongelle lähtö. Minoon ny innokas lähtemähän ongelle useenkin, ku miäs oli nähäny järvellä norpan just silloon ku molin Espanjas. Veren (=veden) pinta oli kuin kiahunu pikkukaloosta ja sitte yhtäkkiä keskeltä tuata kuahuntaa oli tyäntyny norpan pää. Kalat oli tiätysti härissänsä yrittäny pakohon tuata kauhiaa petua.<br />
<br />
No me mentihin ny siis ongelle. Lähärettihin pakettiautolla, sillä ku teherähän kaikki tällääset sottaaset reissut. Miäs meinas, jotta pannahan auto vaihteeksi eri paikkahan ku tavallisesti. Mutta ei olis pitäny! Siihen juuttuu pyärät pehemoosehen maahan, eikä irti sitte millää. Hakattihin vesurilla kuusenoksiaki pyärien alle ja kaikki muut temput tehtihin, mutta auto vaan juuttuu ja vajos syvemmälle mutahan. Mikäs siinä sitte auttoo ku soittaa jolleki lähialueella asuvalle tutulle, joll´olis sellaanen vehejes, jolla saa isoon pakettiauton verettyä irti.<br />
<br />
Mä tiätysti otin heti innoossani hianon uuren puhelimeni ja meinasin soittaa numerotiarusteluhun. Mutta nyt alakoo kyllä nyppiä ja pistää vihaksi koko vehejes. Mitä varte pitää teherä sellaaset näytöt, jotta niistä ei torellakaa näje yhtää mitää auringonpaistees. Pitää ruveta pitämähän vissihin vilttiä mukana, jotta saa mennä sen alle, jos tarttoo puhelimella jotain teherä auringon paistaes. Onnistuun lopulta, ja lähistöllä asuva tuttu tuli vetämähän meirän auton pois murasta.<br />
<br />
Onkipaikka on torella pahas paikas. Törmä on melekeen 90 asteen kulumas oleva jyrkkä monen metrin purotus vetehen. Ja alahalla ei ollukkaa tilaa seistä, ku vesi oli noussu niin, että just ja just meillä oli joku jalaansija. Muuten meni hyvin, mutta ku venehiä meni ohitte, lainehet löi melekeen polovihin saakka ja housut ja kengät ihan märkinä. Ei voinu yhtää perääntyäkää, ku siinä rintees ei pysy. Kokeelepa itte seistä seinällä!<br />
<br />
Ihimeen hyvin lähti onginta käyntihi. Kumpiki saatihi isoja ahavenia, joten huamenna ei oo ruakaongelmaa. Sitte miähen ongesta hävis koukku ja niin jouruttihin lähtemähän kotia. Norppaa ei nähty, mutta yks tiira yritti pari kertaa siepata pinnan alta kalan, mutta ei saanu. Sill´oli huanompi tuuri ku meillä. M´olimma vissihi onkinu järvestä kaikki kalat.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-43044883744372197462014-07-02T12:51:00.000+03:002014-07-02T12:51:43.901+03:00Riemullisia päiviä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Rm59lwTJtqA/U7PNMff_5TI/AAAAAAAALCU/1v_GHYVFJRg/s1600/Aatun+loma+147b.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Rm59lwTJtqA/U7PNMff_5TI/AAAAAAAALCU/1v_GHYVFJRg/s1600/Aatun+loma+147b.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Kahden viikon pituinen lapsen kanssa puuhailu on valitettavasti ohi. Kyllä sitä herkkua saisi olla enemmänkin, mutta hyvä edes näin. Nyt sattui lapsenlapsen lisäksi samaan aikaan sisareni tulemaan miehensä kanssa kahden oma lapsenlapsensa kanssa ja voi ihme, millainen hulina ja melske raikui kerrankin meidänkin pihassa. Huomasin ihmeekseni, että on päässyt kulumaan kolmisenkymmentä vuotta siitä, kun meillä on ollut näin monta lasta kerralla, joten meillä riitti riemua kovastikin.<br />
<br />
Suomen kesän jännitysmomentti sää oli taas jälleen epäsuotuisa. Olin kuvitellut, miten koko ajan nautimme järvenrannan riemuista, mutta järvelle ei ollut asiaa kuin yhtenä päivänä. Lapsilla oli siellä tosi hauskaa, ja seuraavana päivänä kysyikin 6-vuotias seinäjokelainen: "Mennäänkö tänään taas sinne lätäkölle leikkimään?"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-VHwLSUIGWuM/U7PNWe7eVeI/AAAAAAAALCc/5iQvjIpqJYM/s1600/IMG_1499.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-VHwLSUIGWuM/U7PNWe7eVeI/AAAAAAAALCc/5iQvjIpqJYM/s1600/IMG_1499.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Onneksi saatiin sentään muuten ulkona olla. Kaikenlaisia pihapelejä on kokeiltu aina puujaloilla kävelyä myöten. Jopa minä pysyn pystyssä puujaloilla vähintään parikymmentä askelta. Ei huono laji.<br />
Meillä on mieheni kanssa tapana kiertää tontin ympäri sauvakävellen aina silloin, kun ei viitsi metsään lähteä. Kun kerran kiertää, on kasassa 200 metriä. Jostain käsittämättömästä syystä tämä on mieluista lapsenlapselle Aatulle. En tiedä, mihin tuollaisen ykstoikkoisen kävelyn viehätys perustuu, sillä lapsi saattaa kärttää meitä kävelylle tontin ympäri jopa vesisateella ja vaatii kierrettäväksi vähintään 10 kertaa ja jopa kilpaa. Mutta jos metsään pitäisi lähteä kävelylle vaikkapa lyhyemmällekin reissulle, lyö poika hanttiin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-5KtMP7hooPQ/U7PNeGcRWoI/AAAAAAAALCk/l1F2dRaGMPs/s1600/IMG_1524.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-5KtMP7hooPQ/U7PNeGcRWoI/AAAAAAAALCk/l1F2dRaGMPs/s1600/IMG_1524.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Sisällä riitti touhua tietysti myös kaikenlaista. Korteista on puuhaa pitkäksi aikaa erilaisia pelejä tai pasiansseja pelatessa. Korttitaloja syntyi korkeitakin. En ollut muistanutkaan, miten itsekin lapsena päivät pitkät rakennettiin korteista taloja.<br />
<br />
Yksi hämmästyttävän mielenkiintoinen touhu oli tölkkien avausklipsien paukuttaminen. Jos aikoo tehdä klipseistä laukkuja tai koruja, on ne ensin pestävä, keitettävä, väännettävä ja lopuksi vasaralla paukutettava litteiksi. Minulle on kerääntynyt valtava määrä työstettävää materiaalia ja keksin laittaa "ei ole mitään tekemistä" -vinkujat töihin. Minä ja sisareni väänsimme pihdeillä, lapset paukuttivat. Hämmästyttävää, miten jaksoivat puurtaa. Se kun oli taas vaihteeksi uudenlaista hommaa. Yksi ei olisi millään malttanut lopettaakaan. Seuraavana aamuna heti ylösnoustuaankin silmät vielä klupsahdellen kyseli, "paukuteltaisko niitä klipsejä taas tänään?"<br />
<br />
Värillisiin klipseihin lapset ihastuivat suunnattomasti ja omivat niitä minulta itselleen. Halusivat tehdä niistä jotain. Olin ostanut joskus Virosta kapeita erivärisiä silkkinauhoja ja lapset innostuivat pujottelemaan itselleen niiden avulla itselleen rannerenkaita. Isommat tekivät äideilleenkin ranne- ja kaulakoruja ja sanoivat, että "niistä pitää tulla asiallisia ja hienoja, että äiti ilkee pitää niitä ihmisten ilmoilla". Ja tulihan niistä. Jopa taulu valmistui erilaisista nipsuista.<br />
<br />
Minulla oli valmiita kasseja ja laukkuja, joita näytin lapsille. Tyttö halusi itselleen olkalaukun, pojalle ehdotin jotain kukkaroa. Mutta poikapa iski silmänsä tuohon kuvassa olevaan puolivalmiiseen laukuntekeleeseen ja halusi sen. Ehdotin, että teen sen valmiiksi laukuksi, mutta poika kielsi. Hän halusi pitää sitä lakkina. Se päässä poika olikin sitten lopun aikaa sisällä ja ulkona, hyvä että nukkumaan mennessä otti pois. Mitähän äitinsä sanoi, kun poika tuli kotiin puolivalmis kassi päässä!Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-2892130890901382012014-07-01T20:34:00.001+03:002014-07-01T20:35:28.788+03:00Aina jokin jumettaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-78Yz8jd0isQ/U7Lp1LIoozI/AAAAAAAALAo/F_gRJy2txlI/s1600/k%25C3%25A4n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-78Yz8jd0isQ/U7Lp1LIoozI/AAAAAAAALAo/F_gRJy2txlI/s1600/k%25C3%25A4n.jpg" height="362" width="400" /></a></div>
Minua vainoaa jokin paha henki. Koko talven ovat kaikki käyttämäni laitteet ja vehkeet jumettuneet tai muuten vioittuneet. Joka ikisellä kaupunkimatkalla olen joutunut viemään jonkin vehkeen hoitoon.<br />
<br />
Yksi ihmeellinen murheenkryyni on ollut kännykkä. Jo ennen pääsiäistä hävisi silloisesta puhelimestani näyttö. Puhelimeen kyllä saattoi vastata jos joku soitti, mutta en voinut soittaa kenellekään, kun en tiennyt numeroita. Niitä kun ei päässyt selaamaan. Sinne puhelimeen jäi joitain tekstiviestejäkin lukematta, kun ei tietenkään voinut niitä näytön puutteessa selata. <br />
<br />
Silloin ei ollut mahdollista käydä ostamassa uutta kännykkää, joten löysin jostain komeronnurkasta isän "perintöpuhelimen". Siihen kävi vanha muistikorttini, mutta minulta hävisi suurin osa numeroista, sillä kaikki eivät olleetkaan tallella SIM-kortilla vaan osa puhelimen muistista. Miten niitä sieltä kaivelet näytön puutteessa.<br />
<br />
Laitoimme SIM-kortin isän vanhaan puhelimeen, ja numeroita selaillessani aloin ihmetellä, keitä miehiä minulla oikein onkaan nimiluettelossa. Miehenikin alkoi epäillä, miten paljon miehiä, enkä muka tiedä, keitä ovat. Sitten vasta älysimme, että nehän olivat isän tuttavien nimiä.<br />
<br />
Aina näihin päiviin saakka olen keplotellut paremman puutteessa tuolla yllä olevalla puhelimella. Sitten siitä pirahti pohja irti, mutta puhelin toimi kuitenkin. Kunnes nyt sitten tänään vasta oli vihdoin aikaa ja mahdollisuus käydä ostoksilla. Ostin varmuuden vuoksi samaa merkkiä kuin tablettikonekin, ettei tarvitse kauan tuppuroida uuden vehkeen kanssa. Sitä kun on nääs muutakin hommaa ihmisellä :)<br />
<br />
Kännykkäkaupassa myyjä vähän aikaa otteli tuon ikivanhan vehkeen kanssa, mutta ei saanut siirretyksi numeroita uudelle SIM-kortille. Nyt nimittäin pongahti etukansikin irti, eikä myyjä saanut osumaan näppäimiä kohdalleen. Minä nyt sitten kotona yritän ekaksi käsiin osuneella tikulla tökkiä jotenkin esiin ihmisten puhelinnumeroita, ettei tarvitse soitella kaiken aikaa nollasatasataan. Tikkukin sattui olemaan järsitty tikkarin tikku pikkuvieraiden jäljiltä. Osaksi taidan vain odotella soittoa ihmisiltä, ja sitten vain tallennan soiton jälkeen numeron.<br />
<br />
Onneksi kokeilimme alkajaisiksi miehen kanssa, toimiiko uusi vekotin. Juu, osasin heti soittaa ja äänikin kuului hyvin. Entäs kun mies soitti minulle. Siinäpä tulikin tenkkapoo. Miten herranjestas saan vastatuksi. Olen aina oppinut, että vihreän luurin kuvasta painetaan, mutta nyt ei tapahtunut mitään. Eikä ollut muutakaan nappia, mistä painaa. Soitto tyttärelle: hän ei osannut neuvoa, hänellä oli eri firman puhelin. Soitto toiselle tyttärelle: hänellä oli samanmerkkinen, ja ohje kuului: liu´uta vihreää puhelinta punaiseen päin. No enpä ole ennen kuullut! Mutta ohje toimi kuin toimikin.<br />
<br />
Olin itse asiassa ekaksi katsonut käyttöohjeista, mutta ei siellä ollut mitään ohjeita koneen käyttöön. Ainoastaan akun ja SIM-kortin sisäänlaitto ja siinä se. Loput vihkosesta oli pelkkiä varoituksia. Ohjeet löytyvät netistä. Mutta miten voi kukaan netistä etsiä ohjeita, ellei tiedä miten nettiä käytetään.<br />
Netin käytön sentään osaan, mutta osaavatko kaikki uuden puhelimen ostavat.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-46635677312630357692014-06-30T17:47:00.000+03:002014-06-30T17:48:45.333+03:00Espanja-kokemuksia 5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-RC-aviW3xuw/U7FWj39P1UI/AAAAAAAALAU/eZ9BqJOeV-8/s1600/Espanja+2014+142.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-RC-aviW3xuw/U7FWj39P1UI/AAAAAAAALAU/eZ9BqJOeV-8/s1600/Espanja+2014+142.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Espanja-juttuihin kyllästyneille tiedoksi, että tämä on viimeinen.<br />
Barcelona on minusta kivempi kuin Madrid. Barcelonan paha puoli vain on, että siellä alkavat heti puhua espanjan sijaan englantia. Kielen kannalta ei sinne kannata mennä. Mutta muuten sää on siedettävämpi ja kaupunki vihreämpi kuin Keski-Espanjan kaupungit. Näkemistä ja kokemista olisi ollut vielä moneksi päiväksi, mutta pääseehän tuonne uudelleen.<br />
<br />
Barcelonan pakolliset kohteet ovat Ramblas-katu, ylimainostettu, ei se minusta poikkea muiden kaupunkien pääkaduista. Mainostettu on myös arkkitehti Antonio Gaudin suunnittelemaa Sagrada Familia -kirkkoa, jota on alettu rakentaa jo 1800-luvulla, mutta joka ei ole vieläkään valmis. Siitä kuva yllä. Jo ulkopuolella on lukematon määrä pieniä yksityiskohtia, eikä kokonaista kirkkoa meinaa saada kuvaan millään. Aioimme mennä sisällekin, mutta se oli mahdotonta. Jono lippuluukulle oli jo aamusta arviolta 300 metriä ellei enemmänkin. Eikä siinä vielä kaikki. Kun sait lipun, jonotit seuraavaksi sisään samanlaisen jonon. Kovastihan on kehuttu kirkkoa erikoiseksi, mutta jospa odotan, että se valmistuu, vuonna 2020 tai 2040, tai jotain sen tapaista on luvattu! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-wUl6QppBoQ8/U7EIhPT8R-I/AAAAAAAAK_4/zZEAhf-b_c4/s1600/Espanja+2014+200.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-wUl6QppBoQ8/U7EIhPT8R-I/AAAAAAAAK_4/zZEAhf-b_c4/s1600/Espanja+2014+200.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Korkealla kukkulalla sijaitsevaa erikoista Güellin puistoa ei oikein voi kuvailla. Monimutkaisia rakennelmia ja ihmeellisyyksiä täynnä. Elämyksellistä oli sinne kulkeminen monien kadulla sijaitsevien rullaportaiden myötä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-U6er5beGGEo/U7EHy-w-wII/AAAAAAAAK_w/wZXePRzLYFo/s1600/Espanja+2014+239.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-U6er5beGGEo/U7EHy-w-wII/AAAAAAAAK_w/wZXePRzLYFo/s1600/Espanja+2014+239.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Rullaportaat veivätkin jollekin sivusisäänkäynnille. Pois tulimme pääportin kautta, joka tekee sanattomaksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-NUrb7qrCQtw/U7EGWX87YgI/AAAAAAAAK_Q/0qP2-3MpUOo/s1600/Gaudi2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-NUrb7qrCQtw/U7EGWX87YgI/AAAAAAAAK_Q/0qP2-3MpUOo/s1600/Gaudi2.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
Yllä Gaudin talosta hänen suunnittelemansa kahden istuttava tuoli. Barcelona on ottanut Antonio Gaudista kaiken irti. Joka paikassa mainostetaan hänen suunnittelemiaan kohteita ja myydään T-paitoja tai muuta tavaraa Gaudin nimellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-E_mBo8zZLhA/U7EHCKAANVI/AAAAAAAAK_k/ktiAUhzjetM/s1600/Espanja+2014+233.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-E_mBo8zZLhA/U7EHCKAANVI/AAAAAAAAK_k/ktiAUhzjetM/s1600/Espanja+2014+233.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Uimarannalle teki mieli, sillä lämpötila täälläkin nousi lähemmäs kolmeakymmentä ja hiki oli sellainen, että kaverin metrolippukin, joka oli ollut kaulapussissa ja vielä housunliiringin sisällä, oli lionnut hiestä niin märäksi, ettei enää kelvannut koneeseen. Oli ostettava uusi lippu.<br />
<br />
Rannalla käväisimme, mutta emme viitsineet mennä uimaan, kun vesi ei näyttänyt maailman puhtaimmalta ja roskia jos jonkinlaisia. Istuksimme kivillä vedenrajassa ja yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt pari miestä kaivellen käsillään hiekkaan kuoppaa kuin koirat. Ihmeissämme seurasimme miesten puuhia. Nämä olivat kaivaneet kostean hiekan sisään jääpaloja ja sekoittelivat kivien takana maassa hienoja drinkkejä, joita sitten lähtivät myymään rannalla loikoileville. En taida haluta ostaa rannoilla pullottamattomia juomia!<br />
Yllä kuva satamasta. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ylU-Ckp1XNo/U7EF06z-v6I/AAAAAAAAK_A/UMUgvdcqPt8/s1600/churro.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-ylU-Ckp1XNo/U7EF06z-v6I/AAAAAAAAK_A/UMUgvdcqPt8/s1600/churro.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Yritimme matkalla syödä ja juoda tietämiämme espanjalaisia erikoisuuksia. Tässä kuva churroista, joita kastetaan paksuun suklaajuomaan.<br />
<br />
Usein väitetään, että vain suomalaiset skypettävät tai näpelöivät kännykkäänsä väärään aikaan väärässä paikassa. Mutta näyttävät ne muutkin tekevän samoin. Eräässäkin ravintolassa ruokaillessamme istuutui ihan viereemme viereiseen pöytään nuori venäläismies. Ruoan saatuaan avasi skypen ja alkoi polottaa venäjää kaverinsa kanssa niin että koko ravintola raikui. Vaikka eivät espanjalaiset ole hiljaisimmasta päästä, voitti tämä mies naurunremakoineen kaikki muut. Alkoi jo hieman hävettää, että luulevat meidän kuuluvan tuon tyypin seuraan.<br />
_______<br />
Tämä olkoon viimeinen postaus tuosta matkasta, josta en tainnut muistaa enää puoliakaan, kun on ollut niin kiireistä loman pitoa, että aina jossain välissä hutaisten pitänyt yrittää kirjoittaa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-70690587805937333102014-06-29T15:01:00.000+03:002014-06-29T15:01:39.283+03:00Espanja-kokemuksia 4<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-MMAO8NMs6h8/U6_u7PzdwEI/AAAAAAAAK88/h0_rZaPwvu8/s1600/Zaragoza+(14).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-MMAO8NMs6h8/U6_u7PzdwEI/AAAAAAAAK88/h0_rZaPwvu8/s1600/Zaragoza+(14).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Espanjan-matka jatkuu nyt Zaragosa-osuudella. Nopealla mutta tuhottoman kalliilla AVE-junalla ollaan perillä tuossa tuokiossa, ja meitä on vastassa heti monipäiväinen juhla Feria del Ebro tapahtumineen, myyntikojuineen ja valtavine ihmislaumoineen, jotka mekkaloivat yötä myöden. Kaupunki oli muuten viehättävä, ja meillä kiva hotelli ihan keskustassa, mutta kaupungilla eteen päin päästäkseen oli käytettävä kyynärpäitä. Molemmin puolin jokea myydään erilaista tavaraa kuten missä tahansa suomalaisessa kaupungissa markkinoiden aikana. Ylin kuva: Basilica del Pilar, taas hieno ja komea kirkko, jossa Goyan maalauksia. Kirkossa on kyltti, jossa kielletään kulkeminen ja mekkaloiminen messun aikana, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Jopa paikalliset pikkupojat irvailevat ja ilveilevät niiaileville ja ristinmerkkiä tekeville uskovaisille matkien näitä. Uskomatonta turistien röyhkeys täällä. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-f5X3LPoJz64/U6_vEosutFI/AAAAAAAAK9E/yZKuUgehy5U/s1600/Zaragoza+(31).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-f5X3LPoJz64/U6_vEosutFI/AAAAAAAAK9E/yZKuUgehy5U/s1600/Zaragoza+(31).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Yhden linnankin sisällytämme matkamme käyntikohteeksi, Palacio de Aljafería Cortes de Aragón. Eikä mitenkään ruma sekään. Siitä pahoja tällaiset rakennukset, että niihin eksyy takuuvarmasti.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-oXEouWb84lc/U6_5FEVKNmI/AAAAAAAAK9s/CDfPLL-0zxg/s1600/Zaragoza+(33).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-oXEouWb84lc/U6_5FEVKNmI/AAAAAAAAK9s/CDfPLL-0zxg/s1600/Zaragoza+(33).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Härkätaisteluareenakin on komea. Olisimme menneet katsoman taisteluakin, mutta niitä oli vain sunnuntaisin. Meiltä jäi näkemättä kokonaan tämä espanjalainen perinne, sillä sunnuntaina olimme Barcelonassa, jossa härkätaisteluita ei eläinsuojelun nimissä enää järjestetä. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-8MvGD3Xlxj4/U6_vOluSFaI/AAAAAAAAK9M/OSoqTaQ5WNE/s1600/Zaragoza+(93).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-8MvGD3Xlxj4/U6_vOluSFaI/AAAAAAAAK9M/OSoqTaQ5WNE/s1600/Zaragoza+(93).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Ebron yli kulkeva silta Puente de Piedra. Ebron rannalla toisella puolen jokea oli suuri puisto, jossa saimme kävellä luonnonpolkuja. Olisin kuvannut lintujakin, jos vain olisivat tulleet pensaikosta esiin. Valtava sirkutus vain kuului joka puolelta. Tuossa puistossa oli myös mm. kasvitieteellinen puutarha ja vesipuisto.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-dhB5r397Bz4/U6_vaEeFVnI/AAAAAAAAK9U/lJx2ArzFkbE/s1600/Zaragoza+(45).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-dhB5r397Bz4/U6_vaEeFVnI/AAAAAAAAK9U/lJx2ArzFkbE/s1600/Zaragoza+(45).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Ebro näyttää samealta ja likaiselta Saimaan kirkkauteen tottuneelta. Joitain lintuja siellä uiskenteli. Eräs eläkeläinen oli kuvaamassa lintuja ja alkoi innoissaan selittää valokuvauksesta ja linnuista. Hyvää kieliharjoittelua minulle, mutta akveri pääsi pitkästymään, kun ei ole opiskellut espanjaa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-WgEhKtcPxfs/U6_vjlh4TPI/AAAAAAAAK9c/Bl9--qPI0KQ/s1600/Zaragoza+(18).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-WgEhKtcPxfs/U6_vjlh4TPI/AAAAAAAAK9c/Bl9--qPI0KQ/s1600/Zaragoza+(18).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Tässä kuva yhdestä kaupungilla järjestettävistä tapahtumista. Juhlan teemana oli eri aikakaudet.<br />
Eräässä kojussa muuten oli haukkoja ainakin kymmenen. Keneltäkään ei peritty rahaa niiden kuvaamisesta tai katsomisesta. Kuulin, että eri yhteisöt kustantavat erilaisia tapahtumia juhlaan.<br />
<br />
Eräänä päivänä kävimme katsomassa suomalaisten taiteilijoiden keramiikkatöitä jossain monen mutkan takana jonkin sisäpihan talossa kellarissa. No, minähän en tunnetusti taiteesta mitään ymmärrä, mutta tulipa kirjoitetuksi nimi vieraskirjaan.<br />
<br />
Kun luonnon lisäksi Zaragosan kaikki meistä mielenkiintoinen oli jo nähty, toisena iltana olimme kirkossa (ei tuossa kuvassa olevassa) kuuntelemassa konserttia. Kaksi kuoroa lauloi ja kirkon akustiikka hyvä, kauniisti lauloivat. Espanjalainen organisointi oli minusta aika outoa. Konsertin piti alkaa klo 18.30. Vartin yli kuusi aioimme mennä sisään, mutta siellä oli vielä messu käynnissä. Emme uskaltaneet sen aikana mennä sisään, vaan odottelimme ulkona. Kuitenkin ihmisiä lappoi sisään koko ajan.<br />
<br />
Vihdoin mekin työnnyimme sisään puoli seitsemältä ja kas, kaikki penkit olivat täynnä. Takaosasta piti alkaa ottaa lisätuoleja valtavasti kolistellen. Siis kymmenet muutkin ihmiset kolistelivat siellä kesken messun. Vasta varttia vaille seitsemän messu loppui, ja osa ihmisistä lähti pois. Nyt penkkeihin mahtuikin, ja taas alkoi kova kolistelu ja häslinki tuolien takaisin viemisessä. Ehkä klo 7 vihdoin pääsi konsertti alkamaan. Kellonajat näyttivätkin olevan vain viitteellisiä.<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-20162057386584265362014-06-24T13:07:00.000+03:002014-06-24T13:07:16.611+03:00Espanja-kokemuksia 3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Y_0i64C3KH4/U6lDNmg_QoI/AAAAAAAAK8E/Hb6RuD-BYc4/s1600/Madridin+tunnus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Y_0i64C3KH4/U6lDNmg_QoI/AAAAAAAAK8E/Hb6RuD-BYc4/s1600/Madridin+tunnus.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Mitä ihmettä voi suurkaupungista kertoa toiselle. No, tässä pieni rääpäisy. Madrid on valtava ja talot niin suuria, että eivät meinaa mahtua edes kameran kuvaan. Yllä Madridin tunnus mansikkapuu ja karhu yhdellä pääaukioista Puerta del Solilla. Siellä oli iltaisin valtavat rivistöt poliisiautoja mielenosoitusten varalta. Ja iltaa kohti aukion tunnelma jotenkin aina sähköistyi selvästi.<br />
<br />
Koska kaupunki on niin valtava ja aikaa meillä vähän, oli paras tapa saada edes jonkinlainen käsitys kaupungista ostamalla kiertoajelulippu. Se on helppo ja suositeltava tapa ensikertalaiselle tutustua kaupunkiin, sillä siinä viedään automaattisesti samalla rahalla kaikkiin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Bussista saa hypätä pois koska vain ja taas jatkaa matkaa seuraavalla.<br />
Kiertoajelulla ehti tuijotella yksiä ja samoja kohteita pitempäänkin, sillä liikenne junnasi joskus kauankin liikennevaloissa. Kerrankin oli kaksi autoa kolaroinut risteyksessä, ja poliiseja pyöri useitakin liikennettä ohjaamassa. Kun on paljon populaa, paljon myös sattuu ja tapahtuu.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-V13a77gyri0/U6lDZHSXS2I/AAAAAAAAK8M/w22UFP3luCY/s1600/Madrid+Ayuntamiento.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-V13a77gyri0/U6lDZHSXS2I/AAAAAAAAK8M/w22UFP3luCY/s1600/Madrid+Ayuntamiento.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Tässä kuvassa Ayuntamiento eli kaupungintalon tapainen hallintorakennus. Jos kaupungintalokin on näin mahtava, mitä sitten kuninkaanlinna, jonne aioimme, mutta jossa oli niin pitkä jono, ettei tointanut. On noita hienoja ja upeita taloja nähty muuallakin. Kuninkaanlinnan viereiseen kirkkoon menimme sisälle, mutta sekin oli yhtä koristellinen, mahtava, upea, komea ja mitä kaikkea, kuten kaikki Euroopan kirkot.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-xI34Ai-qakw/U6lDiLeRWzI/AAAAAAAAK8U/B7kUetPoq2U/s1600/Espanja+2014+244.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-xI34Ai-qakw/U6lDiLeRWzI/AAAAAAAAK8U/B7kUetPoq2U/s1600/Espanja+2014+244.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Toinen pääaukio Plaza Mayor yllä. <br />
Olimme alun perin päättäneet, että emme käy tällä matkalla yhdessäkään linnassa emmekä taidemuseossa, kun niitä on niin paljon jo nähty, mutta eräs ruokapaikka sattui juuri Reina Sofian taidemuseon kohdalle. Pakkohan sinne museoonkin oli sitten mennä. Mutta sekin on niin valtava, neljä kerrosta ja suuren korttelin kokoinen, joten henki menee, jos aikoo kaiken nähdä. Picasson Guernica tietysti piti katsoa, mutta sitä kaikki muutkin halusivat nähdä ja tungos oli sen mukainen. Vasta pois tultua havaitsin, että minähän olen käynyt ennenkin tuossa museossa. Varmaan kierretty edellisellä kerralla eri kerroksissa.<br />
<br />
Eräänä iltana kävimme Flamenco-baarissa. Siellä oli koko illan flamencoesityksiä. Tykkään flamencosta kovastikin, vaikka siinä onkin surumielinen sävy kuten portugalilaisessa fadomusiikissa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-n2sMFboaHw0/U6lNKD48RyI/AAAAAAAAK8s/PiTL1IAgpMs/s1600/Retiro-puisto+(1).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-n2sMFboaHw0/U6lNKD48RyI/AAAAAAAAK8s/PiTL1IAgpMs/s1600/Retiro-puisto+(1).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Retiro-puisto on madridilaisten itsensä mielestä ehdoton käyntikohde. Ja puiston lampea nimittävät järveksi ja kovasti intoilevat, että siellä pääsee soutelemaankin. Mutta mitä me nyt siihen lutakkoon soutelemaan, kun kotona on lääniä soudella oikein olan takaa. Hieno puistohan se on, ei voi kieltää.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-tjBxoUl18rI/U6lDtDIQB8I/AAAAAAAAK8c/Nyb-csLoXNo/s1600/Madrid+kabinahissi+%2816%29.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-tjBxoUl18rI/U6lDtDIQB8I/AAAAAAAAK8c/Nyb-csLoXNo/s1600/Madrid+kabinahissi+(16).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
Itseäni kiinnosti kuitenkin enemmän luonnonmukainen alue noin parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta, jonne mentiin köysihisseillä. Hissistä näki mukavasti koko kaupungin ylhäältä käsin ja perillä oli yläkuvan näköistä luontoa. Kuivaa vain joka paikassa, lieneekö paljoa satanut. Siellä olisin kävellyt pitempäänkin, mutta piti ymmärtää, että kova helle voi tehdä tottumattomalle tepposet. Kyllä tällainen 10 asteen lämpötila sentään on poikaa, mikä nytkin tätä kirjoitettaessa vallitsee.<br />
<br />
Neljän Madrid-päivän jälkeen jonotimme matkalippuja Zaragosaan. Valehtelematta tunti meni jonossa. Siinä mietiskelin, että olkoon vihoviimeinen kerta, kun lähden omatoimimatkalle. Kaikki aika menee kulkiessa suurkaupungin maan alla maanalaiselta toiselle. Eräälläkin asemalla oli maanalaista käytävää, portaita, käytävää ja taas portaita ainakin kaksisataa metriä. Varmaan kävellen maan pinnalla olisimme olleet jo paljon nopeammin perillä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-85451403886591645052014-06-23T17:17:00.002+03:002014-06-23T17:17:42.841+03:00Espanja-kokemuksia 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-_E_FnQqdnec/U6gvQ-Ff6PI/AAAAAAAAK64/_tJax6vH0aQ/s1600/Espanja+2014+259.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-_E_FnQqdnec/U6gvQ-Ff6PI/AAAAAAAAK64/_tJax6vH0aQ/s1600/Espanja+2014+259.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Espanjan-matkan kertomuksessa on nyt vuorossa Segovia. Olen halunnut tuohon kaupunkiin aina siitä lähtien, kun 70-luvulla television espanjankurssin päähenkilö lähti pienestä kylästä "suureen" kaupunkiin Segoviaan.<br />
Ei kaupunki kovin suuri ole, mutta vanha, kuten kaikki muutkin espanjalaiset kaupungit. Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli rautatieasema. Junasta pois jäätyä hämmästelimme, missä kaupunki on. Asema on pykätty keskelle tyhjää autiota erämaata. Kaikki muut ihmiset olivat menneet jo linja-autoihin, joilla matkustajat rahdattiin itse kaupunkiin. <br />Hieman ymmällämme katselimme ympärillemme, mutta ymmärsimme toki mekin astua autoon. Hinta aikuisilta yksi euro kolme senttiä. Noita sentin ja kahden rahoja pyörii nyt kukkarossa muuten enemmältikin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-WNuhynAL5dc/U6gwJIEvy2I/AAAAAAAAK7Y/5AIoCJpn1Y8/s1600/Espanja+2014+257.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-WNuhynAL5dc/U6gwJIEvy2I/AAAAAAAAK7Y/5AIoCJpn1Y8/s1600/Espanja+2014+257.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Ensimmäinen näkymä Segoviasta oli minusta hieno. Roomalaisaikainen akvedukti kulkee halki keskustan. Ja sen ympärillä hyörii käsittämätön määrä tervapääskyjä. Taisi minulla mennä enemmän aikaa lintujen tiirailuun kuin itse kaupungin. Kaupunki on hämmästyttävän selvärajainen vielä nykyäänkin. Kohtsillään olet kulkenut reunasta reunaan, mistä heti alkaa asumaton alue. Kaupunki ei näemmä ole juuri laajentunut entisistä ajoista.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Eh4cPEbMHJo/U6gvaKj2rQI/AAAAAAAAK7A/Hz1tCpMTF_4/s1600/terva+(3).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Eh4cPEbMHJo/U6gvaKj2rQI/AAAAAAAAK7A/Hz1tCpMTF_4/s1600/terva+(3).JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Päivän kiertokävelyn aikana näkee valtavat määrät hienoja vanhoja rakennuksia. Yllä yleisnäkymä keskustasta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-cj8XaYorCa8/U6gviOb3vcI/AAAAAAAAK7I/1cE-Lh0IV8c/s1600/Segov.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-cj8XaYorCa8/U6gviOb3vcI/AAAAAAAAK7I/1cE-Lh0IV8c/s1600/Segov.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
Kadut kuten missä tahansa vanhassa kaupungissa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-SzACD19KFAI/U6gvsCXlp4I/AAAAAAAAK7Q/yjhn7UjPD-s/s1600/Segovia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-SzACD19KFAI/U6gvsCXlp4I/AAAAAAAAK7Q/yjhn7UjPD-s/s1600/Segovia.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Yllä Catedral de nuestra Señora de la Asuncion oli käsittämättömän iso. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-zb7Cq0r7chM/U6g0yLQBoMI/AAAAAAAAK7k/ujHFUMwIrE4/s1600/Espanja+2014+274.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-zb7Cq0r7chM/U6g0yLQBoMI/AAAAAAAAK7k/ujHFUMwIrE4/s1600/Espanja+2014+274.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suuri ja valtava oli myös linna, Alcazar. Kävimme myös 1400-luvun talossa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/--yiegxTjJN8/U6g0-MqH1uI/AAAAAAAAK70/22Dbc8ohHoA/s1600/Espanja+2014+272.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--yiegxTjJN8/U6g0-MqH1uI/AAAAAAAAK70/22Dbc8ohHoA/s1600/Espanja+2014+272.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Linna sijaitsi kaupungin reunamilla ja todellakaan ei sen jälkeen ole enää mitään muuta kuin karua maastoa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-14527905940710891132014-06-21T20:47:00.000+03:002014-06-21T20:47:43.645+03:00Espanjan-kokemuksia 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pitkähkö tauko on päässyt tulemaan kirjoittamisessa. Jo heti edellisen postauksen jälkeen kävi niin hullusti, että illalla vain yhtäkkiä kuului kaamea rysähdys ja kaikki valot, koneet ja tv sammuivat. Luulimme tietysti maailmanlopun tulevan, kun ei siihen hätään muutakaan järjellistä syytä keksinyt. Mutta syy kauheaan jyrinään ja räiskeeseen olikin valtava tukkirekka, joka ajaessaan repi tien poikki kulkevat sähkö- ja puhelinjohdot irti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sähkömiehet tulivat sentään jo heti parin tunnin kuluttua jostain toiselta paikkakunnalta, vaikka oli perjantai-ilta ja juuri viikonloppu alkanut. Perjantai-iltahan muuten samoin kuin viikonloput tai juhannus ja vappu ovat Suomessa niin pyhiä, ettei varmaan koskaan maailmanhistoriassa mikään uskonnollinen juhla ole ollut niin koskematon. Sähköt tulivat aamuyöstä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mutta puhelinoperaattorithan ovat Suomessa tunnetusti hankalia ja vaikeasti selätettävissä. Tietysti ei viikonloppuna tapahtunut mitään, sitten minun piti lähteä Espanjaan, ja vasta kun sieltä kotiuduin, aloin otella puhelinoperaattorin kanssa. No viimein on saatu autotallin katolla maannut puhelinjohtokin pylvääseen kiinni ja olen saanut nyt netinkin toimimaan kunnon tietokoneen kautta. Mutta sitten on ollut juhannusta ja muuta sählinkiä, joten vasta nyt ehtii vähän kirjoittaa Espanjan-matkasta, mitä tulee olemaan muutama seuraava postaus, aina sitä mukaa kuin kesävierailta ehtii.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-CmLifDOjVEk/U6W31dS8raI/AAAAAAAAK5A/-u4rtkZBI2A/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-CmLifDOjVEk/U6W31dS8raI/AAAAAAAAK5A/-u4rtkZBI2A/s1600/8.jpg" height="335" width="400" /></a></div>
Tukikohtamme Espanjassa oli Madrid, josta teimme retkiä eri paikkakunnille. Alcala de Henares ei ilmeisesti ole kovin tunnettu paikka monille. Siellä syntyi Cervantes, joka istuu Sanchon kanssa tuossa kuvassa Cervantesin kotimuseon edustalla. Cervantesin kodista päätellen ei hän mistään kauhean köyhistä oloista ole lähtöisin. Tulee verranneeksi suomalaisiin suurmiehiin, jotka kaikki ovat pienistä tölleistä lähtöisin ja syntyneet muutama sata vuotta myöhemminkin kuin Cervantes.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-MynHVYEsl7g/U6W6PD6tC6I/AAAAAAAAK5U/QuLAj8OTwZE/s1600/Alcala+de+Henares.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-MynHVYEsl7g/U6W6PD6tC6I/AAAAAAAAK5U/QuLAj8OTwZE/s1600/Alcala+de+Henares.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Alcala de Henares on ihan ihmisen kokoinen kaupunki. Aika viihtyisä, ja ihmiset ystävällisiä. Jopa niin, että meitä lähdettiin joskus oikein kädestä pitäen kuljettamaan haluamaamme paikkaan tai piirrettiin erinomaisen hieno kartta. <br />
Alcalan keskustasta ihan parin kilometrin päässä olisivat olleet erinomaiset vellusreitit, joille olimme aikoneet mennä, mutta onneksi satoi vettä juuri silloin. Eikä arkipäivinä kulkenut busseja polkujen alkamispaikoille. Onneksi sikäli, että itse asiassa koko ajan lämpömittari huiteli 30-35 asteessa, ja me olimme ihan näännyksissä. Olisimme varmaan kuolleet, jos olisimme vielä jonnekin vuorille lähteneet. Mutta kun ei vaeltamaan päästy luontoon, tiirailimme katoilla pesiviä kattohaikaroita sitäkin innokkaammin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-EZZAlK07jgI/U6W6IwEZaHI/AAAAAAAAK5M/1gezFrZJklI/s1600/Alcala+Universidad.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-EZZAlK07jgI/U6W6IwEZaHI/AAAAAAAAK5M/1gezFrZJklI/s1600/Alcala+Universidad.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Alcala on myös kuuluisa yliopistokaupunki, yliopistorakennus vuodelta 1499.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-XW6IATBe084/U6XESD-H-jI/AAAAAAAAK5k/q8r9XKW9h3c/s1600/Alcala+a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-XW6IATBe084/U6XESD-H-jI/AAAAAAAAK5k/q8r9XKW9h3c/s1600/Alcala+a.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
Kaupunki oli aika pian tutkittu läpikotaisin. Pääkatu oli kiva, sai kulkea katoksen alla koko matkan ja putiikkeja pitkin katua. Vain puoli päivää käytimme täällä.<br />
Muista kaupungeista toisilla kerroilla.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-213129270060377622014-05-25T19:13:00.003+03:002014-05-26T19:19:11.784+03:00Kivoja tapahtumia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-UpRnJ-1gcb4/U4IQonbXZwI/AAAAAAAAKuE/MC2R_VkxIh4/s1600/w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-UpRnJ-1gcb4/U4IQonbXZwI/AAAAAAAAKuE/MC2R_VkxIh4/s1600/w.jpg" height="273" width="400" /></a></div>
On tapahtunut sellainen ihme, että kunnan viime vuoden budjetista on alijäämät saatu katettua. Näin hyvän tuloksen takia oli kunnassa päätetty, että kaikille kunnan työntekijöille ja luottamustoimissa oleville järjestetään alijäämäjuhla.<br />
<br />
Kunta järjesti kyydinkin tilaisuuteen oikein höyrylaivalla. Nyt oli niin paljon innokkaita juhlijoita, että piti mennä kahdella laivalla. Perillä kunnanjohtaja piti pienen kehumispuheen, minkä jälkeen saatiin heti siirtyä herkkuillallisen pariin. Oikein meille jaettiin kaksi drinkkilappuakin, joilla sai siiderin tai kaljan, väkevämmät piti itse maksaa. Ohjelmassa oli pieni yhden hengen näytelmäkin ja eri työpisteiden välisiä kilpailuja.<br />
<br />
Oikein oli mukava ilta. Saisihan tällaisia järjestää työntekijöille useamminkin. Joka jäi vielä iltaa istumaan, sai tulla kotiin omin neuvoin. Me varhain nukkumaan menevät pääsimme laivalla takaisinkin. Vaikka aikanaan lähdinkin kotiin, oli silti seuraavaksi aamuksi laitettava kello soimaan jo kuudeksi, sillä olimme kaverin kanssa sopineet lähtevämme melomaan jo seitsemältä. Kyllähän me hyvin ylös pääsimme. Kannattihan nyt melomaan mennä, kun kerrankin on jo toukokuussa lämmin sää. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-MnPmLD8Fpy8/U4IQ1hxSbGI/AAAAAAAAKuI/Tz9VXvVJ8YI/s1600/wenno+013.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-MnPmLD8Fpy8/U4IQ1hxSbGI/AAAAAAAAKuI/Tz9VXvVJ8YI/s1600/wenno+013.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
Lämmin ellei peräti kuuma sää on suosinut jo ainakin viikon. Sellaistakaan en muista, että olisi saanut helteessä istua OAY:n hallituksen kokouksessa järven rannalla, kuten nyt kevään viimeinen kokous pidettiin muutama päivä sitten. Ei ollenkaan suututtanut kokous, kun oli lämmintä ja valoisaa ja sai istua ulkona terassilla. Toivottavasti on lämmistä vielä alkavallakin viikolla, sillä luvassa on vielä mm. karttakepin upottajaiset sekä TYKY-tapahtumakin, jossa on tiedossa hatha-joogaa.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-38386180381460450722014-05-19T13:18:00.001+03:002014-05-19T13:18:59.717+03:00Tällainen viikonloppu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-mvPi7grqoto/U3nTnMPzcmI/AAAAAAAAKnc/wvkBe-tX_sM/s1600/Harakka+Nuuksio+219.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-mvPi7grqoto/U3nTnMPzcmI/AAAAAAAAKnc/wvkBe-tX_sM/s1600/Harakka+Nuuksio+219.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Viikonloppuna käväisimme välillä katsomassa, miten Etelä-Suomessa eletään. Tämänkertaiset käyntikohteet olivat luontoon liittyviä ja hyvä niin, sillä sattui mitä mainioimmat säät ulkoiluun ja luonnon tarkkailuun. Ihmeellisen luonnon lisäksi oli Helsingin edustalla olevalla Harakka-saarella tällaiset monotkin.<br />
<br />
Vaikka kuljimme vain merkityillä luontopoluilla, emme välttyneet osumasta lintujen tielle. Joka puolella valkoposkihanhet ja lokit yrittivät hätistää meitä kauemmaksi. Linnuista enemmän toisen blogini postauksissa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-sqeksTzbgto/U3nUonkik1I/AAAAAAAAKoA/58wuHCZZjCc/s1600/Harakka+Nuuksio+330.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-sqeksTzbgto/U3nUonkik1I/AAAAAAAAKoA/58wuHCZZjCc/s1600/Harakka+Nuuksio+330.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
Suomenlinnassa on kiva käydä vaikka joka etelänreissulla. Parasta siellä on viihtyisä tunnelma.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Z5OtxqEoiEw/U3nT5EqK4UI/AAAAAAAAKnk/JG3DaR7A7TA/s1600/Harakka+Nuuksio+332.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Z5OtxqEoiEw/U3nT5EqK4UI/AAAAAAAAKnk/JG3DaR7A7TA/s1600/Harakka+Nuuksio+332.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-98OinyHANP4/U3nUPEj1G8I/AAAAAAAAKns/LhzZd1wURaE/s1600/Harakka+Nuuksio+333.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-98OinyHANP4/U3nUPEj1G8I/AAAAAAAAKns/LhzZd1wURaE/s1600/Harakka+Nuuksio+333.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Heti kun laivasta päästiin Suomenlinnan tantereelle, osui silmiin mainos: Syö Ihan pihalla. Ja siellä todella olimmekin ihan pihalla. Kiva kokemus, että ruoka-annokset laskettiin pihalle yläkerrasta korissa, josta asiakkaat itse saivat hakea ruuan pöytään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-CvW2_NP1MBA/U3nUXVNA5cI/AAAAAAAAKn0/78DeVEiXXQo/s1600/Harakka+Nuuksio+536.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-CvW2_NP1MBA/U3nUXVNA5cI/AAAAAAAAKn0/78DeVEiXXQo/s1600/Harakka+Nuuksio+536.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Yksi päivä kului myös Nuuksiossa, joka on pitkään ollut haaveenani. Luonnonpuisto on ihana, mutta kuten Etelä-Suomessa joka paikassa, sielläkin oli liikaa ihmisiä. Ehkä se keskellä Helsinkiä asuvalle onkin henkireikä, mutta ei siellä pääse nauttimaan luonnonrauhasta. Aina kun olit saamaisillasi kiikariin jonkin linnun, tuli vastaan kalkattava ihmislauma. Jos ei ollut hurttaa narussa haukkumassa, oli pikkulapsia kiljumassa. Totesin, että minä en varmaan enää sopeutuisi kaupungissa elämään. Hermot repeäisivät melko lyhyen ajan kuluttua.<br />
<br />
Tämä alin kuva on Nuuksion laidalla oleva luontokeskus Haltia. Omituisesti tekevät nykyään uudet rakennukset latojen ja viljasiilojen näköisiksi. Mutta sisältä oli komea ja erikoinen.<br />
Myös luontokuvaaja Hannu Hautalan valokuvanäyttely oli hieno.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-77699976609356169422014-05-15T09:16:00.001+03:002014-05-15T09:16:43.951+03:00No onkos tullut joulu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-3WVtMOxZj6s/U3RSLvWTWFI/AAAAAAAAKl8/UHJj4TAqbR8/s1600/ailan+el%C3%A4k+005a.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-3WVtMOxZj6s/U3RSLvWTWFI/AAAAAAAAKl8/UHJj4TAqbR8/s1600/ailan+el%C3%A4k+005a.JPG" height="300" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Totta se on! Petteri punakuono ja joulupukki tulivat hakemaan yhden joulua rakastavan kollegan kesken oppitunnin eläkkeelle. Porot raahasivat open kirkonkylän läpi rantaan, jossa kaikille tarjottiin jouluglögit. Sen jälkeen leirimajalle, jossa oli ihan oikea joulu kuusineen ja koristeineen. Mutta ensin hieman työntekoa: lukuvuoden arviointi-VESO ja ryhmissä työskentelyä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-MJttwovCrY0/U3RRNrfR5tI/AAAAAAAAKlY/D1N2kHuuLa0/s1600/lahjat2aa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-MJttwovCrY0/U3RRNrfR5tI/AAAAAAAAKlY/D1N2kHuuLa0/s1600/lahjat2aa.jpg" height="337" width="400" /></a></div>
Työnteon jälkeen odotti palkinto: oikea jouluruoka. Pitoemäntä oli jostain saanut taiotuksi oikean kinkunkin. Tietysti oli lohet, sillit ja asiaankuuluvat salaatit porkkana- ja lanttulaatikoineen. Jälkiruoaksi kahvi ja joulutorttu.<br />
<br />
Tietysti tuli joulupukkikin. Jokainen oli tuonut eläkkeelle jäävälle pienen jouluun liittyvän kierrätyslahjan, jotka joulupukki jakoi asianosaiselle. Itse olin muuten juuri huhtikuussa ollut kansalaisopiston saippuantekokurssilla ja siellä tehtiin yksi satsi jouluntuoksuista saippuaa. Sehän sopi joululahjaksi näin toukokuussakin.<br />
Pukki soitti lopuksi kitaraa ja lauloi sankarille omistetun laulun.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-5hObs6Yn9NM/U3RRVBQAL1I/AAAAAAAAKlg/wVZR2705u4k/s1600/pukit2a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-5hObs6Yn9NM/U3RRVBQAL1I/AAAAAAAAKlg/wVZR2705u4k/s1600/pukit2a.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Eihän ohjelma siihen loppunut. Eläköityvä sai kopeloida silmät sidottuina viittä eri joulupukkia, joista hänen tuli valita omansa. Valinnan varoitettiin olevan sitova. Onneksi ope onnistui valitsemaan oman miehensä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-F4JaUwqc4vc/U3RXmxvDKhI/AAAAAAAAKmQ/CMX8O5l3zq0/s1600/kar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-F4JaUwqc4vc/U3RXmxvDKhI/AAAAAAAAKmQ/CMX8O5l3zq0/s1600/kar.jpg" height="260" width="400" /></a></div>
Yksi ohjelmanumero oli karaoke. Mukavaa yhdessä- ja yksinlaulantaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Hlj6pDTFrlY/U3RRpyKJjDI/AAAAAAAAKlw/o8ZHOa4OZHY/s1600/l%C3%A4ht2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Hlj6pDTFrlY/U3RRpyKJjDI/AAAAAAAAKlw/o8ZHOa4OZHY/s1600/l%C3%A4ht2.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Suomalainen jouluhan ei ole mitään ellei ole joulusaunaa.
Rantasauna oli lämmitetty, ja osa kävi heittämässä järvessä jo
talviturkinkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-3WVtMOxZj6s/U3RSLvWTWFI/AAAAAAAAKl8/UHJj4TAqbR8/s1600/ailan+el%C3%A4k+005a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-pX-d-5XPgjE/U3RSsmHwD_I/AAAAAAAAKmE/ySrckxcl4bU/s1600/l%C3%A4ht3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-pX-d-5XPgjE/U3RSsmHwD_I/AAAAAAAAKmE/ySrckxcl4bU/s1600/l%C3%A4ht3.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Ei ollutkaan hullumpi juttu viettää joulua keskellä toukokuuta. Sää ei ainakaan juuri eronnut oikeasta joulukuukaudesta. Jos olisi sattunut muutaman päivän takainen lumisade eiliselle, olisi joulutunnelma ollut täydellinen.<br />
Illalla
kotiin lähtiessä oli taivas aivan punainen, enteili aurinkoa täksi
päiväksi, niin kuin näyttää olevankin. Eilinen päivä oli tosi kostea,
vielä oli sateen rippeitä, sillä edellisyönä oli satanut tosi rankasti,
monin paikoin tienvarsien koivutkin seisoivat puoli metriä korkeassa vedessä.Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-78113728876608925022014-05-13T09:54:00.002+03:002014-05-13T09:54:34.148+03:00Tällaista ajankulua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-EO18W6Iyx8g/U3G6b6emCaI/AAAAAAAAKkw/EoG07ZWk_ZM/s1600/villap.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-EO18W6Iyx8g/U3G6b6emCaI/AAAAAAAAKkw/EoG07ZWk_ZM/s1600/villap.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Minun on nyt ihan pakko laittaa välillä näytille aikaansaannoksiani, jotka olen jo syksyllä aloittanut ja vasta nyt sain valmiiksi. Villatakin olen tehnyt itsevärjätyistä villalangoista. Kasvivärjääminen on niin hauskaa puuhaa, että joka paikka pursuaa jo värjättyjä lankoja. Niinpä minun oli pakko välillä tehdäkin niistä jotain.<br />
<br />
Joku kysyi minulta talvella, missä minä oikein pidän tuota takkia. No hyvä ihme, päälleni ajattelin laittaa! Ymmärsin kyllä kysyjän tarkoittavan, että nykyään on sisätiloissa niin lämmin, että niitä ei oikein saata pitää, ovat liian kuumia. Tai sitten hän tarkoitti, että ei ole enää muotia. No mitäs minä siitä välitän. Minähän itse asiassa kuljen kaiket kesät ja talvet tällainen paksu villatakki ylläni, joko Virosta ostettu tai vanha niinikään kasvivärjätyillä langoilla tekemäni. Ja metsässä linnut eivät oikein piittaa, mitä minulla on päällä.<br />
<br />
Seuraava kysymys on ollut, eikö sille tule niin paljon hintaa, ettei kannata tehdä itse. Tietysti asian voi laskea niinkin. Ostat ensin valkoista lankaa, kuljet pitkin maita ja mantuja tuntikausia etsien oikeanlaisia kasveja oikeaan aikaan kilokaupalla, liotat ja keität ne, ja liemessä keität langat. Sitten etsit malleja, joita ei enää helposti löydä, nämä kun eivät ole muotia nääs. Tähänkin villatakkiin olen itse asiassa yhdistänyt kahden eri villapaidan mallit ja muuttanut ne villatakiksi. Silmukoiden laskeminen, purkaminen ja taas laskeminen on työlästä. Mutta kas, vuoden kuluttua olet saanut aikaan jonkinlaisen tuloksen. Työlästä, mutta on tämä silti ollut hauskempaa kuin sohvalla selällään makuu ja kattoon syljeskely.<br />
Vain tuo punainen tulppaanien lanka ei ole itsevärjättyä. Viime syksynä en löytänyt yhtään punaisia seitikkejä, joista olisin saanut punaista, ja vanhat punaiset langat olivat minulta loppuneet.<br />
<br />
Yksi ihmisten, varsinkin ulkomaalaisten, esittämä kysymys on, "miten ihmeessä te saatte siellä maalla aikanne kulumaan, eijhän siellä ole mitään tekemistä!" Minä itse asiassa väitän, että kaupungissa se vasta aika pitkäksi tulee. Olen asunut kahdeksan vuotta kaupungissa ja kyllä kerrostalossa pienessä huoneistossa tulee tuumia pitkiin täihin. Joo joo, kyllä voit luetella kilometrin mittaisen listan, mitä kaupungissa voi tehdä, mutta moni tekeminen on vain näennäistoimintaa.<br />
Sitä paitsi, jos kaupungissa tulee aika pitkäksi, voihan sielläkin käsitöitä harrastaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-qgavwAeI2cE/U3G6nXCvGHI/AAAAAAAAKk4/BlFaMIrBz9M/s1600/haapsaluhuivi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-qgavwAeI2cE/U3G6nXCvGHI/AAAAAAAAKk4/BlFaMIrBz9M/s1600/haapsaluhuivi.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Ja tänään otin pingotuksesta tämän tekemäni haapsaluhuivin, jonka olin aloittanut jo pitkälti toista vuotta sitten. Nyt minulla on tunne, että olen sentään jotain saanut aikaan talven mittaan. Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-73051196744949199932014-05-12T10:29:00.000+03:002014-05-12T10:29:10.552+03:00Alkaisinko muistella<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-HIqmFCMtg7g/U3BlnHZWS8I/AAAAAAAAKkE/YyBTW_1eGX8/s1600/rantasalmi+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-HIqmFCMtg7g/U3BlnHZWS8I/AAAAAAAAKkE/YyBTW_1eGX8/s1600/rantasalmi+005.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Koska lukiolla on enää yksi vuosi elinaikaa, päätimme erään toisen opettajan kanssa alkaa kerätä lukion muistoja yksiin kansiin. Huomasimme, että 40-vuotisjuhliin keräämämme aineisto menisi muuten tavallaan hukkaan.<br />
Siitä syystä taidan kirjoitella tännekin välillä joitain muistoja kuluneilta vuosilta, vaikka jo kuvittelin tämän blogin hautaavani. Ehkä kirjoitukset innostavat entisiä oppilaitakin laittamaan muistiin omia muistojaan ja lähettämään niitä minulle osoitteella lahdeki (at) gmail (piste) com. Jos joku asianosainen sattuu näkemään tämän vetoomuksen, tarttukoon itsekin kynään tai näppäimistöön sekä levittäköön keräystietoa muillekin. Tallennamme kaiken tuleville sukupolville. Jos innostumme, teemme ehkä kirjaksi asti. <br />
<br />
Olen vuosien mittaan blogeissani kirjoitellutkin kaikenlaisia muistoja eri tapahtumista. Nyt tulivat mieleen erilaiset kevätretket. 70- ja 80-luvuilla oli keväällä aina itsestään selvää, että lähdetään jollekin kotiseuturetkelle polkupyörillä. Retket olivat automaattisesti vähintään 10 kilometriä suuntaansa, eikä sitä pidetty minään ihmeenä. Samoin kymmenen kilometrin kävely tai hiihto pari kertaa vuodessa kuului automaattisesti asiaan tai jokasyksyinen puolukoiden keruuretki.<br />
<br />
Sitä mukaa kuin suomalainen hyvinvointi lisääntyi, lisääntyi myös oppilaiden huonokuntoisuus. Eli voiko tästä päätellä, että aineellinen hyvinvointi on tuonut vain pelkkää huonoa tullessaan. Joka tapauksessa kaikki oppilaat eivät enää jaksaneetkaan pitkiä kävely- tai pyöräretkiä, puhumattakaan hiihtoretkistä talvella. Viimeiset parikymmentä vuotta on porukkaa kuljetettu retkille busseilla.<br />
<br />
Ei tietenkään voi yksioikoisesti väittää, että hyvinvointi olisi vain huonoa tuonut tullessaan. Tietysti oli kiva, että on päästy busseilla kotinurkkia kauemmaksi. Monet retket ovat suuntautuneet Punkaharjun Retrettiin, jonka antia ei sovi halveksia. Paljon oli yhteistyötä myös naapurikuntien lukioiden kanssa, ja oppilailla oli yhteisiä tapaamisia liikunnan merkeissä, pallopelejä, kirkkovenesoutua jne. Eikä unohtaa sovi oman paikkakunnan höyrylaivaakaan, jolla on päästy Saimaan saarille mitä kauneimmissa maisemissa.<br />
<br />
Polkupyöräretkistä nousi mieleen vielä yksi tapaus 80-luvulta, jolloin kirkonkylällä ei ollut vielä siltaa vaan lossi. Lähdimme lossin taakse pitkällä pyöräretkelle. Ei päästy kovinkaan kauas, kun pari oppilasta rinnakkain ajaessaan osuivat pyöränsarvilla toisiinsa ja kaatuivat. Toinen oppilaista kaatui suoraan tien vieressä olleeseen kallioon, löi päänsä ja menetti tajuntansa. Silloinhan ei ollut vielä kännyköitä, lähitalosta soitettiin ambulanssi. Pitkä oli se aika, joka sairasautoa odoteltaisiin. Ja jos lossi sattuisi olemaan vastakkaisella rannalla, pitkittyisi odotus kaksinkertaiseksi. Tai voi kauhistus, jos sattuisi menemään tukkilautta ohi, ei lossi pääsisi tuomaan ambulanssia pitkään aikaan. Ja mikä vielä pahempaa, saattaisihan siitä mennä kaksi tai kolmekin tukkilauttaa peräkkäin! Silloin jono lossille voisi venyä kilometrinkin pituiseksi.<br />
<br />
Muistan, miten kaikki pyhästi päättivät hädissään odotellessaan, että lossin paikalle on saatava ehdottomasti silta.Tuohon aikaan nimittäin kävi julkinen keskustelu kuumana siitä, onko lossin paikalle rakennettava silta vai tunneli vai tehdäänkö kumpaakaan. <br />
<br />
Tulihan sieltä ambulanssi lopulta suhteellisen nopeasti. Pahimmat kauhukuvat eivät tällä kertaa käyneet toteen. Oppilas pääsi hyvään hoitoon ja kaikki päättyi hyvin. Mutta itsekin päätin, että jos äänestys silta-asiasta tulee, ehdottomasti kannatan siltaa, joka muuten myöhemmin rakennettiinkin ja valmistui vuonna 1995.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-88111447262705700412014-05-10T08:37:00.002+03:002014-05-10T08:40:36.353+03:00Muutosta on tapahtunut<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-YW6SOPyvxfA/U22sbON-iqI/AAAAAAAAKg8/X_35vSwqyP8/s1600/n%C3%A4si%C3%A44.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-YW6SOPyvxfA/U22sbON-iqI/AAAAAAAAKg8/X_35vSwqyP8/s1600/n%C3%A4si%C3%A44.jpg" height="400" width="315" /></a></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show"><span style="font-size: xx-small;"> näsiä</span></span></span></div>
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">Vanhoja oppikirjoja ei pitäisi koskaan heittää menemään. Ei yleensä kulu pitkäkään aika, kun ne uuden sukupolven mielestä ovat mitä antoisinta ja mielenkiintoisinta luettavaa, jopa hupaisaa. Sieppasin kaverin Facebook-päivityksestä otteen kuvaamataidon opettajille tarkoitetusta kirjasta vuodelta 1926:<br /> <br /> "Opettajan esiintyminen luokalla pitää olla
tarmokasta ja eloisaa, mutta silti rauhallista ja sopusuhtaista
liikkeissä. Hänen tulee olla henkisesti joustava voidakseen hallita
opetusainettaan (hänen tulee asettautua niihin mielialoihin, jotka
tehtävä aiheuttaa). --- Opettaja ei saa näyttää alakuloisuutta ja
väsymystä luokalla, hänen tulee olla virkistävä elementti luokassa. Kun
opettaja näin välittömästi hallitsee luokkaa, ei kurinpidon
tarpeellisuus tule kysymykseen. Uuttera työ ja mielenkiinto eivät salli
epäjärjestystä.</span></span><br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">(L. Törnudd: Kuvaanto-opetuksen metodiikka. 1926).</span></span><br />
<br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">Jotkut asiat eivät vanhene koskaan. Minusta nämäkin opit ovat hyviä vinkkejä nykypäivänäkin. Ovat ajat kuitenkin muuttuneet monella tavalla. Jopa sekä opettajien että oppilaiden käyttäytyminen on muuttunut. Kun aloin urani 1970-luvulla, ei opettajaa enää teititelty, mutta opettajainhuoneen ovelle tullut yritti kiertää suoran sinuttelun aina jotenkin. Jossain vaiheessahan puhuttelu sitten on muuttunut sukunimestä etunimeksi, usein jopa tuttavalliseksi puhuttelunimen käytöksi kuin puhuteltaisiin kaveria. </span></span><br />
<br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">Joskus 80-luvun lopulla alkoi jokin luokka puhutella minua etunimestä lyhennetyllä Kipa-nimellä, mistä en tykännyt yhtään. En kokenut sitä muuten negatiiviseksi, mutta lieneekö mielessäni assosioitunut Kipa-kirjakauppaan, jollainen silloin vielä oli paikkakunnalla. Sanoivathan jotkut oppilaatkin joskus piruuttaan menevänsä minun kirjakauppaan.</span></span><br />
<br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show"> Opettajan oletettiin ennen olevan "arvokas käytökseltään ja sopusuhtainen liikkeissään". Minullekin sanoi joku jo opiskeluaikana, että "ethän sinä voi opettajaksi ruveta, kun olet tuollainen kekkuli". Ihan alkuvuosina itsekin aina välillä epäilin, sopiiko minun olla ollenkaan tällä paikalla, kun en mitenkään saanut itseäni arvokkaaksi. Mutta jotenkinhan tuota on tullut räpelletyksi aina näihin päiviin asti. </span></span><br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show"></span></span><br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">Oppilasaineksen muuttuminen vilkkaampaan ja uskaliaampaan suuntaan on mielestäni vain hyvä asia. En ole aikoihin tavannut enää oppilaita, jotka eivät mitenkään uskalla avata suutaan. Ihan alkuvuosina tapahtui niinkin, että lukion ekalla yksi erittäin hiljainen oppilas viittasi hyvin arasti käsi melkein korvassa kiinni. Luulin hänen viittaavan vastausta esittämääni kysymykseen, joten en enempää kiinnittänyt asiaan huomiota. Mutta oppilas olikin huonovointinen ja viittasi kysyäkseen, saako hän mennä oksentamaan. Kun vihdoin tämä oppilas sai vastausvuoron, ei hän enää voinut pidätellä oksennusta, vaan vatsan sisältö lensi kaaressa luokan käytävälle. </span></span><br />
<span class="userContent"><span class="text_exposed_show">Onneksi ei ole enää näin ujoja oppilaita.</span></span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-49733486433041109332014-05-10T08:16:00.002+03:002014-05-10T08:16:52.305+03:00Kannatti juhlia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-T7-TFWKIMvM/U22xf1xMdhI/AAAAAAAAKhQ/RioY0PtzDoE/s1600/norp2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-T7-TFWKIMvM/U22xf1xMdhI/AAAAAAAAKhQ/RioY0PtzDoE/s1600/norp2.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
Vähän jälkijunassa tulee tämä tarina, mutta kun aika on niin hupaa kulumaan, ettei perässä pysy. Ajattelin kuitenkin, että ansaitsee lukion 40-vuotisjuhlakin tulla muistiinmerkityksi.<br />
<br />
2.5.1974 sai lukiomme virallisen toimintaluvan. Siitä syystä järjestimme oikein juhlan. Suuren maailman tapaan juhlallisuudet alkoivat jo vappuaattona, jolloin opettajia ja entisiä oppilaita lähti kulkueena lakittamaan rannassa olevaa norppapatsasta. Norpalle on nyt hankittu ihan oikea ylioppilaslakki. Ei tarvitse sille enää antaa mitään karvaturrihattuja. Tällä kertaa lukiomme ensimmäisistä ylioppilaista kaksi lakitti norpan ja muisteli entisaikoja.<br />
<br />
Pääjuhla oli perjantaina 2.5. Oli historiikkia, kuluneiden vuosien muisteloita, musiikkia, kuvaelmia. Kaikki lukiomme 10 viimeistä opiskelijaa olivat jotenkin myös mukana esillä. Yksi mielenkiintoisista ohjelmanumeroista oli entisen musiikinopettajan keräämä kuoro entisistä kuorolaisistaan 40-20 vuoden takaa. Hämmästyttävän hyvin porukalla sujui yhteislaulu, vaikka henkilöt eivät toisiaan ole välttämättä koskaan ennen nähneetkään. Innostuivat jopa niin kovasti, että suunnittelivat peräti joulukonsertin pitämistä ensi jouluna kirkossa. Saa nähdä, toteutuuko.<br />
<br />
Juhla oli monien mielestä lämminhenkinen ja ihana. Samaa mieltä olen itsekin. Kannatti tämä juhla pitää, vaikka vuoden kuluttua vietämme lukion hautajaisia.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-31047372363437476502014-03-28T16:22:00.001+02:002014-03-28T16:22:48.941+02:00Napin paikka pitää tietää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-qmjZnZRJT0Y/UzV3VbeGFDI/AAAAAAAAKJI/J5NYIt5pHgM/s1600/mets%C3%A4%C3%A4+(1).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-qmjZnZRJT0Y/UzV3VbeGFDI/AAAAAAAAKJI/J5NYIt5pHgM/s1600/mets%C3%A4%C3%A4+(1).JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Eräs entinen oppilas mainitsi kerran, eikö opettajille voi järjestää koulutusta opetusvälineiden käytöstä. Hän nimittäin muisteli omaa kouluaikaansa 80-90-luvun taitteessa. Silloin kuulemma "ei kukaan opettaja" osannut käyttää videoita.<br />
<br />
Ei sitten tullut mieleen tälle kritisoijalle, että opettajiahan koulutetaan jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuu, että en eläissäni muuta ole ehtinyt tehdäkään kuin istua luennoilla kouluttautumassa. Eiväthän ne välineet ole samanlaisia. Juuri kun opit käyttämään yhtä vekotinta, toisen firman erimerkkinen laite onkin taas kuin toiselta planeetalta. Täsmälleen sama tunne kuin vieraassa paikassa pitäisi vetää vessa. Mielestäsi osaat erittäin hyvin vetää vessan, mutta vaikka kuinka painelet ja vedät joka läpyskää ja vimpainta ja kontit pytyn alla rähmälläsi etsimässä jotain nuppia, et
kuitenkaan tiedä, pitääkö vetää vai työntää vai kiertää vai vääntää vai
peräti painaa ja potkaista. Pitäisikö siis järjestää vessanvetokurssi
ihmisille?<br />
<br />
Minulla alkoi vapaajakson jälkeen tänään taas työrupeama. Opetus oli siirretty kaupungissa eri koululle kuin talvella, joten menin aamulla hyvissä ajoin, että ehdin tutkailla kaikkia vempaimia ja voin tarkastaa, onko luokassa yleensäkään tarvitsemiani välineitä. Ettei oppilaiden tarvitsisi sanoa "että aina niitä pitää neuvoa". Väitän, että minä osaan käyttää kymmeniä laitteita, olenhan etäopettanutkin toistakymmentä vuotta toisille paikkakunnille ja painellut näppäimiä jos toisiakin. Kuka enemmän käyttää eri vehkeitä opetuksessaan kuin kieltenopettajat. Dokumenttikameroitakin on tullut vastaan elämän varrella jo jos jonkinmoisia. <br />
<br />
Menin tänään siis uuteen kouluun ja uuteen luokkaan. Katsoin, onko luokassa cd-soitinta ja minkälainen. Riemastuin, kun se oli samanlainen kuin edellisissä luokissa. Tässäkin kohtaa muistui mieleen viime talvelta eräs kuuntelukokeen rästikoe, jota piti pitää oudossa luokassa. Siellä oli laitettu cd-soitin niin korkealle, että en edes ylettänyt sinne, enkä voinut nousta pyörivälle tuolillekaan seisomaan. Piti laittaa luokan pisin poika konetta hoitelemaan. Kone oli niin massiivisen kokoinenkin, että varmaan tarvittu jättiläinen se sinne korkeuksiin nostamaan.<br />
<br />
Kuuntelupuoli olisi tänään siis kunnossa. Entäs dokumenttikamera. Juu, löysin senkin. Ja innostuin kovasti, kun näin heti kaukosäätimenkin, jolla laitoin katossa olevan videotykin päälle. Mutta en ole koskaan vielä nähnyt, että kaikki menisi heti nappiin ihmettelemättä ja kiroilematta. Mitään ei vain alkanut näkyä seinälle. Miten se on mahdollista? <br />
<br />
Kun nyt olin aikani oppilaiden kanssa taas äheltänyt ja joka ruuvia ja näppylää kokeillut, havaitsi joku, että mikäs vehje se tuolla ylhäällä on! Voi ihme. Taas on keksitty laittaa uudenlainen vekotin ja vieläpä open selän taakse, ettei se sitä suinkaan näkisi. Ei siis toiminutkaan dokumenttikamera saman videotykin kautta kuin tietokone eli vain napin painalluksella vaihtaen kuvalähdettä niin kuin viimeiset viisi vuotta tähän saakka. Minulla oli väärä videotykki päällä. Tämä uusi oli naamioitu tauluvalaisimen näköiseksi, ettei ope vain heti keksisi sitä videotykiksi. Seuraava ongelma, millä niistä kolmesta kaukosäätimestä toimii tämä juuri löydetty. Painelin kaikkia kolmea ja onnistuihan se lopulta. En vain muista enää, mikä se niistä kolmesta oli. Ensi kerralla taas sama arvuuttelu.<br />
<br />
P.S. Mainitsenpa vielä, miten viime syksynä ihmettelin kaupunkikoulussa uudessa luokassa, miten ihmeessä dokumenttikamera saadaan päälle ja pois päältä. Kaukosäädintä ei missään ja minkäänlaista muutakaan vekotinta tai sopivaa nappia ei ollut missään. Ongelmaa ei ollut niin kauan kuin edellinen ope aina jätti koneen päälle ja minä jätin seuraavalle sen päälle. Kunnes ihan vasta viimeisillä käyntikerroilla joku ope mainitsi, että tiesinkö, että seinässä taulun vieressä näkymättömissä on nappi, jota painamalla tuo toiminto tapahtuu. Voi taivas taas. Mistä sen olisi voinut tietää. En ole selvänäkijä valitettavasti. Systeemi on kätevämpi kuin kaukosäätimet, jotka saattavat hävitä, mutta asia pitää vain tietää. Ihan samalla tavalla kuin sähkövalon saaminen johonkin huoneeseen. Napin paikka pitää tietää.Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5363732163393504139.post-45117375862834563732014-03-23T09:49:00.000+02:002014-03-23T09:49:55.010+02:00Ei ollutkaan helppoa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-PXd1udsg66A/Uy6DssXV3aI/AAAAAAAAKGk/d9rdfYFj8zA/s1600/eril+021.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-PXd1udsg66A/Uy6DssXV3aI/AAAAAAAAKGk/d9rdfYFj8zA/s1600/eril+021.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Sain eilen syntymäpäivälahjan, vaikka syntymäpäivästä ei ole vielä tietoakaan. Mies oli ostanut minulle retkiluistimet, joista olin vouhkanut vähän väliä pitkin talvea.<br />
<br />
Enpä arvannut, että lahja tietää saajalle valtavasti rahanmenoa. Mies oli ostanut nimittäin pelkät luistimen terät, minun piti mennä kauppaan monojen kanssa ostamaan teriin siteet ja sauvat. Onneksi sentään vanhat hiihtomoni kävivät siteisiin. Ilmeni, että luistelusauvat on oltava pitemmät kuin hiihtosauvat. Itse asiassa ostin saman tien hiihtosauvatkin, sillä viime talvena murenivat vanhat sauvat kelvottomiksi. Ei ollut vain aiemmin tullut ostetuksi uusia, kun ei koko talvena ole päässyt lumen vähyyden takia hiihtämään.<br />
<br />
Tänä aamuna menin jäälle kokeilemaan luistimia. Enhän minä muistanut, että siitä on jo pitkälti yli 40 vuotta, kun viimeksi olen ollut minkäänlaisten luistinten päällä. Positiivista on sentään, että en kaatunut kertaakaan, mutta aluksi ei voinut kuin työnnellä sauvoilla vauhtia. Heti tuntui tasapaino heilahtavan, jos vähän yritti liikuttaa jalkojaan. Minulle tuli samanlainen tunne kuin lapsena saatuani ekat luistimet. Isä aurasi silloin johonkin pellon ojaan radan, jossa nilkat linkussa harjoittelin ekoja kertoja. <br />
<br />
Siinä sitten tänään jonkin aikaa askaroidessa alkoi homma vähän sujua. Joka on luistellut vain tasaisella jäädytetyllä luistinradalla, ei ehkä ymmärräkään, että luonnonjää on ihan erilainen. Kun jää on välillä sulanut ja taas jäätynyt, se on erittäin rosoinen ja klumppuinen. Välillä on auennut railoja, jotka taas jäätyneet kiinni. Nyt oli paljon myös koloja, joissa on ollut vettä, yöllä pinta on saanut jääriitteen ja riitteen alta vesi haihtunut. Tällaiset saattavat olla vaarallisia, kun niihin ajaa vauhdilla. Jää rikkoontuu ja luistin tökkää kolon reunaan ja heittää ajajansa nurin. ( Ei se jää nyt sentään noin rosoista ollut kuin tuossa yläkuvassa. Kuva
on jo aiemmin talvelta, kun pakkasen jälkeen on jää sulanut ja taas
leudon jakson jälkeen tullut pakkasta).<br />
<br />
Yhden oppitunnin pituisen ajan jälkeen aloin vähän rentoutua ja huomasin, että olin puristanut sauvoista niin lujasti kiinni, että hyvä että sormet sai jotenkin oikaistuksi yksi kerrallaan irti otteesta. Varpaat olivat niin ikään puristuneet kippuraan jännityksestä, nilkat aivan hellinä ja pakarat jumettuneet. Katsoin viisaimmaksi lähteä kotiin ja mennä vaikka huomenaamuna uudelleen, mikäli nyt edes pari astetta olisi yöllä pakkasta. Ei puhettakaan, että enää tänä keväänä pitemmälle retkelle pääsisin, mutta näköjään on hyvä harjoitella tekniikkaa valmiiksi ensi talvea varten, ja vielä aamuisin ani varhain, ennen kuin on muita ihmisiä näkemässä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-VpWj7siaI3s/Uy6P06C1K8I/AAAAAAAAKG8/i-WY-lEVvrw/s1600/pilkill%C3%A42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-VpWj7siaI3s/Uy6P06C1K8I/AAAAAAAAKG8/i-WY-lEVvrw/s1600/pilkill%C3%A42.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olisipa minulla ollut nuo luistimet niinä kertoina, kun oli vielä tällaista peilikirkasta jäätä, hieman jään pinnalla kosteutta, mikä toi tunteen luistelusta peilin päällä. Mutta yhtä kiva tällaista jäätä oli viilettää potkukelkallakin kilometrikaupalla, tietenkin jäänaskalit kenkien alla, muuten ei olisi saanut potkituksi vauhtia. Aivan huikeaa.</div>
Unknownnoreply@blogger.com4