sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Erilaisia ja silti samanlaisia



Ateneumissa voi nykyään kuunnella joidenkin taulujen selostuksia myös eri murteilla. Tunnetut eri murrealueiden edustajat ovat saaneet valita jonkin taulun, josta kertovat oman alueensa puheenparrella. Vuokrasin Ateneumissa kuulokkeet ja kokeilin, millaiselta mikin murre kuulostaa.

Olen huomannut, että en jaksa suurissa ihmisjoukoissa keskittyä pitkiin selostuksiin. Siitä syystä jäi kuunteleminen kunkin kohdalla lyhyeen, vain vähän alusta otin kulloinkin pieniä makupaloja. Ensivaikutelmaksi jäi, että tarinat olivat hyvin yleiskielisiä, eivät kuulostaneet kovinkaan murteellisilta. Mietin syitä ja keksinkin mielestäni joitakin.

Henkilöist, jotka oli valittu kertojiksi, ovat monet jo pitkään asuneet muualla kuin omalla murrealueellaan ja useat ovat joutuneet paljonkin puhumaan julkisesti, jolloin kielen on oltava huolitellumpaa kuin arkikielessä yleensä. Omaan entiseen murteeseen ei ehkä olekaan enää samaa tuntumaa kuin murrealueella jatkuvasti asuvalla. Se viimeisin silaus ei ehkä olekaan enää sormenpäissä eikä kielen päällä.

Olen myös tietoinen siitä, että luettava teksti on eri asia kuin vapaa puhelu. Ja varsinkin kun puhumista äänitetään, on puhuttava ja äännettävä selvemmin kuin kasvokkain puhuttaessa. Koneet ja laitteet puhujan ja kuulijan välissä asettavat tietyt haasteet.

Murre on myös vähän kuin mikä tahansa kieli. Siinä on oma intonaationsa, sävelkulkunsa. Ja nimenomaan tämä oli minusta suurin syy, että puhe kuulosti äkkiä kuunneltuna yleispuhekieleltä. Tätä voisi verrata vaikkapa kieliin. Ulkomaalainen voi puhua suomea täysin virheettömästi, mutta ääntää oman kielensä intonaatiolla. Silloin tulee tunne, että puhe ei olekaan suomea vaan saksaa. Nyt mielestäni kävi vähän samoin: Useimmat sanat, sanonnat ja muut ilmaisutavat olivat kyseiseen murrealueeseen kuuluvia, mutta puhe ei kuulostanut savolta vaan suomelta.

Mutta hyvää työtä on äänioppaan aikaansaamisessa tehty ja kaiken kaikkiaan mukava, että ymmärretään antaa arvoa suomen kielen erilaisille variaatioille. Ehkäpä tällaiseen äänitteeseen ei ole mahdollistakaan ottaa "pystymetsästä" lukijoita. Etälaitteilla opetusta antaneena tiedän, että laitteiden kanssa toimiessa omaa puhettaan on selvennettävä ja hidastettava, että kuulija saisi jotain selvää. Tässä on ollut ehkä samoin. Ja on ollut valittava tunnettuja henkilöitä puhumaan, siten murreopastus saattaa kiinnostaa laajempaa yleisöä kuin muuten olisi asian laita.

Murreopas on kuultavissa Ateneumin nettisivulla. Kuuntelin ne vielä kotona rauhassa. Suosittelen muillekin ensin käymään Ateneumissa saamaan tuntumaa maalaukseen ja näin päästä myös kuuntelun alkuun ja vaikkapa jälkeen päin kuunnella kotona koko tarina. Näin saa suurimman hyödyn ja huvin.

Kuvassa ei ole karkkeja, vaan kiviä. Symboloikoon murteita. Tietyllä tavalla samanlaisia, mutta kuitenkin toisistaan eroavia.

8 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Tama oli hyva ja kavin kuuntelemassa. Vaan kun Etela-Karjalan eika Savon murre tuntunut "omalta", niin googlettelin Pohjois-Karjalan murretta. Ja loytyihan sekin sitten lopulta.

Itse olen huomannut, etta taalla asuessa jos paasen puhumaan "omieni" kanssa, niin alan viäntämään ja kiäntämään ihan kamalasti.

Taalla eri alueiden murre-erot ovat valtavat. Tanne muuttaessa Oslosta minulla oli vaikeuksia ymmartaa takalaisten puhetta.

Keskimmainen lapsista oli tanne muuttaessa alle kymmenen vuotias ja taalla kylalla puhutaan jatkuvasti siita, kuinka han omaksui taman alueen vahvan murteen ja puhuu "viäntäen ja kiäntäen" paljon vahvemmin kuin taalla syntyneet samanikaiset.

Sirokko kirjoitti...

Idea oli sinänsä hyvä, mutta tilanne ei välttämättä aito. Ja murteet tosiaan muuttuvat helposti yleiskielen sekoitukseksi. Pääkaupunkiseudulla minulle sanotaan että puhun aitoa hämäläistä, silti lapseni sanovat että vaihdan 'toiseen kotimaiseen' kun menen kotipaikkakunnalleni, murre kai sitten muuttuu vielä aidommaksi oikeassa ympäristössä.

isopeikko kirjoitti...

Murteet sulavat pois... radio ja televisio jakelevat kielen samanlaisena joka puolelle.

Kirlah kirjoitti...

Tuula: kumpaako kirjakieltä teidän alueella puhutaan: bokmålia vai nynorskaa?

Sirokko: tuttu tilanne, muualla asuvana kuin syntyneenä ei missään ole tavallaan oikeassa paikassa.

isopeikko: sepä se. Tiedän ihmisiä, jotka iloitsevat siitä, mutta tiedän myös niitä, jotka harmittelevat murteiden tasoittumista.

Tuula kirjoitti...

Kylla taalla puhutaan bokmålia. Mutta kovin vahvalla murteella, jossa on kylla minun mielesta aavistus nynorskia.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kiva linkki tuo murreopas. Piti kuunnella kaikki ja sitten huomasin itsekseni miettiväni asioita murteella, jota en ensinkään osaa :)

pau kirjoitti...

Ihania kuvia sivuillasi, Kirlah :D

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Ihanan sileitä noi kivet.Olin ihan hullu kaikkiin erikoisiin kiviin. Kyllä niitä onkin kertynyt paljon, vaikka en niistä paljoa ymmärräkkään.