tiistai 4. toukokuuta 2010

Ravintoloihe tyttölöihe eessä loihe lausumaan

Paikallinen ravintola mainosti lehdessä vappulounasta: "Ei kaviaaria, ei hanhenmaksapalleroita, vaan nakkiloita ja lihapulleroita..."
Minusta mainos on onnistunut hyvin kohdentamaan mainoksensa tietylle ryhmälle kielellisin keinoin.

Minua viehättää tuo itämurteinen loi-monikko muutenkin. Se on jotenkin niin hupaisan hauska, vai eikö muka:
Raholoihe kans pittää olla tarkkana, nii paljo on nykyjää kaikenlaisii kululoi, veroloi ja maksuloi. Kauppaa elä ota visakorttiloi, jos et aio ostaa ko juustoloi ja makkarloi.

Tunnelmaan sopii vaikkapa pohjoiskarjalainen Värttinä, joka laulaa karjalaisia lauluja. Esim. laulussa Tauti lauletaan: ...raukka vatsan vaivoloista...

6 kommenttia:

pianistms kirjoitti...

Kyllä murteet rikastuttaa kieltä ihanasti!
Täällä Saksassakin on tietysti omat murteensa joka paikassa, mutta kaikkialle tunkee englanti ja jonkinlainen tylsä yleiskieli. Voisit huoleti opettaa oppilaillesi pari adjektiiviä, niillä pärjää täällä kummasti. Kaikki on nykyään toll tai super tai super toll. Väännös superista on supi (miten lie kirjoitetaan)!!!! Kaikki, mitä lapset tekevät on siis super ja toll, niitähän pitää aina kehua. Se yksi negatiivinen adjektiivi on tietenkin scheiße, sitä kuulee kans paljon.
Huippu oli mun mielestä, kun naapuritar tuli hyvän ystävänsä hautajaisista ja luokitteli tilaisuuden "super traurig".
Ja kun Saksa on runoilijoiden ja ajattelijoiden maa - tai oli?

Anonyymi kirjoitti...

Loi-monikkoa ei kyllä suomen murteissa (ainakaan savossa) panna -a/ä-vartaloisiin sanoihin (makkara, raha). Se kelpaa -u/y-, -o/ö- ja -i-vartaloisiin. Tyttölöi, autoloi, vesilöi...

Kirlah kirjoitti...

Anonyymi: hyvä huomio. Ei ilmeisesti käytetä karjalan murteessakaan a/-päätteisistä sanoista. Lainaus Etelä-Karjalan maakuntaportaalin tekstistä:

"Sanotaan tyttölöi tai tyttölöitä; kärrilöi, seinärakoloi. Muoto on siitä erikoinen, että se ei koskaan liity a- tai ä-loppuiseen sanaan. Pitää siis sanoa vaikkapa poikii, mutta tyttölöitä, kannoi, mutta kukkoloi".(http://www.ekarjala.fi/paikallisuus/murrepalat/61-murre.html)

Minä olen valmis myöntämään vaikka mitä, mutta en noita muotoja silti ollut ihan omasta päästäni keksinyt: Joskus olen jostain karjalaksi kirjoittavien ihmisten teksteistä siepannut nuo muodot.
Olisiko niin, että ihmiset nykyään eivät jokapäiväisessä kielenkäytössä käytä sitä kaikkein leveintä murretta, mutta jos sillä esim. kirjoitetaan pakinoita, jotkin tietyt murrepiirteet siirtyvät sinnekin, mihin ne eivät alun perin ole kuuluneet. Tulee tietynlaisia hyperkorrekteja muotoja.

Kirlah kirjoitti...

pianistms: mielenkiintoisia asioita kielestä kirjoitat. Mielenkiintoista minusta tuo adjektiivien käytön taantuminen saksankin kielessä. Minusta kiinnostavaa sikälikin, että ollessani muutama vuosi sitten täällä eräällä kirjoituskurssilla, neuvottiin siellä nimenomaan välttämään adjektiivien käyttöä! Asia pitää nykyoppien mukaan ilmaista jotenkin muuten! Siis päin vastoin kuin aina ennen opetettiin!

Olipas outo tuo super traurig! Hyvä ettei scheisstraurig kuitenkaan!
Jos saksalaiset itse käytävät paljon tuota Scheisse-sanaa, ei sitten ole mikään ihme, että Suomessakin kaiken maailman sketsiohjelmissa sitä hoetaan. Ennen oli aina Gesundheit tai Achtung, nykyään Scheisse, eikä niissä vitseissä sitten muuta saksaa enää osatakaan.
Ihmettelinkin, kun viime kuussa ilmoitin opekokouksessa kaikille, että Suomeen tulee saksalaisia oppilaita. Yksi nuori miesope sanoi heti Scheisse! Ei hän muuta sitten osaakaan saksaksi. Eikä hän tarkoittanut lausumaa negatiiviseksi kannanotoksi, ilmaisipahan vaan, että "osataan sitä saksaakin!"

Kirlah kirjoitti...

Anonyymin vastaukseen vielä lisää: onhan tuo Värttinän laulun vaiva-sanakin a-loppuinen, ja silti laulavat "vaivoloista".

Sanna kirjoitti...

Olisiko niin että nuo päätteetkin elävät, eihän murteetkaan ole kiveen kirjattuja. Vai pitääkö tähän blogiin kommentoida äidinkielellään eli murteellaan ?