lauantai 8. toukokuuta 2010

Nyt ei sivuutettu naista

Eilen kävimme autokaupassa. Emme pelkästään renkaita potkimassa, vaan oikein teimme kaupat. Oli etukäteen jo harkittu merkkiä, joten ei sitten muuta kuin kaupat lukkoon. Onneksi myyjä oli kunnollinen ja asiallinen. Osasi heti arvioida, millaista autoa etsimme ja ymmärsi heti, että minä olen se tuleva omistaja, vaikka olenkin nainen. Ei puhunut pelkästään miehelle ja luullut, että tämä ymmärtäisi autoista enemmän kuin minä. Eikä ollenkaan puhunut alentuvasti että "tässä olisi pikkurouvalle näpsäkkä kauppakassi", kuten joku on kertonut joskus tapahtuneen. Jos olisi ollut tympeä myyjä, olisi jäänyt kaupat tekemättä. Usein on nimittäin niin, että kun nainen menee auto- tai johonkin konekauppaan, myyjä puhuttelee vain miestä, vaikka nainen olisi se asianosainen.

Niin kävi muuten pääsiäisenä minulle Pohjanmaan-reissulla. Jouduin pääsiäislauantaina viemään auton pikkuvian takia huoltamoon. Siskon mies lähti seuralaiseksi näyttämään tietä. Ja niin outo ja kummallinen oli myyjä tiskin takana, että vaikka mitä olisin sanonut ja kysynyt, mies vain heti käänsi katseensa minusta pois päin ja jutteli siskonmiehelle, vaikka tällä ei ollut asiaan osaa eikä arpaa, olipahan vain seuraneitinä :( Pakko oli kuitenkin toimittaa asia siellä, sillä ei tuollaisena juhlapyhäaattona joka paikka ole auki.

Mutta ei me vielä sitä ostosta kotiin saatu, vasta kuun lopulla. Toivottavasti tuli hyvä auto, vaikka ei olekaan punainen :) :)

10 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Tuopa oli mukavaa luettavaa. Ehkä sivistys näissä asioissa vyöryy sieltä
idästä vähitellen tännekinpäin. Itse olen kyllä kurkkua myöten täynnä näiden Etelä-pohojanmaan "isäntien" sukupuolistereotypioita. Jos mies on mukana, on aivan toivotonta yrittää saada palvelua juuri autokaupoissa tai vaikkapa rautakaupassa, vaikka meidän huushollissa auto-asioista ymmärrän kyllä minä huomattavasti enemmän, eikä se haittaa omaa miestäni yhtään.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Kyllä ne nykyajan myyjät ovat jo osanneet asenteen muutta.

Hannele mummu kirjoitti...

P.S.
Minä hoidan melkein kaikki auto-asiat meillä, katsastan, vien verstaalle, sun muuta.

vilukissi kirjoitti...

Autokauppias sanoo usein, että punainen auto on kestävä! Olin kerran seuraamassa tietokoneohjelmien ostoa (eivät olleet vielä silloin aivan arkipäivää), näin heti, että vain rouva tajusi koneista ja paljon tajusikin, mutta kaikkiin hänen esittämiinsä kysymyksiinsä vastattiin miehelle!

pianistms kirjoitti...

Eikös ne ole naisia, jotka vastaavat "punainen", kun kysytään, mikä auto teille ostettiin :D
Onkos ne sitten miehiä, jotka menee kirjakauppaan ostamaan kaksi metriä sinisiä kirjoja :D
Myyjiä on kaikenlaisia varmaan joka puolella, ei voi yleistää. Harmittaa, jos pitää ostaa huonolta myyjältä, kun ei ole vaihtoehtoja. Viimeksi jouduin ostamaan hädissäni pölynimurin lauantai-iltana ja myyjä oli täysi törppö. Rupesi jo väittämään samaa kuin entinen anoppini, joka meinasi, että sähkönkulutus on pienempi, kun putkessa olevaa luukkua avaa.

isopeikko kirjoitti...

Miälenkiintoista. Ihmisiä on paljon erilaisia :)

Kirlah kirjoitti...

Millan: mielenkiintoisnen on tuo lausumasi, sillä kun tänne päin Suomea aikoinani tulin, olivat asiat päin vastoin: miehet olivat hyvin kaavoihinsa kangistuneita ja pitivät tarkan kirjan siitä, etteivät vain astuneet esim. töissä naisten reviirille. Monissa muissakin asioissa oli ainakin silloin "länsi" ns. edistyksellisempi. Ovatkohan asenteet heittäneet volttia.

Kirlah kirjoitti...

Hannele: kilpailu on nykyään kovaa, luulisi, että kaikki olisivat jo ymmärtäneet asenteen muuttaa.

vilukissi: tuohan voisi olla kuin meidän elämästä: mies ei ole koskenutkaan tietokoneisiin, minä sen sijaan joudun yksin taistelemaan koneen ongelmienkin kanssa. Minulla kun ei ole poikiakaan, joille soittaa, jos tietokone ei pelitä, kuten monet muut ikäiseni tekevät. :)

Kirlah kirjoitti...

pianistms: ei tietenkään voi yleistää, kaikenlaista sattuu koneiden ja ihmisten kanssa.

isopeikko: se hyvä puoli erilaisuudessa, että on aina jotain blogijuttua ihmisistä kirjoittaa ;)

Allu kirjoitti...

Ei ne naisetkaan aina hienotunteisia ole. Kun äitini oli ennen kuolemaansa sairaalassa ja aivan selväjärkinen 68v ihminen, ylihoitaja alkoi äidin läsnäollessa puhua veljelleni, että "minnekäs me tämä teidän mammanne siirrettäisiin, kun ei enää voida mitään tehdä". Ylilääkäri oli meidän tuttu ja antanut äidille nätin huoneen viimeisiä päiviä varten, mutta ylihoitaja ei tykännyt siitä. Minusta tuo oli hävytöntä ja vielä tuon alan ihmiseltä odottais ehkä jotain muuta.