keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Ei meissä paljon kehumista

Ei kuulu kehuminen suomen kieleen, ei todellakaan. On se niin harvinaista herkkua, että tänään kyllä meinasin lentää pyllylleni. Yksi oppilas oikein juoksi perään käytävällä ja sanoi, että heillä on ollut ikävä. Jopas jotakin, johan oli kuuluminen!

Mutta ei se vielä mitään, kyllä nuorten suusta joskus sellaista muulloinkin saattaa kuulla, mutta vielä enemmän hämmästyin talvella. Itseäni vanhempi naisihminen sattui kylillä vastaan. Juteltuamme aikamme, esitimme erottuamme asiaakuuluvat kylääntulotoivotukset, ja sitten tuli se paukku. Henkilö sanoi vielä: "Mä tykkään susta!" En muista, että minulle olisi kukaan ihminen aiemmin sanonut tuolla tavalla, ei vissiin ole ollut aihetta. No oma mies tietysti on tullut joskus ehkä maininneeksi, mutta sitä ei nyt lasketa.

En tiedä, onko yleensä tavallista kehua toista henkilöä tälle itselleen. Toisen tekemisiä ja tuotoksia kylläkin voi suomalainen kehaista, mutta että itse henkilöä, oli minulle ainakin aikamoinen paukku. Täytyy tunnustaa, että en varmaan ole itsekään koskaan tykkäämistunnustuksia kenellekään esittänyt, enkä usko, että menen hevin sanomaankaan. Takanapäin voi toista kyllä kehua! Jonkinlaisen kummallisen kasvatuksen tulosta kai sekin.

On minua kerran ylistetty takanapäinkin. Kerran eräs ystävä kertoi minulle henkilön XX kehuneen minua. Ihmettelin, miten se nyt minua kehui. "Sitähän minäkin ihmettelin", vastasi ystävä!

17 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Suomessa tosiaankin kehuminen on harvinaisempaa herkkua kuin täällä etelässä! Varmaan tuntui kivalta kun oppilas antoi tuollaista vastakaikua....

Neili kirjoitti...

Mutta kuinka vaikea onkaan ottaa vastaan niitä kehuja? Sekin vaatii totuttelua kehujen harvinaisuuden takia.

Annikki kirjoitti...

olisiko tuossa, että ei kehuta, takana osaltaan myös se, että jotenkin ei mennä toisen reviirille, liian lähelle (suomalaisen mielestä) - äskeisellä retkellä oli ruokailussa tullut minulle puseroon keskelle mahaa iso tahra (ehkä astioiden poispanotiskin ääressä) - itse en huomannut mitään - oli ihmisjoukko ympärilläni, ja lopulta yksi ilmaisi asian - silloin toinen tunnusti, että hän ei millään uskaltanut sanoa mitään minulle, kun oli vielä tuntematon ihminenkin - ennemmin olisin saanut tahrata tavaroitani vielä vaan lisää ihan rauhassa - sama ihminen kertoi ihmetellen jostain tapauksesta, kun ihan vieras ihminen oli antanut jollekin kiittävää palautetta tämän asukokonaisuudesta ja olemuksesta

Annikki kirjoitti...

neili - tuo on ihan totta tuo - se se vasta kauhean vaikeaa onkin!!!! - ja eikähän niitä kehuja voi ihan täydestä ottaa, mikähän mahtoi ollakaan taka-ajatuksena puhujalla tai ainakin se katteli jotenkin erikoisesta näkökulmasta jne jne

Elina Koivisto kirjoitti...

Tuossa on varmaan eroja riippuen asuinalueesta, iästä ja luonteesta. Minun on helppo ottaa kehuja vastaan ja myös mielelläni kehun muita. Blogit ja Facebook yms. ovat kivoja paikkoja siinäkin mielessä, että ihmiset paljon normaalia useammmin kehuvat ja antavat sanallista myönteistä palautetta. Siitä saa elämään iloa ja voimaa!

Allu kirjoitti...

Olisko se Suomessa niin, että jos ei haukuta, se on sitten jo kehumista? Hauska sanonta tuo "kylillä", osuu ulkosuomalaisen silmään heti. Ja aika hyvä tuo ystäväsi kommentti, että hän ihmetteli, että sua kehuttiin. Rehellisyys maan perii.

♥ Hannele kirjoitti...

Harvoin olen kuullut että joku kehuu takanapäin..

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: mukavaahan se, ei ple todellakaan jokapäiväistä herkkua.

Neili ja Elina Koivisto: minusta tuntuu, että nuoremmat todellakin uskaltavat kehua toista. Ehkä he uskaltavat ilmaista helpommin myös pitävänsä toisesta. Minä kyllä epäilen, että alunperin länsisuomalaisena en ole sellaiseen tottunut. Jo pelkästään esim. ylioppilaiden halaamiset yo-juhlapäivänä tuntui oudolta alkuvuosina.

Kirlah kirjoitti...

Annikki: minusta on hävytöntä, jos ei joku huomauta toiselle, jos tämän vaatteissa roikkuu vaikka langanpätkiä tai on jotain muuta häikkää. Yleensähän toinen on vain ikionnellinen, ettei enempää tarvitse häpäistä itseään. Ennen vanhaan juuri alushameen näkyminen hameen alta oli niitä asioita, joista toivottiin palautetta. Oli tosi noloa, jos se näkyi. Tässäkin muuten on ajat muuttuneet. Minusta tuntuu, että jos nykyään käytettäisiin hameita ja alushameita, ei ketään haittaisi pitsien näkyminen, päin vastoin. Nykyäänhän on vain kunniaksi, jos alushousutkin helottavat naapurille housunliiringin yli.

Kirlah kirjoitti...

Allu: niin, ei minua ole juuri haukuttukaan, ei sen puoleen.
Olisiko kylillä-sanonta sitten jäämässä kielestä pois sitä mukaa kuin ihmiset alkavat asua kaupungeissa. Sehän tarkoittaa vähän samaa kuin "kaupoilla" tai "ihmisten ilmoilla".

Hannele: sekin on todella harvinaista, että joku tulisi kertomaan niin hyviä uutisia. Olen miettinyt joskus, että onko kyseessä ehkä kateus.
Itse olen ottanut tavaksi viedä kehumiset aina asianomaiselle itselleenkin, jos olen kuullut jotain hyvää jostain henkilöstä mainittavan.

pianistms kirjoitti...

Minun periaatteeni on ollut kertoa eteenpäin jonkun toisesta esittämät kehumiset, haukut olen jättänyt kertomatta.
Joskus olen ihan ventovieraalle maininnut, että hameessa on reikä takana ja alushousut pilkottaa. Mutta varovainen saa olla, koska voihan olla tarkoitus esitellä kerrastoa. Minusta on hassua, että ihmiset tekevät niin kuin joku jossain määrää muodin suhteen. Siis vaikka alushousujen näkyminen housunkauluksen yli. Tai polvissa roikkuvat housunhaarukset (lienee lähtöisin amerikkalaisista vankiloista, joissa vyöt ja henkselit on poistettu - jos tämän nuoret lököhousut tietäisivät, hih).

kaisa jouppi kirjoitti...

Minulle on jäänyt mieleen erään papin puhe seuroissa, kun hän kehoitti meitä kuulijoita kehumaan ja rakastamaan lähimmäisiämme heidän eläessään, ETTEI SITTEN TARTTE RÄKÄNENÄLIINAAN TURSKIEN ARKUN ÄÄRELLÄ SITÄ SANOA!

sirokko kirjoitti...

Sellaista ihmistä ei taida ollakaan, jota ei kehut miellyttäisi, mutta vaikea tosiaan ottaa vastaan tottumattomana, kiitoksen sijaan ainakin vanhan lounaissuomalaisen kuuluu ne ääneen vähätellä pois, ettei vaan ylpistyisi ja luulisi itsestään liikoja. Samasta syystä kai harvemmin mennään muitakaan kehumaan. Nuoriso on ehkä jo saanut toisenlaisen kasvatuksen.

pianistms kirjoitti...

Kun vielä osaisi erottaa taka-ajatuksisen mielistelyn rehellisestä kehumisesta, niin hyvä olisi.

Kirlah kirjoitti...

Pianistms: samaa mieltä tuon muodin suhteen.

Kaisa Jouppi: ja pappihan oli ihan oikeassa.

Sirokko: ääneen vähättely ei ole hyväksi, mutta ei kuulosta kivalta toisin päinkään, jos itseä luullaan maailman navaksi. Tulee vain mieleen Idols-ohjelmien jotkut karmeat tyypit, jotka eivät ota uskoakseen,e ttä heidän esityksensä on todellakin HUONO. Onkohan näitä aina pelkästään eläissään vain kehuttu.

isopeikko kirjoitti...

Hyvä ystävä :)

Kirlah kirjoitti...

Isopeikko: :)