tiistai 3. marraskuuta 2009

Kyräiletkö työpaikalla


Syksyllä koulun alettua muutimme ensimmäiseksi opettajainhuoneen istumajärjestystä. Huoneessa on pitkiä työpöytiä, joiden ääreen mahtuu kummankin puolen kaksi henkilöä, ihan hätätilassa kolmekin. Sitten on muutama matala pöytä ja niiden ympärillä pitkiä sohvia. Sellaiset opettajat, joilla on paljon kirjoja ja kansioita, istuvat työpöytien ääressä, toiset ovat valloittaneet sohvat. Tästä sohvaryhmästä oli muodostunut kahvittelupöytä. Puhun vahingossa kahvittelupöydästä, vaikka ei monikaan nykyään edes juo kahvia. Olisiko rentoutumisnurkka parempi ilmaus.

Koska useampikin alkoi olla sitä mieltä, että kahvipöytäläiset klikkiytyvät omaksi porukakseen, johon ei muilla ole asiaa, siirsimme syksyllä noita pöytiä. Hyvä pyhä tarkoitus oli, että kenenkään ei tarvitsisi istua selin muihin nähden, ja kaikki voisivat keskustella kaikkien kanssa. Mutta sitten joku viisas huomasi, että yksi sohva hänksättää kummallisesti ihan sivussa eikä "kahvinjuojilla" olekaan enää sitä tiivistä tunnelmaa, mikä ennen, joten sivussa oleva sohva siirrettiin matalan pöydän ympärille. Tuloksena oli, että kahvitteluryhmä on nyt entistä enemmän sivussa ja "työn raskaan uuvuttamat" istuvat vielä syrjemmässä kaikesta "hauskasta".

Tunnelma ja ilmapiiri ei mielestäni ole vielä mennyt kauhean huonoksi, mutta minusta pitäisi kiireellä miettiä uusiksi opehuoneen kalustus. Se on ollut iät ajat tällainen, mutta ihmisiä on enää puolet siitä mitä ennen, joten jotain pitäisi tehdä. Työpaikoilla kannattaisi todella miettiä tarkkaan istumajärjestystäkin, ettei klikkiytymistä pääsisi tapahtumaan. Samahan pätee luokassa ja kaikissa muissakin ryhmissä, joissa kaikki eivät voi keskustella kaikkien kanssa.

Minulla on aina ollut onni olla työpaikoilla, joissa olen viihtynyt ja tullut hyvin toimeen työkavereiden kanssa. Samoin yleensä kaikilla kursseillakin. Huonoja kokemuksia henkilökemian suhteen on vain yhdeltä kaksiviikkoiselta kurssilta Ruotsista. Noin 30-40 henkeä saapui paikalle lauantaina, kukin ohjattiin saman tien huoneeseensa. Siinä sitten kukin tutustui itsekseen kehen tutustui.

Seuraavana päivänä ilman vieläkään minkäänlaista esittelytilaisuutta meidät laitettiin bussiin ja lähdettiin päivän retkelle. Ihmiset eivät koko päivän aikana seurusteleet vieläkään kuin niiden kanssa, joihin olivat lauantaina sattuneet tutustumaan. Syntyi pieniä porukoita, jotka kyräilivät toisiaan aamusta iltaan. Maanantaina alkoivat luennot eikä vieläkään tutustutettu meitä toisiimme. Siitä alkoi jotenkin piinallinen kaksiviikkoinen kurssi Ruotsinmaalla.

Tämä pienenä esimerkkinä siitä, että uusi ryhmä kannattaa aina ryhmäyttää ihan heti, ennen kuin vahinkoa pääsee tapahtumaan. Ja näköjään kannattaa pitää aktiivisesti huolta siitä, että vanhakin ryhmä pysyy yhtenäisenä. Hyvä työilmapiiri ei verota ihmisen voimavaroja turhaan, vaan voi päin vastoin antaa lisäenergiaa.

5 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Meillä on vanha opehuone, johon viime keväänä saatiin pari sohvaa. Kaikki vissiin vielä vierastavat sohvia, koska niitä käytetään tosi vähän. Meillä on myös työhuoneita, joissa on 4-5 opettajaa per huone, melkein aineryhmittäin. Toistaiseksi ainaskin, ihmisiä kertyy milloin minkin työhuoneen ovelle suorastaan riesaksi asti "juoruamaan" - työnteko on välillä mahdotonta. Nyt, tästä syksystä alkaen on myös opettajien työtila (eli toinen opehuone) uudessa siivessä niille, joilla ei ole ennen ollut työhuonetilaa. Se näyttää todellakin olevan vain työtila ja kaikki kahvia/kakkua/juoruja/juttuseuraa kaipaavat tuleva vanhaan opehuoneeseen. Ainakin toistaiseksi.

Sauerkraut kirjoitti...

Meidän lukiossa osa opettajista istui opettajainhuoneen toisessa päässä ja osa toisessa, eivätkä he puhuneet keskenään mitään. Ehkä semmoinen sopisi teillekin? :D

Paivi kirjoitti...

Meilläkin on klikkiytymistä. Englantilaiset ovat omana ryhmänään, ne ovat vallanneet opehuoneesta jopa erillisen pöydän. Ranskalaiset viihtyvät yhdessä. Italialaiset jne. Ja sitten ovat ne, jotka valtaavat pienestä työhuoneesta paikan itselleen niin, ettei siihen kukaan muu tohdi istumaan, vaikka olisikin etsimässä paikkaa edes vähäksi aikaa. Kenen kanssa minä voisin klikkiytyä, kun toinen suomalainen ope on alakoulun puolella... Onneksi toisia pienten kielten opettajia tapaa edes silloin tällöin.

Kirlah kirjoitti...

Allu, Meillä on puhuttu työhuoneiden saamisesta ainakin 30 vuotta, mutta ei ole vielä näkynyt...

Sauerkraut: Varjelkoon, minkälaista, toivottavasti ei meille sentään tule sellaista.

Kato nyt tätäkin: juuri tuo on yksi klikkiyttävä tekijä: eri kansallisuuksilla näyttää teillä olevan se vaikutus, meillä se on eri koulumuotojen opettajat. Kun yläkoulun opet tulevat tunnilta, olemme me lukion opet käytävällä juuri menossa lukion tunnille. Tuntien erilainen ryhmitys on yksi hajottava tekijä.

Kirlah kirjoitti...

Hyvä ihme, miten minulla viiraa päässä. Ensimmäinen kommenttivastaus oli tarkoitettu Villasukalle.
Allu-nimi tuli varmaan siitä, että olin juuri lukenut Allun kommentin jostain muualta. Anteeksi kovasti.