On vanha juttu, että tuima tarkoittaa länsimurteissa suolaista ja itämurteissa suolatonta. Se on myös niitä ensimmäisiä asioita, jonka merkityksen ihmiset haluavat tietää toisiltaan, kun tapaavat uuden henkilön uudelta murrealueelta. Sillä ilmeisesti halutaan tavallaan testata, kumpaan joukkueeseen vastapuoli kuuluu, ihan samoin kuin halutaan tietää, kuuluuko vastapuoli vastan vai vihdan käyttäjiin.
Ensimmäistä kertaa kuitenkin vastaani tuli selitys, miksi sama sana tuima merkitsee vastakkaisilla alueilla eri asioita. Ihmisethän tuntevat merkitykset voimakas, kova, raju yleiskielessäkin. Voidaan sanoa tuima tuuli, tuima taistelu, tuima löyly, jopa tuima ilme. Näin on käsitettävissä länsisuomalaisten liian tuima ruoka voimakassuolaiseksi.
Mutta Pohjois-Karjalassa tuima olo tarkoittaa hiukaisevaa tunnetta aamulla, se on siis suolaisen tarvetta, hiukoo. Tällaiseen aamutuimaan eli hiukovaan nälän tunteeseen otetaan silliä tai mitä tahansa, joka vie tuiman olon pois. Vähäsuolainen on siten tuimaa. Aikaa myöten tuosta aamutuimaan-ilmauksesta on kehittynyt pelkkä ajanilmaus. (Maija Länsimäki, kirjassa Ikkunoita kielen maailmaan, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004).
Itselleni ei tuima tarkoita suolaista eikä suolatonta, sillä sitä on kotona vältelty vanhempieni ollessa eri murrealueilta. Turhaa rähinää on vältetty myös kutsumalla lentäviä itikoita sääskiksi, navetassa lypsävät eläimet eivät olleet myöskään itikoita, siellä oli pelkkiä kurmuja.
Mutta ei riitaa tullut mattojen tamppaamisestakaan, sillä isä antoi äidin ihan rauhassa puristella matot tai viruttaa ne pesun jälkeen, vaikka hän itse olikin sitä mieltä, että ne olisivat tulleet puhtaammiksi ihan vain puistelemalla ja huuhtelemalla. Hänen mielestään niitä oli turha venyttääkään, olivat tarpeeksi pitkiä.
Unka ja vieru olivat sitten kuitenkin sanoja, jotka sotken vielä tänäkin päivänä. Kumpikin tarkoittaa puupölkystä tehtyä peltojyrää, jolla jyrättiin pelto tiiviiksi, ettei kosteus pääse liikaa haihtumaan. Unka on läntinen sana ja vieru itäinen, mutta ei niistä kai enää ole ongelmaakaan, sillä harva taitaa enää sellaisia kapineita tarvita. Lieneekö moni kuullutkaan.
Tekstit
8 kommenttia:
Aivoparkani nyrjähti juuri tuon unka-vieru-parin äärellä. Kyse ei ole siitä, etteikö parikymppinen kaupunkilaisplikka tietäisi, mitä ne tarkoittavat, ei tosiaankaan. Yllätys tulee pikemminkin siitä, että lähes umpisatakuntalainen sukuni, johon ei sukututkimuksen mukaan ole Etelä-Pohjanmaata kauempaa naitu uutta verta, puhuu vierusta. Yleisesti ottaen sanasto on oppikirjaesimerkki länsimurteista ja niiden erikoissanoista.
Pitää ottaa puheeksi, kun seuraavaksi kotiinpäin eksyy. :D
Kyllä on tuttuja sanoja!
Sääskistä meilläkin puhuttiin, millähän nimellä olisimme kutsuneet hirvikärpäsiä, jos niitä olisi lapsuudessamme esiintynyt.
Itikoista ei meillä niinkään puhuttu, mökissä kun ei ollut kuin yksi lehmä!
Jokaisessa Etelä-Pohjanmaan ja nykyisen Pohjanmaan kunnassa oli eri murresanatkin, joita sitten ihmeteltiin:
"Ei niin puhuta, vaan näin".
Ja naapurin kakarat puhuivat rasoista, me taas vanttuista.
Tii: Oikein minun piti nyt tarkistaa sanakirjoista ja jopa soitin isällekin. Niin oli kuin väitinkin.
Mitä noihin sinun sukulaisiisi tulee, ovathan sanat voineet siirtyä ihmisten puheeseen eri murreryhmästä.
Minähän voin itsekin puhua kummasta vain, korva ei sijoita niitä sanoja erityisesti millekään alueelle.
Rosina: minäkin puhun rasoista.
Peikko on joskus rapsinut mattoja.
Paappa oli taloonmiähenä vanhusten rivitaloolla. Siälä oli joku mumma ollu nelinkontin kukkapenkkiä perkaamas, nii paappa, vääräleuka, oli kysyny "mitä se mumma unkaa?". Mummaa oli ruvennu naurattamaha niin, nottei se meinannu ylähä päästä. Soli ensimmäänen kerta, ku kuulin ungata-sanan.
Kuule, mikä on suamennos paikannimelle Högnabba? Korkia, mutta mikä? Tämä tuli esille yksis körttiseuroos...
tähän päivään mennessä en ole koskaan kuullut sanoja unka ja vieru, missään muodossa koskaan tässä Suomenmaassa - vaikka monenlaisia sanoja, joita itse en käytä, olen sentään pitkän elämän aikana kuullut mainittavan
Isopeikko: rapsimisen jälkeen ei sitten varmaan jäänyt jäljelle kuin vähän loimilankoja :D
Tupakissi:
ei taida olla Högnabba-paikkakunnalla rinnakkaista suomenkielistä nimeä?
Mutta en nabb ruotsin kielessä tarkoittaa nappulaa tai pyöreäkärkistä nastaa, suomenruotsissa nastarenkaatkin voivat olla nabbdäck (Ruotsissa dubbdäck).
En nabb voi tarkoittaa myös pientä niemeä.
Annikki: ei ihme, ettet ole kuullut, koska liittyy maatalouteen.
Hmm... kiitos, nasta suamennos! joo, en tiedä ainakaan Högnabballe rinnakkaisnimeä.
Lähetä kommentti