lauantai 19. joulukuuta 2009

Ruotsalainen arviointi


Ruotsalaisilla on ongelma: pitäisikö oppilaille antaa todistuksia ja millaisia. Pitäisikö todistuksia antaa nuorempina kuin nykyään vai ei ollenkaan. Nykyäänhän peruskoululaiset saavat todistukset vasta kahdeksannella vuosikurssilla (årskurs, åk). Sitä ennen oppilaille annetaan opiskelusta palautetta pari kertaa vuodessa kehityskeskusteluissa, joissa on vanhemmatkin mukana. Nyt on tehty esitys, että kaikki saisivat todistukset jo kuudennen luokan jälkeen.

Eilen ilmestyneen Opettaja-lehden mukaan on Ruotsissa mielipiteitä laidasta laitaan. Kuten asioissa yleensä, on tässäkin kaksi puolta. Todistusten puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että vanhempien on hyvä tietää lapsen menestyksestä hieman aiemmin kuin vasta kahdeksannella luokalla, sillä noin myöhän on vaikea enää korjata puutteita. Toinen ääripää poistaisi arvioinnit lukiostakin, sillä arviointi luo epätasa-arvoa. Eri kouluissa kun annetaan arvosana eri perustein.

Arviointikeskustelu on Ruotsissa käynyt kiivaana niin kauan kuin muistan. Vuosia sitten Suomessa kävi tiedustelujoukkoja tarkkailemassa, miten käytösnumeron ottaminen mukaan arviointiin vaikuttaisi oppilaan psyykeen. Ilmeisesti ei kovin hyvin, koska ei käyttäytymistäkään hevin uskalleta arvioida. Mutta ei taida kovin hyvin mennä Ruotsin koululaitoksella muutenkaan, sillä vähän väliä näkyy lehdissä kirjoituksia siitä, miten kouluissa oppilaat hilluvat miten sattuu. Siihen nähden kummallista, että meillä ollaan vieläkin menossa Ruotsin suuntaan, kun ruotsalaiset jo puolestaan haikailevat meidän hyvää järjestelmäämme!

Vuosia sitten eräs oppilaani sai stipendin tutustuakseen Ruotsin koulujärjestelmään, taisi olla kuukauden ajaksi. Palattuaan oppilas oli aivan pöyristynyt. Hän oli valinnut aineikseen mm. saksan, jota opiskeli täälläkin. Koko kuukauden aikana ei ollut tehty mitään muuta kuin jotain projektia, jonka tekoa oppilas kritisoi ankarasti. Koko aikana kukaan ei ollut oppinut mitään uutta asiaa. Projektia tehtiin, mikäli joku jaksoi eväänsä liikauttaa. No, tämä ei tietysti anna kokonaiskuvaa koululaitoksesta, mutta onpahan yksi yksittäinen ääritapaus. Projekteista en minäkään ole saanut positiivista kuvaa. Projektimainen opiskelu sopii ehkä joillekin, joilla on tarpeeksi kova itsekuri ja halu oppia, mutta suurelle osalle se ei tuota mitään oppimistulosta.

Ruotsalaiset lapset eivät saa todistukseen numeroita, vaan kirjaimia. IG (icke godkänt =hylätty), G (godkänt = hyväksytty), VG (väl godkänt = hyvä), MVG (mycket väl godkänt = erinomainen). Internetistä löysin hyvän todistusmallin. Tässä muutenkin hyvä linkki ruotsia opiskeleville.

8 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Kiitti tuosta viimeisestä linkistä. Otin talteen :)

Minusta arviointi on tärkeää, ja oikein toteutettuna palvelee oppilasta itseään, opettajaa ja kotiväkeä.

Aikuisia opettaessani olen huomannut miten kiinnostunut jokainen on omista kyvyistään ja edistymisestään, ja siltä pohjalta olen pyrkinyt kehittämään arviointisysteemejä joihin opiskelijat ja heidän työnantajansa (jos on kyse työpaikan kielikoulutuksesta) pääsevät mukaan.

Kiinnostava postaus, Kirlah! Mycket vä godkänt :D

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Noin on kuiteskin, että koulu ja läksyt alkaa ihmeesti kiinnostaa 8:lla luokalla, kun tajutaan et jouluksi saadaan todistukset. LOppukiri 9:llä luokalla, kun pitäisi päästää todistuksillaan siihen lukioon, mihin haluaa..

Paivi kirjoitti...

Meillä täällä Baijerissa annetaan numerot toisen luokan lopuksi. Vähän liian aikaisin ainakin minun mielestäni. Poika on toisella luokalla, ja jo nyt opettaja kuiskaa (tai sanoo ääneen luokan kuullen) oppilaan korvaan kokeita palauttaessaan, että se olisi sitten ollut arvosanalta se ja se. Sama se, onko kokeessa laskettu vain pistemäärä tai annettu arvosana, lapset tietävät kyllä.

Tuula kirjoitti...

Taalla meilla ei ole myoskaan muuta kuin kehityskeskusteluja aika pitkalle, olisikohan seiskalle asti tai kasille. Sitten arvostelu 1-6.

Viime vuonna aloitettiin kayttamaan viikottaista planbok-jarjestelmaa. Eli joka viikko repussa kulkee viikko-ohjelma, jossa on laksyt ja paivien kulku. Perjantaiksi lapsi arvioi vanhemman kanssa noin nelja eri opettajan asettamaa tavoitetta eli onko tavoittanut ne. Sitten seuraavaksi viikoksi ope kirjoittaa oman arviointinsa. Vahan enemman on tullut meille kotiin nain tietoa mita lapsi osaa ja ei osaa. Mutta numeroita siis ei ole. Nain olen myos voinut antaa opettajalle palautetta kirjallisesti, jos on ongelmia oppimisessa tms.

Projekteja tehdaan taallakin. Ainakin isommat. Ulkokoulua pidetaan joka viikko (mitahan siella oppii...).

Koulusysteemi on taalla kylla surkea Suomeen verrattuna. Ja taalla sanotaan, etta meneeko suomalaiset todellakin kouluun vasta 7-vuotiaina...

Kirlah kirjoitti...

Rita, tack så mycket för bedömningen :)
Minustakin arviointi on tärkeää. Senhän ei tarvitse olla numero- tai kirjainarviointi, kunhan henkilö saa riittävän hyvin tietoonsa, mikä on edistymisen taso itseen ja muihin nähden.

Hannele: on oppilaita, joille vain selkeä numero tai kirjain antaa käsityksen siitä, onko vielä parantamisen varaa.
Toisaalta numeroarvioinnissa jää ehkä epäselväksi, missä se vika oli, joten sanallinen lisänä ei olisi pahitteeksi Suomessakaan.

Kirlah kirjoitti...

Kato nyt tätäkin: onneksi ei sentään koko luokan kuullen enää kaikkia numeroita luetella, kuten vielä minun kouluaikana. Tai ellei opettaja luetellut kuin kiitettävät, laittoi kuitenkin paremmuusjärjestykseen, jotta kaikille varmasti tuli selväksi, kuka oli pahnanpohjimmainen sillä kertaa.

Kirlah kirjoitti...

Tuula: mielenkiintoinen tuo Norjan arviointisysteemi. Täällä ei siitä niin paljoa tiedetäkään.

Meilläkin on ollut vielä yläasteellakin tuollainen vihkosysteemi, johon jokainen ope merkkasi oppilaan edistymisestä ja käyttäytymisestä tietoa sanallisesti. Tämä siis kaikki sen LISÄKSI, että on numeroarviointi.
Tuosta on nyt luovuttu yläasteella, sillä se tiesi aivan tuhottomasti työtä, sehän piti tehdä aina seitsemän viikon välein eli joka jakson lopussa.

Tuohon vihkoon saattoivat myös vanhemmat kirjoittaa kommentteja, mutta erittäin harvoin joku vanhempi vaivautui mitään kommentoimaan.
Idea on hyvä, mutta luulen, että moni vanhempi ei aina jaksa töiden jälkeen, vaikka haluaisikin.

Alakoulun puolelta minulla ei nyt olekaan tarkempaa tietoa.

Tuula kirjoitti...

Siis tuo planbok on vaan tuossa meidan koulussa barneskolenin puolella. En tieda kuinka yleisessa kaytossa se on muualla.