lauantai 12. joulukuuta 2009

Tämä on nyt taas niin sitä


Oli tässä eräänä päivänä ruotsin harjoituksissa tehtävä, jossa kunkin oppilaan piti valita jokin ammatti ja kertoilla siitä. Tehtävään liittyi myös kysymys: -Milloin aiot jäädä eläkkeelle? Otin puheeksi, että tuo kysymyshän on itse asiassa turha, koska eläkkeellejäämistä ei voi noin vain itse valita, enhän minäkään voi tästä nyt yhtäkkiä päättää, että minäpäs jäänkin eläkkeelle!
Tähän eräs oppilas: -Eikö muka voi valita, vaikka on jo eläkeläisen näköinen? Siitäpä minä riemastuin, että olenko minä hänestä eläkeläisen näköinen, kiitosta vaan kovasti! Oppilas kiireesti korjaamaan, että hän tarkoitti tietysti, että eläkeläisen ikäinen, ja että hän tarkoitti yleisellä tasolla!
Joopa joo.

Mutta ei mikään ihme, jos oppilaista välillä tuntuisi, että tuo joutaa pois näistä hommista. Tuli sitten toisen luokan tunti, jossa käsiteltiin puolestaan Islantiin liittyvää kappaletta. Eräs oppilas kysyi yhtä lausetta suomeksi. Lukematta muuta lauseyhteyttä käänsin: "maalarit maalasivat aitaa pelkillä käsillä". Luokka meni ihan hiljaiseksi ja hämmästyneeksi. Päässäni alkoi raksuttaa: "jokin meni vikaan, jokin meni vikaan..." Se raksutti edelleen, kun joku kysyi jo seuraavaa lausetta, jota en kuullut, havahduin vasta, kun kolmas älähti, että hänen vuoronsa oli kysyä, hänellä oli jo käsi pystyssäkin!

Onneksi aivoni alkoivat toimia ja älysin, että ei nyt ollut kyse taidemaalareista, joita oli käsitelty saksantunnilla ja sentään jo muutama viikko sitten, vaan tässä islantilaiset maalariraukat maalasivat lammasaitojaan paljain käsin.
Hyvä hyvä.

Onko kumma, jos opettajaraukkakin sotkeentuu ihan kokonaan. Rehtorimme, joka muuten on sanoutunut irti vuodenvaihteesta lähtien, on unohtanut laittaa minulle minkäänlaisia luokkatiloja tässä jaksossa. Jos katson opehuoneen seinältä, että jokin luokka pitäisi olla vapaana, siellä istuukin jo joku muu tyytyväisenä. Jos onnistun saamaan porukan johonkin luokkaan, on varmasti kaksoistunnista viimeistään toisella tunnilla lähdettävä jostain syystä livohkaan. (Voiko tästä päätellä, että jonkun mielestä hänen on tärkeämpää päästä hyvään luokkaan kuin minun :( Eihän se muuten haittaisi, mutta kun kielissä on aina oltava CD- tai kasettisoitin saatavilla tai piirtoheitin tai dokumenttikamera. Ja aina ulottuvilla on juuri se, mitä ei tarvittaisi! Niitä painavia vehkeitä kun sitten kantelee kellarista yläkertaan tai päinvastoin, on henki loppumaisillaan, ja oppilaat pelkäävät, että tuolle pitää ruveta tekohengitystä antamaan.

Eräänäkin päivänä juuri tämän Islanti-kappaletta lukevan luokan kanssa jouduimme kemianluokkaan. Vehjettä oli jos jonkinlaista, muttei minun tarkoituksiini sopivaa. Ei edes piirtoheittimen johto yltänyt mihinkään näkyvillä olevaan pistorasiaa, eikä ollut mikään vapaanakaan. Siinä seisoin pistoke kädessä ja ihmettelin, mihin sen työntäisin. Onneksi luokasta tuli hyvä neuvo: -Siinä koneessahan lukee, että ota virta opettajanpöydästä!
Kappas vain!

11 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Ihan oikeasti? Tilat unohdettu? Huh, mulle tulis vino pino valituksia jos unohtaisin jonkun. Nytkin tehdään vaihtoja kun laitan jonkun matikistin liian pieneen tilaan ja pari opea ei halua auditorion alapuolisiin luokkiin kun kuulemma menee nenä tukkoon. Kielistit sijoitan aina luokkiin joissa on nauhuri - itse kielistinä tiedän missä on. Käytännössä meillä vain yksi kielisti kiertää ja toinen maanantaisin kun kans.opisto valtaa hänen luokkansa.

Jael kirjoitti...

Luen aina tosi kiinnostuneena näitä postauksiasi koulumaailmasta. Toivottavasti nyt ne luokkatilat löytyy!

Allu kirjoitti...

Ja minä kun luulin, että Suomen kouluissa on kaikki täydellistä!

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, minulle sattui jo toisen kerran, että ei kerta kaikkiaan ole laitettu luokkatiloja.
Mutta eivät ole tyytyväisiä sellaisetkaan opet, joille ne on laitettu: vaikka aineluokka olisi vapaa, on opettajat laitettu kaikin puolin sopimattomiin luokkiin. Valitukset ei auta. Eivät tietenkään, jos rehtori vain vähän sinne päin huitaisee: kunhan hänessä on!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: ollaanhan me aina jostain jokin paikka saatu, mutta ei ole kiva, kun kaikilta on mennyt jo hermot.
En ole viime aikoina niin paljon kouluasioita kirjoittanutkaan, kun on tunne, että toistan itseäni, kun edellisessä blogissani kirjoitin kouluasioista peräti pari vuotta.
Eikä tapahdukaan mitään, ja jos tapahtuu, ovat niin arkaluonteisia asioita, ettei voi kaikkea julkisesti kirjoittaa.

Allu: Täydellisyys loppui siihen, kun tuli opettajiksi se uusi sukupolvi, joka jo kouluaikanaan otti asiat vähän lunkisti. !!!

Leen@ kirjoitti...

Oikein kyselin tuosta perheen asiatuntijalta, ei kuulemma kokonaan yhden opettajan luokkatilat jää merkkaamatta ohjelmaan hänellä. Mutta jos tunteja joutuu vaihtamaan, saattaa yksittäinen tunti jäädä merkkamatta tilaansa. Vanhempi käytössä ollut lukujärjestysohjelma varoitti tästä. Toivottavasti tilaongelmat ratkeavat, tunneistahan menee parhain terö moisella vaeltelulla pois.

Minun 16-vuotiaani on alkanut ilmoittaa ruotsiksi usein "Jag älskar dig min mamma!" Taitaa olla helpompi kertoa vieraalla kielellä.

Kirlah kirjoitti...

Leen@: Ei meilläkään ennen koskaan ollut tuollaisia puutteita lukujärjestyksessä, ja olen sentään iät ja ajat nähnyt kaikenlaista. Mutta tämä pois lähtevä ja meillä vain 2½ vuotta viihtynyt rehtori ei niin välitä yksittäisten opettajien murheista, eikä ole kiinnostunut arkipäivän pikkuasioista.
Häntä kiinnostavat vain suuret visiot. Olisiko siinäkin syy, että hänelle on sälytetty koulutoimenjohtajan tehtävät ja seudullisen yhteistyön kehittäminen. Ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa jonkun yksittäisen opettajan luokkatilan järkkäämiseen. Rehtorin kannalta siis pikkuasia, mutta niistä pikkuasioistahan juuri meidän elämämme koostuu.
Jos pikkuasiat ovat kunnossa ja järjestyksessä, sujuu muukin työ paremmin!

Villasukka kirjoitti...

Tuosta sinun vastauksestasi Leenalle tunnistan myös meidän rehtorin ;)

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: epäilenpä, että tuo on nykyään monen koulun tai miksei muunkin työpaikan arkea:
Johtajat suunnittelevat suuria kokonaisuuksia, heillä ei ole aikaa ja siten ei myöskään halua järjestää arkielämän käytännön asioita.
Seuraus: Ihmisillä on tunne, että kaikki on sekaisin ja millään ei ole mitään väliä. Kaikki asiat alkavat ikään kuin luisua käsistä. Tunteja alkavat varsinkin nuoret ja kokemattomat opet aloittaa ja lopettaa milloin sattuu jne.

Leena Lumi kirjoitti...

Kirlah, kun itse on ollut jo jonkin aikaa ns. aikuinen, sitä luulee, että omat lukioaikaiset opet ovat jo vähintäin vanhainkodeissa vaipoissa.

Minäkin koin valtavan yllätyksen kun näin KESKIkoulun aikaisen kuvaamataidon opettajan kuvan lehdessä. Siinä hän seisoi hiukset pitkinä ja pöyheinä, tiukat farkut päällä ja bootsit jalassa ja haastattelun aihe olivat hänen vetämät musikaalit. Hän oli alkanut eläkepäivillä toteuttaa suurta unelmaansa ohjata musikaaleja. Siitä hetkestä ostin yhtä leveän vyön kuin hänellä oli kuvassa ja aloin käyttää bootseja sekä tietysti varasin liput hänen musikaaliinsa, jonne matkustimme sitten satojen kilometrien matkan, mutta oli sen väärti. Myöhemmin olen käynyt hänen taidenäyttelyissään ja olemme meilanneetkin.

Kerroin hänelle mm. tämän tarinan, jolle hän huumorityyppinä osasi nauraa;-)

Kirlah kirjoitti...

Leena Lumi: minua on todella alkanut kiinnostaa, mitä ihmiset tarkoittavat lauseella:"hän ei pukeudu ikäisellään tavalla"

Kuka on määritellyt, miten kuuluu pukeutua missäkin iässä? Minulla on aina esim. farkut, mutta vielä noin 10 vuotta sitten jotkut ihmiset paheksuivat farkkuja minunikäisilläni ihmisillä. En voisi kuvitellakaan pukeutuvani muulla tavalla.