tiistai 8. joulukuuta 2009

Hoota sekaan



Mikähän ihme kompleksi suomalaisilla on? Kohteliaisuusfraasit ovat vielä nykyäänkin aivan kateissa. Kun eilen menin kouluun ja sanoin huomenta, vastasi oppilas: "Hmyy". Ymmärsin, että hän ei tarkoittanut olla epäkohtelias tai ylimielinen, mutta olisi vaatinut liikaa voimia oikein avata suu ja sanoa "huomenta" tai edes "hei".

Mutta kummallisempaa on minusta, että aikuisetkin ihmiset vastaavat joskus minusta perin oudosti. Vastaani tulee aamuisin aina sama koirankuljettaja. Tervehdimme, joskus vaihdamme ehkä sanan, pari. Kerran tämä tuli taas vastaan pyörällä, ja kun sanoin tervehdyksen, henkilö vastasi: "joo!" Hämmästyneenä mietiskelin pitkään tuotakin. Miten "joo" oli helpompaa henkäistä kuin sanoa "hei"? Kun oikein asiaa analysoin, tulin siihen tulokseen, että henkilö oli niin ajatuksissaan, ja ajatukset juuri työllistetty pyöräilyyn, ettei joutanut edes tervehtiä. Hän oli nimittäin juuri pyöräilemässä mättäistä oikopolkua pitkin ja pääsemässä varsinaiselle tielle. Huomio oli kiinnittyneenä ajamiseen, mutta "joo" ilmaisi: "Kyllä, olen noteerannut sinut, vaikkei nyt joudakaan tervehtiä".

Outo tapa oli ennen vanhaan paapallanikin tervehtiä. Hän tuli meille ja laukaisi ovelta: "Hoo!" Tähän äiti vastasi: "Hoo sekhan!" Tätä olen usein miettinyt. Mihin tuollainen perustuu? Ei ainakaan vielä tuolloin amerikkalaista hapatusta, amerikkalaisen joulupukin "houhousta" ei tiedetty mitään. En keksi parempaa selitystä kuin sen, että suomalaisilla on aina ollut kohteliaisuusfraaseja käyttäessään jotenkin tunne, että ne ovat liian makeilevia. Onhan tuo "hoo" jo kuitenkin "hienostuneempi" muoto sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin pelkkä puhumattomuus. Muistan vielä 50-luvulla tapahtuneen sellaistakin, että naapuri astui ovesta sisään, istuutui lähimmälle istuimelle ja alkoi muitta mutkitta tupakoida. Vasta kun sai tupakan hampaisiinsa, saattoi ensi sanoikseen mainita jotain säästä!

Mutta mikä ilmiö on se, että joku vastaa tervehdykseen: "Aha!" Sellaistakin sattuu vielä. Ja varsinkin puhelimessa nykyisin. Kun olen sanonut: "Terve, täällä K", sanoo eräs aina: "Aha!" Eikö tuohonkin pitäisi vastata tervehtimällä?

Puhelinkäyttäytyminen on minusta mennyt alas päin huimaa vauhtia muutenkin. Ennen sentään vastattiin sukunimellä, nykyään pelkällä etunimellä. Tai usein joku alkaa pelkällä: "Joo!" tai "Joo, Sirpa!" Mistä sitä tietää, kuka tärkeä siellä soittaa, mutta soittaa lainatulla puhelimella.

16 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Hyvin tuttua, puhelimeen vastataan joko Haloo tai etunimellä.
Toinen kummastuttava asia on, miten ihmiset esittelevät (tai eivät oikeastaan esittele ollenkaan)itsensä esimerkiksi kansalaisopistokurssien ensimmäisillä kokoontumiskerroilla.
Mumistaan joku nimi mahdollisimman epäselvästi, eikä tervehditä uusia tulijoita. Myöskään kurssin opettajat eivät vaivaudu kurssilaisten esittelyyn toisilleen.
Olen joskus suoraan sanonut heti alkajaisiksi, että haluan tietää muidenkin nimet.
Teenkö väärin?

Annikki kirjoitti...

tuttuja tervehditään tietty! - mutta milloin pitäisi tervehtiä täysin tuntematonta? - viime kesänä Ruotsissa Sälenissä tunturipolulla (asfaltilla päällystetyllä) kaikki vastaantulijat tervehtivät; "liikenne" oli aika vilkasta, joten tuntui hassulta nopeasti ohi menevää henkilöä moikata, mutta ihan hauskaa se oli - siis milloin tervehditään?

Annikki kirjoitti...

oli ihana tuo hoo!! - oiskohan siinä jotain siitä, että kun tullaan, pitää sentään jotenkin ilmaista, että täältä tullaan - muistan oppineeni isältäni, että kun talon pihapiiriin mentiin, piti jo "kolistella" jotenkin, että asujat tiesivät varautua jonkun tuloon, se oli kohteliasta

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Saksassa moikataan vuoristopoluilla kaikkia vastaantulijoita, ja naapurustossa myös. Epäkohteliaita on täälläkin, mutta... kyllä vain tuntuu mukavalta, kun koulun nuori turvallisuusmies (juu, meillä on sellaisia parikin ulko-ovella) tervehtii mennen tullen niin nätistä hymyillen.

Clarissa kirjoitti...

Täällä meillä päin kyllä tervehditään melko kiitettävästi. Huomenta ja hei eivät tuota vaikeuksia, mutta minne on hävinnyt sana KIITOS. Ärsyttävää!! Sanoisivat sitten edes Hmyy.
Ei sitten muuta kuin Hoo!

Kirlah kirjoitti...

Rosina: Minua suututtaa tuo sama asia. Usein ohjaaja jollain kurssilla sanoo: "kaikki varmaan tuntevat toisensa, joten ei tarvitse esitellä". Jos hän itse tuntee kaikki, ei se edellytä, että muutkin tuntevat.

Annikki: täälläkin metsäpolulla tietää heti jo kaukaa, kuka on ulkomaalainen, kuka suomalainen. Ulkomaalaiset tervehtivät aina!!

Kirlah kirjoitti...

kato nyt tätäkin: Täällä ei kyllä luontopoluillakaan suomalaiset oikein tervehdi. vrt. vastausta Annikille.
Turvallisuusmiehistä puheenollen, kohta sellaisia varmaan on Suomessakin.


clarissa: kiitteleminen on todella käynyt vähiin. Oikein tuntuu oudolta, jos joku oppilaskin kiittää jostain.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Olen yksi tuupelo. Karjalaistaustainen vaimoni toivottaa minulle joka aamu iloisesti hyvää huomenta. Minä siihen; yyy. ???

Kirlah kirjoitti...

äijänkäppyrä: onneksi itseään voi muuttaa! :)

Allu kirjoitti...

Arvaapas, miltä tuollainen tuntuu ulkosuomalaisesta, joka on uusissa ympyröissään tottunut sanomaan kohteliaasti "Guten Tag Frau Kirlah" ja sitten tulee Suomeen, jossa tapaa nuoren ylioppilastytön, joka ei sano edes Hoo saati sitten alkaa kysellä kuulumisia.

vilukissi kirjoitti...

aivan, olet oikeassa. ...tyttäreni sanovat, kun soitan "mitä ny taas..." ...hehehehe tai "niiin???!!" hätäisellä äänellä ...

Kirlah kirjoitti...

Allu: ei varmaan häävin kuuloista.

vilukissi: noin perhepiirissähän se menetteleekin, mutta että ihan vieraat...

Meita kirjoitti...

Ennen (lanka)puhelimeen on vastattu sukunimellä varmaankin siksi, että puhelin on ollut koko perheen käytössä (joilla siis yleensä sama sukunimi). Kännykkähän on henkilökohtainen, joten riittää etunimikin, jos näkee jonkun tutun soittavan. Itse vastaan koko nimellä, jos en tunnista numeroa.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Hoo :D

Kirlah kirjoitti...

Meita: Mutta minusta kaikki voisivat vastata koko nimellä, jos ihan vieraasta numerosta soitetaan.

Nykyään on tavallista sekin, että jopa virallisissa yhteyksissä käsketään soittamaan johonkin puhelinnumeroon ja ihan vieraista ihmisistä on annettu vain etunimi. Jotenkin epämiellyttävää, kun ei tiedä, kenen kanssa itse asiassa on tekemisissä.

Vallaton Mummeli: Hoo ittelles :))

Kirlah kirjoitti...

Lisäänpä tänne vielä muistiin näin jälkikäteen, että joulunahan tiernapojat laulavat:

"Hoo, miksi olet noin musta? Hoo jos minä olen musta olen minä kaikilta tunnettu hoo jos minä olen musta olen minä hyviltä kaivattu ...