Tänä aamuna laitoin aamiaisella ruisleivän päälle juustoa, ja koska juusto oli jo vähän kuivankälämäkkää, työnsin herkun mikroon. Kaikessa rauhassa aloin ryystää kahvia, kunnes muistin, että leipä paahtuu mikrossa. Olivat jo kovettuneet leivästä reunat ja juusto sulanut kokonaan ja imeytynyt leivän sisään. Joku olisi heittänyt menemään, mutta minä söin "makoosina paloona".
Leipää mutustellessani tuli mieleen, että nykyään ihmisistä on tullut hirveän nirsoja. Oli sitten missä tahansa paikassa, jossa on paljon ihmisiä syömässä, jätetään lautasille ruokaa, käännellään ja väännellään seisovien pöytien tarjontaa, haistellaankin, nyrpistellään nenää ja valitetaan. Enkä malta olla sanomatta, että mitä "hienomman ja sivistyneemmän" oloinen ihminen, sitä nyrpeämpi nenä ja sitä sotkuisempi syönnin jälki ja sitä enemmän jää jätettä.
Mihin on kadonnut entinen hyvä neuvo: "Lautanen on syötävä tyhjäksi"? Minusta on ääretöntä epäkohteliaisuutta, jos vieraat kylässä jättävät ruokaa lautaselle tai eivät syö kaikkia ruokia. Tässäkin on kuitenkin minusta lukijan otettava nyt taas järki käteen, eikä pidä käsittää väärin. On tilanteita, joissa ei yksinkertaisesti pysty syömään. Jokin ruoassa saattaa pistää niin vastaan, että se ei kerta kaikkiaan mene alas tai ei allergisuuden tai muun intoleranssin takia voi jotain syödä. Puhunkin nyt niistä tapauksista, joissa henkilö vain periaatteessa aina jättää jotain tai on ottanut tavakseen konstailla ruoan kanssa.
Kerran oppilaiden kanssa tästä jutellessa mainitsin, että syön koulussa kaikkia ruokia, myös maksalaatikkoa, jota itse asiassa inhoan. Mutta kun on opetettu kaikkea syömään. Tähän eräs oppilas kysymään, miksi kiusaan itseäni. Tuo olikin hyvä kysymys. Kumpikohan on suurempaa itsensä kiusaamista: heittää äkkiä naamaansa vähemmän miellyttävä ruoka kymmenessä minuutissa vai kärsiä seuraavat neljä-viisi tuntia huutavaa nälkää?
Emme osaa tehdä kotiruokana mitään erinomasien hienoja gourmet-ruokia, ihan tavallisia vain. Kaikki on aina syöty, vaikka olisi ollut joskus vähän pohjaanpalanuttakin. Yhden ainoan kerran piti heittää ruoka roskiin. Toinen tyttäristä oli saanut silloin tehtäväkseen muiden poissaollessa tehdä ruoan. Hän oli kuorinut perunat, laittanut ne kiehumaan, mutta unohtanut laittaa vettä kattilaan. Havahtui vasta kun musta savu nousi kattilasta. Heitti vettä sekaan, muussasi perunat. Kun muut tulimme kotiin, ihmettelimme mustanharmaata muusia, otimme lautaselle, mutta syömättä jäi.
GB Pics - Hunde
Tekstit
8 kommenttia:
Ihmiset ovat nirsompia kaiteti myös sen takia,että vaihtoehtoja on niin paljon. Kotonani lapsena oli myös se sääntö että ruoka piti syödä loppuun,myös kun oli kyse inhokeistani,eli kesäkeitosta, maksalaatikosta ja silakkalaatikoista (nielin ne alas veden avulla...) Ihan tuollaista en kyllä soveltanut omaan poikaani,eli en vaan tehnyt ruokaa,jota hän inhosi. Myös minusta on aika epäkohteliasta jättää ruoka lautaselle,erityisesti jos on nähnyt vaivaa sen laittamisessa,Niinpä kysynkin aina mikä ruoka-aine on sopimaton,kun kokkaan vieraille.
Mulla on glut.leipää, jota usein otan pakkasesta ja sitten yritän lämmittää varovaisesti mikrolla....joskus käy niin, että reunat kuivuvat (en tiedä, onko leipämateriaalin vika, kun menevät täysin kivikoviksi) ja silloin en pysty syömään, kun etuhampaassa on lohjennut kohta paikattu ...se lähtisi leivän mukana. Mutta silloin kastan leipää kahviini ja en usko, että näyttää kovinkaan mukavalta, mutta hyvää on, heh. Suomessa on opetettu syömään lautanen tyhjäksi ja joku kertoi, en tiedä todenperäisyyttä, että esim.Englannissa ei saa syödä lautasta tyhjäksi; silloin on ollut liian vähän ruokaa tarjolla.
Meilläkin on menty samoilla periaatteilla. Kerran mies teki kermaperunoita uunissa: tarkoitetun ruokakerman sijasta kermaksi lorahti Creme Vanillaa! Kuopus ihmetteli, mutta söi kun käskettiin, vasta kun minä maistoin, heltisi lupa jättää.
Mutta vaikka miten sujui kasvatus pikkulapsiaikana, niin teini meilläkin tekee kuten valtaosa muistakin.
Japanissakin oli kohteliasta jättää jotain lautaselle sen merkiksi, että on tullut kylläiseksi. Jos lautanen tyhjeni, heti tarjottiin lisää, "hyvin käyttäytyvä" anpppini joutui kerran syömään ihan ähkyyn kun ei osannut jättää lautaselle kesken.
mar, mar marinaa mina kans!
Toinen kysymys samasta asiasta: miksi lautanen pitaa laitaa kukkuraturvoksiin kaikkea sekaisin?
Eiko vahemman kerralla riittaisi ja hakee sitten lisaa jos viela jai nalka.
Ai niin. Ja mita ihmeellisempia tapoja pitaa ruokailuvalineita nakee tana paivana.
Haaruukkaa pidetaan kuin jotain kauhaa tai kynaa.
Kasi on ihmeellisella mutkalla ja poydan paalla maataan.
Syodaan suu auki... hupsista. Lopetan raportin tahan. Ettei tule liian pitka mar, mar... :)
Lapsuudenkodissa otettiin lautaselle yleensä se, minkä jaksoi lapikoida. Ei oikeastaan tullu mieleenkään nirsoilla. Tosin tekivät ruokaa, jonka tiesivät maistuvan. Ei ollu kurmeeta, vaan ihan tavallista pottua ja soossi-linjaa.
Omani oppivat syömään kaikkea maistamispakon alla. Oikeus kieltäytyä tuli vasta maistelun jälkeen. Lause "Äänen suuntaan" oli aika yleinen.
Totesin useinkin, että jos jääkaapin eteen kuolevat, niin siittä sitten vaan.
Nuorempi söi muutaman vuoden jouluaterioilla ainoastaan perunaa sitruunanmehulla huilutettuna. Anoppi ja käly olivat kauhuissaan!
PITÄÄHÄN nyt sentään jouluna syödä???
Totesin, että minä syön kyllä lapsenkin eestä, nii ei jää lanttuloorat happanemaan!
Ja meillä EI maata pöydällä.
Servetitkin on laitettu käyttöä varten, minkä kyllä muistavat ainakin äipän luona käydessään.
Edellä kuvattua toimintaa seurasin OPETTAJANhuoneessa kymmenkunta vuotta sitten Englannissa. Nyt se on siirtynyt meillekin.
Läksyateriana (kotitaloustunnin läksy valmistaa ateria itse) olemme mekin nauttineet makaroneja, jotka oli keitetty yhdessä desilitrassa vettä. Hampailla oli töitä, mutta kannustuksen sanoja ei silti säästelty.
No sitä maksalaatikkoa en syö, rusinoilla enkä ilman rusinoita. Mieluummin olen sitten nälässä. Myöskään veriplättyjä en ole tehnyt kymmeniin vuosiin, vielä 1960-luvulla hain verta kaupasta ja vispasin jauhot ihan omin käsin vereen, taikinasta paistettiin maistuvia (silloin vielä!)lättyjä.
Muuta liharuokaa kyllä tehdään.
Ruokapaikoissa tosiaan näkee, kuinka lautanen mätetään täyteen. Miksi ei oteta ensin salaattia ja esimerkiksi kalaa ja sen jälkeen haetaan varsinainen pääruoka?
Kiitos kommenteista. Sen, että ennen oli pakko syödä oli pöydässä mitä tahansa kaameatakin ymmärtää sitä taustaa vasten, että sodan aikana ja sen jälkeen ei ollut paljon mitään. Jos meinasi hengissä säilyä, oli suuhun pantava mitä nenän eteen laitettiin.
Nykyäänhän melkein jokainen voi loihtia vaikka joka päivä pöytään sellaisen aterian, jollaista ennen ei ollut joulunakaan. Joten on ymmärrettävää, että tarjonnasta valikoidaan vain parhaat palat. En silti tykkää siitä, että monet oppilaat jättävät kouluruoan aina väliin ja hakevat kaupasta pizzan sen tilalle. Ei kovin monipuolista sekään.
Nuo kulttuurien väliset erot ovatkin sitten mielenkiintoinen asia. Jos tekee ulkomailla siten, kuten kotimaassa on kohteliasta, se voikin olla muualla ihan epäkohteliasta, eikä siinä useinkaan auta selittelytkään eri kulttuureista. Niin ovat ihmiset jumiutuneet omaan kulttuuriinsa.
Lähetä kommentti