lauantai 17. lokakuuta 2009

Muille teille


Syysloman ensimmäinen päivä! Ah autuutta, kokonainen viikko edessä ilman niitä iänikuisia koulun portaita, meteliä käytävillä, nahistelevia oppilaita, tuolilla lösöttäviä nukkujia, sinne tänne säntääviä kollegoja.
Kuten huomaat, tästä jutusta on tahallaan jätetty pois kaikki positiivinen, sellaista ei nyt tähän mahdu. Pitikin olla, että eilen ihan vihoviimeisellä tunnilla alkoi suututtaa yhdenlainen ihmistyyppi. Kauhistun jo kertoessani - Horresco referens.

Sellainen,
-joka ei osta koulukirjoja koskaan ajoissa, vasta kurssijakson puolivälissä tai viimeisellä viikolla ilmestyy kirja pöytään.
-ei koskaan tee kotitehtäviään. Ja sitten kun näytän kalvolta vastaukset, kopsaa ne suoraan tehtäväkirjaansa, ikään kuin se kirja itkisi niitä vastauksia sinne sivuilleen. Kun sitten sieppaan kalvon pois ja kehotan tekemään kotona ensin tehtävät itse, ja lupaan antaa vasta sen jälkeen vastaukset, kuuluu motkotusta, että ei anneta edes opiskella!
-on sairaana toista viikkoa ja kun vannotetaan, että poissaoloja ei saa tulla enää yhtään, hymyilee kauniisti ja lupaa pyhästi ja miten käykään: myöhästyy kuitenkin seuraavilta tunneilta rutkasti, näpelöi kuitenkin lopputunnin puhelintaan muka salaa ikään kuin minä olisin niin hölmö etten mitään näe.
-tai sitten lähtee tunnilta jo hyvissä ajoin, se kun äiti on tilannut kampaajan kaupungista tiettynä aikana, ja äidin kyydissä pitää lähteä viikonloppua tai lomaa viettämään jo hyvissä ajoin.
-kokeissa (mikäli on sinne yleensäkään saapunut) vilkaisee koepaperia, ottaa hyvän asennon (auditoriossa on pehmeät tuolit), nostaa jalkansa edessä istuvan selkänojalle ja alkaa kuorsata. Kymmenen minuuttia ennen kokeen loppumista havahtuu, venyttelee, haukottelee ankarasti ja huomaa vihdoin olevansa keskellä koetilannetta. Raapustaa konsulle nimensä (senkin väärin) miettii itsekseen, että vammaisia ovat kysymykset ja vie paperin pois.
-vaikka viidestä kurssista kolmesta on tipahtanut jo nelonen, oppilas kuittaa, että hänhän on aikonutkin suorittaa lukion neljässä vuodessa, eli ei mitään hätää. Istuu taas tyytyväisenä seuraavalla kurssilla, eikä ymmärrä, että hän ei ymmärrä mitään. Eikä ymmärrä, että hänestä ei tule koskaan ylioppilasta tällä menolla.

Olen puhunut ja huojentanut mieleni - Dixi et animam levavi. En ajattele koulua enää pätkääkään ennen kuin viikon kuluttua. Kuljen nyt muita teitä kuin koulutietä.

10 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Meillä on selvästi saman lajin oppilaita. Sitten on vielä ne, joilla on vanha kirja... Viittaavaat tyytyväisinä ("olen aktiivinen") ja ihmettelevät kun ope motkottaa jotain valmiista vastauksista ja siitä, että pitäisi tehdä itse jotta oppisi.

Täällä päässä loma jo loppuu.

Rita kirjoitti...

Äh miten turhauttavaa :( Kunpa opettaja voisi vaan yksinkertaisesti jättää tuommoiset löpsykäiset huomiotta ja antaa aikansa muille oppilaille.

Minä saan nyt käydä koulussa miellyttävästi vierailijana, kun olen mukana siinä läksyhelpissä, eli ei tarvitse (toivottavasti) repiä tukkaa, kun vastuu on niillä vakituisilla opettajilla. Olkoon kohtalo heille - ja sinulle - suopea :)

Ihanaa lomaa!

Millan kirjoitti...

Rentouttavaa, vätyksetöntä lomaa sinulle :), vaikka täytyy tunnustaa, että aika monesta kohtaa tunnistin itseni lukioikäisenä. Ihan tuli huono omatunto, kun rupesin tuumaamaan, monelleko opettajalle olen aikoinaan tullut aiheuttaneeksi närästystä.

Nurkkalintu kirjoitti...

On se meininki muuttunut sitten omien kouluvuosieni....

Rentouttavaa ja virkistävää lomaa!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Silloin kun Kirlahin kanssa istuimme samassa luokassa, ei tuollaista ollut. Näin voisi kuvitella, mutta ihan tuttua asiaa, kun vain oikein muistelee.

Akkapaha kirjoitti...

Hyvä ko sait sanottuu. Silviisii on helpomp unneuttaa ja antaa olla. Hyvvää lommaa!

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Hyvää syyslomaa!!!

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: just niin. Kun mainitsen, että valmiit vastaukset pitäisi pyyhkiä vaikka pois ja tehdä itse, oppilas hämmästelee aidosti ja ihmettelee, että miksi, kun nehän on jo valmiiksi tehty.
Asian ydintä ei todellakaan ole oivallettu.

Rita: jättääkö huomiotta vai yrittääkö raahata perässä on se iänikuinen ristiriita. Teki niin tai näin, aina menee väärin päin.

Aiemmin viihtymättömät ymmärsivät lopettaa ja etsiytyä itselleen paremmin sopivalle alalle. Nykyään eivät oikein ymmärrä, että jossain voisi viihtyäkin! Luulevat, että viihtymättömyys pitää olla ihmisen vakituinen olotila.

Millan: aina laiskottelijoita on ollut. Mutta tässä on jotenkin se ero entiseen, että ennen niilläkin oli sellainen elämisen pilke silmäkulmassa ja ennen jotenkin tiesivät, mikä sopii, mikä ei.

Nykyään sellaisilla tyypeillä saattaa olla sammunut katse ja elämä soljuu ohi ilman että on minkäänlaista ymmärrystä alkaa itse vaikuttaa asioiden kulkuun.

Kirlah kirjoitti...

Nurkkalintu ja Äijänkäppyrä: muuttunut on, kuten tuohon Millanillekin juuri kirjoitin.

Ja tosiasiahan oli jo 80-luvulla, että lukiolaiset alkoivat olla kuten yläastelaiset ennen, ja yläastelaiset kuten alakoululaiset ennen ja puolestaan alakoululaiset kuten päiväkoti-ikäiset aiemmin.

Nyt näyttää siltä, että lukiolaisissakin on kuten alakoululaisia.

Tähän on varmaan mainittava taas selvennykseksi, että en tiedä isoista kaupunkikouluista, joissa on korkeat sisäänpääsyrajat, siellä saattaa opiskelumeininki olla toinen kuin täällä, jonne monet tulevat vain aikaa viettämään, kun ei mikään muukaan kiinnosta ja kun on tutut kaverit ja kun koulu on lähellä.
Ja vielä selvennykseksi, että en suinkaan puhu taaskaan kaikista. Ne jotka opiskelevat, saavat täälläkin kiitettäviä ja laudatureita. Ei tarvitse kuin ottaa itseään niskasta kiinni.

Kirlah kirjoitti...

Akkapaha: sain sanottua. Minua sitten on alkanut siepata sekin, että koulujen ongelmia on aina hyssytelty. Opettajat painivat jotenkin ongelmiensa kanssa ja sitten kun kutsutaan vanhemmat koululle asioita selvittämään, aletaan siloitella, että no ei se tilanne nyt niin paha ole, mitäs, hyvinhän meillä menee.
Ymmärrän kyllä senkin. Koska nyt tästäkin varmaan saa taas ihan kaamean kuvan. Sanottakoon siis, että 95% menee hyvin!
Kiitos lomatoivotuksista, hyvää syksyn jatkoa sinullekin!

Kato nyt tätäkin: Kiitos. Hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta. Vanhasta muistista arvelen, että Saksassa taitaa olla kaupoissa jo kaikki joulukoristeet esillä ja joulumyynti alkanut!