lauantai 24. lokakuuta 2009

Sarkasmia ja viljajuna Siperiasta



Kävivätpä "syrjässä asuvat" Helsingin kirjamessuilla. Kuunneltiin useitakin kirjailijoita. Kaari Utrio sätti itseään, että oli mennyt lausumaan vanhuksille annettavista pillereistä lauseen, joka on irrotettu alkuperäisestä yhteydestä ja käännetty väärin päin. Suomessa kun ei ymmärretä sarkasmia ja ironista puhetapaa, kaikki sanominen otetaan tosissaan. Meillä ei ole sellaiseen perinteitä. Toisaalta Utrio oli tyytyväinen, että oli tullut sellaisen sammakon suustaan päästäneeksi, nyt saatiin julkisuudessa ainakin aikaan keskustelua vanhustenhoidosta. Toivon mukaan myös ryhdytään toimenpiteisiin eikä vain keskustella.

Arvi Lind esitteli omaa kirjaansa suomen oikeinkirjoituksesta. Kirja tuntuu sopivan hyvin jokamiehen kielenkäyttöoppaaksi. En kuitenkaan ostanut, minulla noita kielikirjoja on hyllyssä jo muutenkin. Arvi Lind tuntuu olevan hyvin sanavalmiskin ja pisti väliin huumoriakin sattumuksista. Kerrankin oli joku tuntematon kysynyt häneltä: "Mitä sinä teet päätyöksesi sen lisäksi, että käyt lukemassa iltaisin puoli tuntia uutisia?"

Yrjö Jylhä oli aiheena Panu Rajalalla eräässä nurkkauksessa. Yrjö Jylhän nimi on jo niin jylhä ja ylväs, että hänen runojaan avaa jo etukäteen vavisten. Mutta raadollista on ihmisen elämä. Hänen avioliittonsa ei ollut kovin onnistunut, vaimo osoittautui huonoksi, ja Jylhä sai vaimoltaan sukupuolitaudin.

Antti Tuuri on kirjoittanut kirjan suomalaisten kuljettamasta Suuresta viljajunasta Siperiasta. Pitänee hankkia sekin kirja. Nähtiinhän messuilla Virpi Hämeen-Anttila, Jari Tervo, Riitta Väisänenkin ja vaikka keitä muita. Kävellyksi tuli kilometrikaupalla ja ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Eräs ystävä antoi hyviä neuvoja jo etukäteen messuille lähtiessäni: "Tee etukäteen päätös, että ostat vain pari uutuuskirjaa ja pari kirjaa antikvariaatista. Vuorottele luentojen kuunteluiden ja kävelyn kanssa jne". Mutta en tullut noudattaneeksi kaikkia neuvoja ja sittenpähän sai kärsiä jalkojen väsähtämisestä. Mutta ostinpa vanhan lampaankasvatuksen kirjankin. Sitten kun tulevat "ne huonot ajat", opettelen pitämään lampaita ja elän lampaanhoidolla. (Tämäkin on nyt sitä ironiaa, jota Kaari Utrion mukaan suomalaiset eivät ymmärrä).

7 kommenttia:

Tii kirjoitti...

Itse viihdyin torstaina messuillessani lähinnä Edith Södergran -lavan välittömässä läheisyydessä salakuuntelemassa riikinruotsia ja välttelemässä sitä kotimaisempaa varianttia. Sääli vain, että köyhälle opiskelijalle, jonka viimeiset pennit ja sentit menivät matkalippuihin, messuvierailu oli hyvin pitkälti itsekidutuksen oppitunti. Niin paljon kirjoja, niin paljon aikaa - eikä rahaa sitten juuri nimeksikään. :D

Villasukka kirjoitti...

Helsingin kirjamessuilla en ole vielä koskaan ollut, mutta jonain päivänä... Ja sitten kun ne huonot ajat tulevat ja sinä kasvatat lampaita, minä voin hoitaa sen villapuolen :)

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Pääsispä... Frankfurt olisi lähempänä kuin Helsinki, joten ehkä pääsen joskus sinne.

isopeikko kirjoitti...

Kirjamessuilla on mukavaa... Eikös lampaita saa pitää kaupunkialueellakin?

Kirlah kirjoitti...

Tii: Minunkin tarkoitukseni oli kuunnella jotain ruotsinkielistä, kun kerrankin olisi päässyt kuulemaan, mutta ihmisen voimavarat ovat näköjään rajalliset.

Villasukka: kiva kiva, ehdinkin jo pelätä, kuka ne villat kehrää.

Kato nyt tätäkin: netistä olen nähnyt, että Frankfurtissa on valtavat kirjamessut. Pääsispä joskus oikein saksankielisille messuille mesomaan.

Isopeikko: mukavaa on.
Lampaita voisi minusta olla vaikka joka talossa. Olisi kiva, jos kerrostalojen pihassakin määkisi muutama lammas.

Rosina kirjoitti...

Aioin minäkin vuosia siten hankkia määkijöitä, mutta aikomukseksi jäi.
Miehen veli esitti kuvaannollisesti, miten lampaat määkivät..
No, maatiaiskanat ja komeaääninen kukko saivat sitten tyydyttää eläintenhoitoviettini. Nyt nekin ovat muisto vain, kanat sain siirrettyä toiselle hoitajalle - ja arvatkaapa, miten kukolle kävi?
Kirjamessuilla olen käynyt Vaasassa tänä vuonna, Sisko Istanmäkeä kuunneltiin tovi ja pari kirjaa oli ihan pakko ostaa, Herman Niemen Lukukirja v. 1925 ja Fridtjof Nansenin Hiihtäen poikki Grönlannin v.1962.

Kirlah kirjoitti...

Rosina: niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut pitää lampaita, niitä on vaikea hommata ja pitää, jos avioparin toinen puolisko ei ole yhtään innostunut. Kyllä haaveilen joskus ottavani kesälampaita, tai kanoja.

Sen kukon varmaan söitte suihinne!

Näköjään olet ostanut kirjamessuilta samanlaisia kirjoja kuin mitkä minuakin kiinnostaisivat.