sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kivaa tämä homma on


Eilisestä negatiivisesta kirjoituksesta olen saanut niin huonon omantunnon, että nyt on toisenlainen pakko sormissa. Ja se on positiivisuuden pakko. On ihan välttämätöntä kirjoittaa vaihteeksi tämän työn ihanuuksista, eikä niitä tarvitse edes keksimällä keksiä. Niitä on vaikka kuinka. Tähän kirjoitukseen ei mahdu kuin ihan pieni osa.

Päivä kuluu yleensä nopeasti, kun koko ajan vaihtuu porukka ja vaihtuu kielikin. Saattaa olla, että samalle ryhmälle on ensin ruotsia, sitten kello soi ja seuraava lause alkaakin saksan kielellä. Vaihdamme tuntia lennossa. Pitkästymään ei juuri pääse. Koska koulu on pieni, tulemme toisillemme yleensä hyvin läheisiksi ja saatamme laskea rankkaakin huumoria, joka ei ulkopuoliselle ihan aukea. Ainakin meillä yleensä on hauskaa tunneilla.

Minua ilahduttaa, että monista oppilaista on vuosien varrella tullut ystäviäkin. Vieläkin minulla on sellaisia entisiä oppilaita, jotka muistavat sähköpostilla tai joulukortilla tai käväisevät kesälomalla. Tällaisia ovat varsinkin ne, jotka ovat lähteneet opiskelemaan opettamiani aineita tai niitä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan jotain muuta ainetta Ruotsiin tai Saksaan. Jotkut vain ovat jääneet pysyvästi ulkomaille, vahinko meidän kannaltamme.
Paitsi nykyään ovat ystävyyssuhteet vähentyneet, ikäero on kasvanut sen verran suureksi. Hiljattain joku oppilas kirjoitti aineessaankin, että pienen lukion hyviä puolia on, että opettajat ovat läheisiä. Oppilas lisäsi aineessaan kuitenkin, että opettajat olisivat varmaan hänen ystäviäänkin, elleivät olisi opettajia!!

Minua ilahduttaa aina, jos oppilailla on ihan muutenkin käytännön hyötyä opetuksestani. Kerran sain entiseltä oppilaalta kirjeen, jossa hän kiitteli opetuksesta vuolain sanoin. Oppilas oli ollut laskettelemassa Itävallassa ja poikakaveri oli loukkaantunut pahoin mäessä. Oppilas oli joutunut koulusaksan perusteella hommaamaan apua ja toimittamaan muutenkin asiat saksaksi sairaalassa.

Kerran oli eräällä oppilaalla ollut vasta kolme tuntia saksan alkeita. Hän oli tavannut kylillä saksalaisia turisteja ja oli lasketellut kaikki osaamansa lauseet ja vieläpä oikeaan kohtaan. Saksalaiset olivat hämmästelleet, missä päin Saksaa oppilas on asunut, kun noin hyvin osaa puhua! Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mikä riemastuttaa ja ilahduttaa minua. Kuinkahan paljon onkaan niitä tapauksia ja tilanteita, jotka eivät koskaan tule tietooni.

Mutta sitten minulta kysytään aina myös virnuillen (!) sitä, miten se pakkoruotsin opetus sujuu. Minkä pakkoruotsin? Minä en suostu kuuntelemaan mitään pakkoruotsista. Aina on niitä jotka vastustavat jotakin. En uskokaan, että kaikki olisivat kiinnostuneita kaikista muista aineista. Kyllä siellä varmaan jollekin on jokin fysiikka pakkopullaa, toiselle historia, jollekin ehkä matematiikka ja jonkin kohdalle sitten sattuu ruotsi. Minä vain paahdan omaa asiaani piittaamatta yleisistä mielipiteistä ja hyvä tulee :D Nytkin valinnaisruotsin kurssilla istuu koko porukka kahta oppilasta lukuunottamatta. Siellä on sitten kai jokin muu aine ollut vielä enemmän pakkopullaa!!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on komeita kuvia blogissasi, linnuista ja luonnosta.
Kiitokset!

Rosina

isopeikko kirjoitti...

Pakinaperjantaissa in tällä viikolla haasteena "Positiivisuuden ylistys". Tämä sinun tekstisi sopisi sinne :)

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Minua ihastuttaa se, että näkee nuoren kehittyvän ja kasvavan aikuisuuden suuntaan. Yksikin nuori mies oli kovin yrmeä murrosiän aikaan, ja vaikka sanoja saa vieläkin lypsää, on kiva, kun poika luottaa ja kertoo jotain elämästään.

Kirlah kirjoitti...

Rosina:
Ystäväni Annikki kuvailee mielellään kaikenlasita ja lähettää minullekin kuvia, joita saan julkaista. Suurin osa luontokuvista ja varsinkin eläinkuvista on hänen kuviaan, joten kiitokset hänelle.

Isopeikko: Olen joskus katsellut tuota Pakinaperjantain sivustoa ja lueskellut ihmisten pakinoita, on tehnyt joskus mieli osallistuakin. Saas nyt nähdä, jos vaikka kirjoitan sinne uuden jutun.

Kato nyt tätäkin: tuo sama minuakin ilahduttaa. On kiva nähdä, että kyllä niistä kaikista kunnon aikuisia tulee.