Minulta kun ovat sanat loppuneet kertakaikkisesti, on laitettava vain kuvia. Vaikka kuinka laitan sormet näppäimille ja yritän töniä itseäni kirjoittamaan, ei aivoissa lyö kuin tyhjää. Mutta olemme monena päivänä kolunneet soita ja metsiä, jos vaikka jonkinlaista saalista löytyisi. Ja löytyihän sitä. Tänäänkin tuli rutkasti ulkoilmaa, liikuntaa, kaksi kierrätystölkkiä ja yksi pullo, kolme tölkinavausklipsiä, muovipussillinen korvasieniä, kotiseututuntemusta ja rutkasti uusia elämyksiä. Ja tietysti valtavasti kuvia. Vaikka piti vain lintuja lähteä kuvaamaan, tuli kaupanpäällisiksi kaikkea muutakin hauskaa.
Joutsen oli eräänä iltana jo iltaunillaan, mutta aina jokin risun rasaus sai sen nostamaan päätään. Puoliso on varmaan luodon takana.
Kuikka keekoilee helmet kaulassa
ja ottaa aurinkoa.
Eräällä pikkulammella uiskenteli naarastelkkä kaikessa rauhassa.
Yhtäkkiä se kumartui vastaanottamaan sulhastaan ilmasta.
Ja sieltähän se sulho saapuikin, mutta laskeutuminen meni vähän pitkäksi. Morsian katselee ihmeissään.
Tällä kurjella ei ollut puolisoa, liekö saamaton vai eikö kaikille ole riittänyt. Vai onko toinen puolisko jo hautomassa.
Ja juuri kun luulin, että enää ei mitään erikoista tapahdu, kurki nosti päänsä pystyyn ja parkaisi. Ei kun kamera taas esiin. Mutta kurki olikin saanut kyllikseen tiirailijoista ja lähti lipettiin.
Kangasvuokot ovat niin syötävän ihania, että niitä pitää kuvata joka ikinen kevät, vaikka vain lintuja on lähdetty etsimään. Nämä ovat kiitollisia kuvattavia, eivät karkaa. Siksipä niissä ei enää olekaan haastetta.
Tekstit
4 kommenttia:
Hienoja kuvia linnuista ja luonnosta.
Hieno saalis!
Kannatti kävelyttää kameraa.
Susista olen muuten samaa mieltä. Viime kesänä mökkimaisemissa katselin vanhoja sudenkuoppia ja ajattelin, josko niille kohta taas löytyy käyttöä.En enää ihan niin rentona yksin korvessa kävele, sanovat mitä sanovat.
Pia: kiitos, mutta kummasti on noissa telkkäkuvissa pisteitä. Liekö jotain avaruuspölyä, johon aamuaurinko sattuu juuri niin sopivasti, että jokainen pölyhiukkanen näkyy rajatuissa kuvissa.
Neili: maalla ei todellakaan voi lähteä luontoon ilman että ottaisi muovipussia mukaan. Aina jotain sopivaa löytyy.
Kerran tapasin metsässä saksalaisia mustikoita poimimassa, ja hekin sanoivat, että täällä Suomessa löytää metsästä aina jotain!
Sirokko: eilenkään eivät sudet tulleet mieleen, mutta onneksi en muutenkaan lähde koskaan yksin metsään, sillä olen niin hyvä eksymään.
Lähetä kommentti