lauantai 5. toukokuuta 2012

Huonokuuloinen vai pöljä

Huonokuuloisuus on vielä nykyäänkin jollain lailla hävettävää. Kaikki tuntemani henkilöt, joiden kuulo on jotenkin alentunut, salaavat asiaa viimeiseen asti tai yrittävät olla kuin mitään hämminkiä ei olisikaan. Enkä ihmettele yhtään. Eräskin kuulolaitetta käyttävä henkilö kertoi, miten ihmisillä on vääränlaisia käsityksiä huonokuuloisuudesta.

Ei ymmärretä, että ei välttämättä tarvitse puhua kovalla äänellä korvanjuuressa. Tärkeämpää olisi, että kuulija näkisi puhujan kasvot, että puhe tulisi suoraan edestä ja kaikkein tärkeintä olisi puheen selkeys. Kun kyseinen huonokuuloinen henkilö oli kertonut työkavereilleen saaneensa kuulolaitteen ja toivonut, että hänelle puhuttaisiin selkeästi, nämä alkoivat virnuillen huutaa hänen korvaansa!

Omastakin kokemuksestani tiedän, että huutaminen tai kirkuminen itse asiassa heikentävät asian ymmärrettävyyttä. Kova yhtäkkinen ääni jotenkin paukahtaa ja räjähtää aivoissa sirpaleiksi ja sanoma hajoaa muiden hälyäänien kanssa taivaan tuuliin. Siinä sitten seisot tyhmänä toisten irvistellessä vieressä, miten pöljä ja ymmärtämätön olet.

Itse en kuulu (vielä) huonokuuloisimpien kastiin. Muutama vuosi sitten huomasivat työterveystarkastuksessa, että normaali puheääni kuuluu hyvin, mutta jotkut äänenkorkeudet ovat hävinneet kuulumasta. Tästä syystä en kuule hälyisessä tilassa vaikkapa puhelimen soittoääntä. Turha toivoakaan, että kaupungilla kulkiessa kuulisin kassistani puhelimen soivan tai tekstiviesti-ilmoitusta. Tai edes taskusta, vaikka puhelin tärisisi siellä vimmatusti. Sen verran tietysti tärisevät reidet aina muutenkin!

Huonokuuloisuus on alkanut askarruttaa minua siksikin, että ensi vuoden opetustunneista puolet on taas etäopetusta, jolloin pitäisi kuulla etäoppilaiden sanomisia, vaikka kone sotkee välissä. Olen kuitenkin luottavainen, sillä enää minun ei tarvitse edes kysyä omilta oppilailta etäoppilaiden lauseita, sillä he ovat oppineet automaattisesti avustamaan, jos olen kysyvän näköinen enkä heti reagoi etäpäässä puhuttuun. Olen myös oppinut toistamaan varmuuden vuoksi  oppilaan vastauksen, vaikka sellaista ei yleensä pitäisi tehdä, ja vaikka oppilaat saattavat ärähtää, että niinhän minä sanoinkin! Mutta olen huomannut, että etäopetuksessa eivät aina hyväkuuloisetkaan saa selvää kaikesta.

Koulun ruokalassa on valtava häly. Vaikka oppilaat eivät huutaisi, syntyy tietysti meteliä, kun kymmenet ihmiset puhuvat yhtaikaa, siirtelevät tuoleja tai kilistelevät lautasia ja laseja. Jos on hermostunut tai jännittynyt, ei tällaisessa tilassa voi edes olla ilman että tuntisi pään räjähtävän. Tiedän parikin henkilöä, jotka eivät voi mennä ruokalaan syömään silloin, kun siellä on paljon meteliä. Tällainenkin liittyy jotenkin kuulon alenemiseen.

 Metelin sietokyvyn aleneminen selittänee osaltaan myös sen, että nimenomaan korkeiden äänien kuuleminen koettelee hermoja. Jos yläkoulun möreä-ääniset pojat huutavat ja metelöivät, se ei käy ollenkaan niin pahasti hermosoluihin kuin alakoululaisten pienten lasten kirkkaat ja korkeat äänet. Oopperankin sietämättömyyteen voi kuulon alentuminen olla yksi syy. Miesten laulu kuulostaa vain komealta, mutta naisten kirkuvan kimeä ääni saa pitelemään korvia.

No, eipähän kuurous tai sokeus ole ainoita asioita maailmassa, joita eivät kanssaihmiset ymmärrä. Mehän emme yleensäkään voi ymmärtää toisen sellaista vikaa tai vaivaa, jota emme itse ole kokeneet. Se kai olisi mahdotontakin. Mutta se mitä ainakin voimme tehdä, on kuunnella toisen kokemuksia ja uskoa häntä eikä vähätellä ja naureskella ja pitää toista vähän kahelina.

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Kirjoititpa tärkeästä asiasta. Nykyään on niin paljon hälyä kaikkialla, että elämä huononevan kuulon kera voi olla tosi hankalaa.

Minulla ei ole kuulon alenemaa, mutta ilmeisesti fibromyalgian takia melun sietokyky on heikentynyt niin paljon, että en enää pystyisi työskentelemään esim. pikkulasten kanssa.

Tietääkseni kuuluu normaaliin ikääntymiseen, että äänten erottelukyky heikkenee. Kun eläkeikää lähestyviä alkaa olla yhä enemmän työelämässä, tämä pitäisi mielestäni ottaa työympäristöissä paljon paremmin huomioon (ei esim. hälyisiä avokonttoreita)

Yaelian kirjoitti...

Hyvä postaus ja hieno lintukuva.Hälinää on monessa paikassa liikaa eikä aina saa ääntään kuuluville.Minulla on suvussa iän myötä tulevaa huonokuuloisuutta,mutta mielestäni minulla ei sitä vielä ole,vaikka poikani väittäää,että huudan puhuessani;D (no enkä huuda..)

Kirlah kirjoitti...

Millan: eniten minua ihmetyttää tässäkin asiassa, että suurin osa ihmisistä kaipaa itse asiassa rauhallisuutta ja hiljaisuutta, mutta silti melua maailmassa vain lisätään.

Yaelian: puheessa huutamisesta tuli mieleen, että minulla on ollut kerran oppilas, joka puhui niin hiljaa, että siitä ei meinannut millään saada selvää, melkein kuin kuiskaus. Hän väitti, että jos hän puhuu kovempaa, hänellä on tunne, että hän huutaa. Eli hänellä itsellään oli ilmeisesti erittäin hyvä kuulo.