Tämä viikonloppu ei ainakaan haaskaantunut turhuuteen, sen verran paljon tuli asiallista ja asiatonta asiaa tehdyksi. Pyysin erään ystävän mukaan Pohjanmaan-reissulle. Miestä ei kannata ottaa mukaan sellaiselle matkalle, jossa pitää lentää tukka putkella paikasta toiseen. Mies vain jarruttelee.
Kuvassa Seinäjoen Jouppilanvuori, joka on kuin rupi tasaisessa maastossa. Vuori on oikeastaan tekovuori ja tehty laskettelurinteeksi.
Jätimme matkan varrelle meillä koko viikon kyläilleen lapsenlapsen ja huristimme eteläiselle Pohjanmaalle. Jos kerran Tuurin kyläkauppa osuu kohdalle, sinne on pakko mennä. Mies ei nimittäin sinne suostu enää koskaan lähtemään. Kerran sain houkutelluksi, ja se oli hänelle karmea kokemus. Täpötäydessä kaupassa emme nähneet mitään emmekä saaneet käsiimme ihmispaljouden takia mitään tavaraa, ja kun seuraavan kerran jotain näimme, olimme jo kaupasta ulkona. Mutta onneksi oli shoppailuhaluinen kaveri mukana. Viihdyimme kaverin kanssa puodissa yli kolme tuntia. Kauemminkin olisimme aikaa saaneet siellä kulumaan, mutta potkaisivat meidät illan pimetessä jo ulos.
Yksi matkan tarkoitus oli juoda äidin 80-vuotissynttärikahvit jo viikko etukäteen. Me jälkikasvu olimme ostaneet hänelle lahjaksi akkukäyttöisen polkupyörän. Sen selkään kun äiti nousi, huristi hän heti mutkaista tietä tukka hulmuten näkymättömiin. Ei ollut käyttöongelmia. Tuumasi vain, että ei hänelle pitäisi mitään vehjettä ostaa, jolla kovaa pääsee. Hän ei malta olla päästelemättä sillä niin lujaa kuin värkistä irti lähtee. Virnuili, että hyvä, kun hänellä ei ole koskaan ollut ajokorttiakaan. Olisi kuulemma saanut varmaan rutkasti ylinopeussakkoja.
Suuri anti oli myös Seinäjoen käsityömessuilla, jonne suunnistimme seuraavana päivänä. Meitä ei pitäisi päästää tuollaisille messuille: siellä häviää rahat, kipeytyy jalat ja olo on illalla kuin piestyllä koiralla. Mutta henkisesti niin virkeitä meistä tuli, ettei juuri yölläkään nukuttanut.
Kolmas oikea syy oli mennä Seinäjoelle tapaamaan vihdoinkin paria blogikaveria. Tapasin Vilukissin ja Villasukan, jotka olivat messuilla töissä omilla osastoillaan. Nyt on jotenkin mielekkäämmän tuntuista kirjoitella ja kommentoida, kun on oikeasti nähnyt nämä ihmiset. Näin ja tunnistin yhden muunkin lukemani blogin kirjoittajan, mutta en ollut puheissa.
Kiersimme kotimatkalle tietyistä syistä Jalasjärven ja Parkanon kautta. Huomiota kiinnittivät Jalasjärven tuulimyllyt ja bussipysäkkien odotuskopit, joissa myös oli tuulimyllyt. Jalasjärvi pitää tuulimyllyä epävirallisena tunnuksenaan. Joka paikkaan on tietysti aseteltu ihmiselle killereitä. Täällä oli tien varrella juustomyymälä ja Pentikin myymälä, jotka oikein ryöstivät rahamme, vaikka kuinka yritimme pitää nyöreistä kiinni.Ja ihan kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi rahanmenoa, vei kotimatkalla Jyväskylän Viherlandia loputkin.
Jos ei matkalla osta pimeää pulloa, ei se ole matka eikä mikään.
Ystäväni, joka on itäsuomalainen syntyjään, naureskeli messuilla koko päivän pohjalaisille sanonnoille ja iskulauseille, joita oli liinoissa ja t-paidoissa eri myyntikojuissa. Eräässäkin t-paidassa luki: "Pystyraita hoikentaa" ja alapuolella oli piirretty yksi pystyraita. Tai: "Mun kans ei oo ikinä vaikiaa, teherähän vain just niin ku mä sanon!" Eräs nainen haikaili: "Kun sais miähen ja mukulan, ei tarttis ku istua ja imettää!" Vielä lopuksi mielestäni paras: "Hyvää pakkaa tulemahan, vaikka vain tavallista yrittää!"
Tekstit
8 kommenttia:
Miusta oli lauantaina kiva kuunnella erilaista suomea ja ruotsia. Hassuja sanoja, kiva painotus ja jotenkin vaan mielenkiintoista. Kiva oli nähdä ihan oikeasti!
Oli erittäin mukavaa nähdä livenä! Olit juuri niin mukava kuin olin kuvitellutkin! Kyllä sitä vain näin virtuaalisestikin oppii tuntemaan toista ja tapaaminen vain vahvisti omia tuntojani! Kovasti olit löytänyt täältä päin meille tyypillisiä asioita, ei ollut turha reissu! Samoin oli mukava tavata Villasukkakin livenä. Ja rukkinsa!
Sinulla on ollut oikein tehomatka! Se pystyraita hoikentaa -paita sai kerran ensi kerran sen nähdessäni minulta kahvit väärään kurkkuun. Heinolan sillan isolla huoltsikalla oltiin. Mustaa paitaa kantoi ISO, leveä mies. Ja kun se pystyraita oli niin lyhyt ja osoitteleva. Oli miehellä itsetuntoa kantaa paitaa!
Käsityömessut olivat varmaan mahtavat, kuolasin tuota tuolikuvaakin kauan. Mutta kaikista mainitsemista syistä johtuen kierrän moiset tapahtumat kaukaa, kuin myös Keskisen. Juustoportti riittää minulle. Tarttuiko leipäjuusto mukaasi?
Villasukka: oli todella kiva nähdä. En olisi vielä kaksi vuotta sitten kuvitellut, että joskus ihan oikeasti näen jonkun virtuaalisen ihmisen.
Vilukissi: Tack detsamma, mukava oli tavata. Matka oli todella antoisa ja kerkesimme vaikka mitä. Täältä kauempaa katsottuna näkee ehkä helpommin niitä tyypillisiä asioita, kun ne ovat juuri sellaisia, joita ei muualla ole.
Leen@: olivat ne messut mahtavat, vaikka olen useammankin kuullut sanovan, että käsityötarvikkeita olisi saanut olla enemmän kaupan. Keskisellä muuten oli hyvin parkkipaikkoja, eikä siellä ollut yhtään tungostakaan. Kun suuret ostoskeskukset eivät ole lähellä joka päivä, sitä mielellään kiertelee sitten aina kerran vuodessa katselleen, mitä kaikkea turhuutta maailmaan on taas keksittykään uutta.
Kyllä tarttui leipäjuusto mukaan ja tarttui muunkinlaista juustoa.
Ja kerkesimme muuten tavata muitakin sukulaisia ja tarkastaa heidän kesämökkejä ja tyttären uutta firmaa ja Virroilla näimme Torisevan, mutta siinäpä taisi ollakin kaikki.
Ymmärrän miestäsi, sillä yksi kerta Tuurin kyläkauppaa riitti minullekin / meillekin =)
Nurkkalintu:
En minäkään tykkää kauheista ihmistungoksista. Enkä itse asiassa ole mikään kova shoppailijakaan enkä nauti kaupoissa kiertelystä, mutta kun usein menee monta kuukautta ennen kuin käyn minkäänlaisessa kaupassa, iskee joskus ihmiseen hulluus. En muuten käy nykyään edes ruokakaupassa, mies huolehtii sen puolen.
En ole shoppailija minäkään. Pakon edessä menen kauppoihin.
Meidän taloudessa mies hoitaa ruokaostot töistä tullessaan :)
Lähetä kommentti