Miespuolinen kyllästyi

Olen aloittanut kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä. Ihanaa vaihteeksi olla ryhmässä, jossa joku toinen on ohjaajana, ja itse saa vain olla ja ihmetellä. Ryhmän keski-ikä taitaa olla kyllä kuudenkympin ellei seitsemänkympinkin paremmalla puolella, mutta sehän on vain vaihteeksi mukavaa. Yksi mieskin eksyi joukkoon, mutta minusta tuntui, että hän kyllästyi jo alkuminuuteilla naisten kälätykseen. Hänen mielestään pitäisi varmaan olla koko ajan asiallista asiaa. Mainitsi jotain laittavansa ensi kerralla vaimonsa itsensä tilalle.

Kerittiinhän me asiallista asiaakin. Koska oli ensimmäinen kerta, jokainen kertoili vähän toiveistaan, lukutottumuksistaan ja mielikirjoistaan. Niistä sitten päästiin käsittelemään ties kuinka monta eri aihetta ja teemaa. Tulivat käsitellyiksi suomalaiset murteet, eri kansanheimot, siirtolaiset ja ulkomaalaiset. Jopa kielistä päästiin puhumaan.

Huomasimme, että ryhmässä ei ole ketään alunperin paikkakuntalaista, kaikki ovat ennemmin tai myöhemmin tänne muualta tulleita, ja ihan eri puolilta Suomea. Hämäläinen kertoi, kuinka hän lapsuudesta muistaa siirtokarjalaisten tulon Hämeeseen, ja miten oli vaikea ymmärtää, miksi nämä puhuivat ihan eri tavalla. Miten lapsesta tuntui kummalliselta, kun karjalaisäiti huolestuneena oli sanonut hänelle: "Kylläpä tuo Oili on kalpea ku kuolinnuotti". Ei voinut tietää, että tarkoitettiin kaalinnaattia! Mutta huomionarvoista on, että lapset kuitenkin suhtautuvat yleensä vieraisiin vain ihmetellen, ei torjuen tai karsastaen. Lapset hyväksyvät erilaisuuden yleensä paremmin kuin aikuiset.

Eri heimoista puheen ollen yksi ryhmäläinen kertoi, miten hän pienenä aina ihmetteli, kun aikuiset puhuivat, että tiellä kulki taas novelli. Oli mennyt kauan ennen kuin hän oli ymmärtänyt, että jos aikuisia mustalaisia sanottiin romaneiksi, niin pikkumustalainen oli silloin tietysti novelli. En ollut itsekään enää muistanut tuota sanaa, mutta niinhän niitä taittiin ennen nimittääkin. Nyt on taas heti perään mainittava, että tuo novellikaan ei ollut mikään kauhea haukkumasana, olipahan vain jonkun keksimä kielellinen assosiaatio. Eihän mustalainenkaan ollut haukkumasana, se oli vain erään kansanryhmän nimitys.

Ja kielistä puheen ollen joku oli kuullut radiosta kieliin liittyvän ohjelman, jossa oli kerrottu, miten kieli muokkaa ihmisen ajattelua ja maailmankuvaa. Harmi, etten ole kuullut tuota ohjelmaa enkä tiedä miten asiaa oli käsitelty, mutta voin kyllä kuvitella, että se pitää paikkansa. Meidän on hyvin vaikea kuvitella sellaista asiaa, mitä omassa kielessämme ei ole. Otetaan esimerkiksi vaikkapa niin yksinkertainen asia kuin kerrostalon kerrokset. Meidän ensimmäinen kerroksemme ei ole saksassakaan vielä mikään kerros, vaan vasta se, mitä me sanomme jo toiseksi kerrokseksi, on saksalaisille ensimmäinen kerros. Saksalaisen on vaikea mieltää pohjakerrosta vielä miksikään kerrokseksi. Ja mitä kaikkea tuleekaan vastaan, kun siirrytään kaukaisempiin kieliin.

Kirjallisuuspiiri kokoontuu kerran kuukaudessa ja ensi kerraksi jokainen lukee eri kirjan, jonka pohjalta keskustelu saattaa rönsyillä vielä enemmän. Marraskuun kokoontumiseen jokainen lukee saman kirjan. Saapa nähdä, mitä kirjoista kehkeytyy puheenaiheiksi.