lauantai 30. kesäkuuta 2012

Minäkö raveihin

En ole käynyt eläissäni kuin kerran raveissa, ihan kokemuksen vuoksi. Silloin laitoin yhteen lähtöön pienen panoksen hevoselle numero 13, se oli niin komea ja uljas hevonen. Ja se voitti. Mutta ei siitä ollut juuri iloa tai tuloa, sillä kaikki muutkin olivat tienneet, että se hevonen voittaa!

Omalla paikkakunnallammekin on luonnonkaunis ravirata, keskellä rataa sorsalampi, katsomona toimii jyrkähkösti lampeen viettävä pelto. Aivan oiva paikka katsomoksi, sopisi vaikka oopperajuhlien pitopaikaksi, laulajat voisivat laulaa lautalla lammen päällä.
 Täällä on aina kerran kesässä ravit, mutta en ole koskaan vielä käynyt katsomassa. Eilen keksimme mennä ihmettelemään. Ihmisiä oli rutkasti. Autot parkkeerattiin jonkun pellolle ja siitä kävelimme katsomopaikalle. Ensimmäisen lähdön jälkeen aloimme kysellä vieressäistujalta, mistä tämä oli saanut hevosluettelon. Mies katsoi meitä pitkään ja aloin jo luulla, että tämä olikin ulkomaalainen, no understand, no comprende, ni panimat.

Viimein mies sai sanotuksi, että vihkon saa pääsymaksun yhteydessä. Jaa, ei meiltä vain kukaan ollut pääsymaksua vaatinut. Lähdin kyselemään lippuja osoitettuun suuntaan. Kysyin vastaantulleelta järjestysmieheltä, ja tämäkin katsoi meitä oudosti ja ihmetteli, miten olimme onnistuneet pääsemään sisään maksamatta. No aivan helpostihan se kävi. Mies mainitsi lopuksi, että jos kerran olemme onnistuneet keplottelemaan sisään ilmaisiksi, ei niitä lippuja enää tarvitse mennä maksamaan. Hommasi meille vielä hevosluettelotkin. Käski syödä makkaraa ja juoda kahvia senkin edestä. Vissiin se oli joku entinen oppilas tai ainakin oppilaan isä, kun kerran niin höveli oli. Ainakin vieressä seisonut nuorempi järjestysmies selvästi tunsi minut.
Tämä kuvan hevonen ei kyllä tykkää ollenkaan koko touhusta.

Olimme varautuneet siihen, että meitä alkaa kyllästyttää jo puolen tunnin kuluttua, mutta jostain syystä olikin kiva istua lämpimässä auringonpaisteessa ja arvuutella voittajahevosta. Oikein alkoi harmittaa, ettei voinut pelata, sillä niin hyvä tuuri kävi, että kun katsoi hevosia, minun veikkaamani hevonen tuli aina ekaksi tai tokaksi. Yhdessäkin lähdössä joku Humu voitti kuten olin tiennytkin. Jos joskus vielä raveihin menen, täytyy ottaa mukaan joku, joka tietää ja ymmärtää totoamisestakin.
 Tunnelmasta ei ollut puutetta. Hevoset juoksivat lujaa, ponit hevosten seassa huvittivat pienellä koollaan ja söpöydellään. Kuuluttaja höpötti: "...kirjopyykit, valkopyykit, hienopesu..." Mainosti kai palkinnonjakajan pesulaa. Joku tummaan heimoon kuuluva mainitsi tällaisten maalaisravien olevan mielenkiintoiset. No hyvä sitten, etten ole kaupungin raveihin mennyt, jos ne ovat ei-mielenkiintoiset.

Kaljaakin siellä myytiin. Tuntui kovin huvittavalta, kun keskelle peltoa oli aidattu narulla alue, jossa kaljanjuojat ryypiskelivät ikään kuin pikkulapset häkissään tuttipullon suusta. Vieressäni penkillä joku päästi sellaisen röyhtäisyn, että korvat olivat mennä lukkoon. Oli kai myös käynyt häkissä pullon suusta imeskelemässä.

Taakse sattui joku porukka, joka kiroili ankarasti, eläytyi kai liikaa hevosten töppäilyyn (vai kuskin), vaikkei ollut rahapelikään. Sorsa käppäili lammelta keskelle ajorataa, mutta sai siipiinsä vauhtia, kun oli jäädä lähdössä hevosten alle. Lastenvaunuja työntelevät nuoret miehet hymyilivät ja tervehtivät iloisesti.
Niin että tiedä vaikka toisenkin kerran menisin raveihin.

3 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Minä kävin kanssa viime kesänä Suomessa käydessä raveissa. Siellä oli kaikenlaista muutakin tapahtumaa, kun ne oli jotkut K-kaupan järjestamät jutut ja sinne pääsi ilmaiseksi Plussa-kortilla. Ihan hauska kokemus. Kaveri voitti vielä elokuvalippuja siellä jossain arpajaisissa ja oli hurjan iloinen, kun ei ikinä voita yleensä mitään.

Kirlah kirjoitti...

Tuula: sinä varmaan ymmärsit minua enemmänkin ravin ytimestä, koska sinulla on niitä omiakin hevosia.

Tuula kirjoitti...

No enpä juuri. Katselin vaan heppoja ;). En ymmärrä edes sen rahapelin päälle mitään...