lauantai 9. kesäkuuta 2012

Nähtävyyksiä ja ostoksia

 Kolme päivää tiivistä turismia Etelä-Pohjanmaalle kaverin kanssa on takana. Oli sovittu jo etukäteen, että tämä ei ole tällä kertaa mikään sukulaisvierailu, mutta heti Saarijärvellä tuli vastaan ylläolevia  alkuasukkaita, jotka kutsuivat tutustumaan kyläänsä. Myös Julmat lammet tulivat tutuiksi.

Lapualla suunnistimme  Vanhan Paukun alueelle, jossa oli kauppoja ja putiikkeja, mutta koska olimme paikalla vasta illalla, olivat paikat jo suurimmaksi osaksi kiinni. Laukkukaupan setää varmaan kiukutti, kun piti keskeyttää jenkkikassien teko meidän takiamme, emmekä kumminkaan ostaneet mitään. Olisi varmaan sittenkin kannattanut mennä Lapuan sijasta Kuortaneen kautta ja tutustua Soile Yli-Mäyryn taiteeseen. Hän on valtavan suosittu ulkomailla, mutta kuulemani mukaan eivät suomalaiset oikein piittaa tästä taiteesta. "Kaikkia ryökälehiä sitä taiteena piretähänkin", sanovat jotkut.

Seinäjoella otimme äidin oppaaksi Törnävän idylliselle alueelle, mutta hän ajatti meidät ensin harhaan ja sitten perillä vielä väitti, että "emmoo käyny täälä koskaan!" Heräsi kumminkin siinä vaiheessa, kun Lakeuden Ristin sijasta alkoi näkyä Munakan lakeuksia.

 Törnävällä oli juuri kesäteatterin harjoitukset menossa ja alkoi harmittaa, että olemme näin aikaisin kesäkuussa liikkeellä, ettei ollut vielä näytäntöjä, olisi nähty Häjyt. Vaikka sisko kyllä mainitsi, että niitähän nyt näkee kotonakin joka päivä.

Vielä enemmän alkoi harmittaa väärä ajoitus, sillä Ilmajoen Musiikkijuhlilla olisi nähty Taipaleenjoki-ooppera. Ylläolevat mielenkiintoiset lavasteet ovat juuri Ilmajoelta. Ei ollut kuin päivästä parista kiinni, ettemme nähneet sitäkään esitystä. Noiden molempien paikkakuntien kesäteatterin viehättävyyttä lisää se, että näyttämö on joen rannalla.

Närpiössä viehättävät edelleenkin 150 jäljellä olevaa kirkkotallia, mutta minun tuuriani, että paikkakunnalla käydessä aina sataa lunta tai sitten on sumua, että maisema on aina utuinen. Sumua oli myös Kaskisissa. Kaupunki vaikutti aavemaiselta sumun vuoksi, mutta myös siksi, että siellä ei ollut juuri ihmisiä - niin kuin en ole nähnyt niitä siellä koskaan ennenkään!
Lounas meren rannalla entisen hiihtäjän Arto Koiviston lounasravintolassa Sininen hetki oli kuitenkin mitä maukkain ja isäntä ja tunnelma mitä miellyttävin.


Oli hyvä idea luopua periaatteesta, ettei sukulaisia tavata ollenkaan tällä matkalla. Haimme Kristiinankaupungissa oppaaksemme 88-vuotiaan tätini ja hän olikin mitä parhain kaupungin esittelijä. Hän vain tahtoi jäädä aina joka paikkaan suustaan kiinni tavatessaan tuttaviaan. Kristiinankaupungin nähtävyyksistä mainitaan aina Kissanpiiskaajan kuja (yllä), vaikkei se sinänsä ole mitenkään ihmeellinen. Mutta siellä kerrotaan olleen aikoinaan erityisen paljon kissoja. kai niitä sitten on pitänyt piiskatakin pois jaloista pyörimästä.

Kristiinankaupungissa olen yrittänyt monesti päästä Ulrika Eleonoran kirkkoonkin. Mitä vaikeampi jotain on saavuttaa, sitä mielenkiintoisempaa siitä tulee. Tällä kertaa tärppäsi! Ja kirkko olikin kivan näköinen. Huomaa kuvassa istuinpenkkien edessä laitojen päällä jäätelötötterön näköiset kynttilänpidikkeet! Pidikkeitä on rivillä aina tasaisin välein, ja on täytynyt olla tosi kaunista ennen vanhaan, kun koko kirkko on loistanut rivissä olevien kynttilöiden valossa.
Vanhan Vaasan linnanraunioilla oli nuoriso (?) pitänyt kekkereitään ja jättänyt valtavan läjän tyhjiä oluttölkkejä pirin pärin ympäriinsä. Irrotin tölkeistä klipsit ja teen niistä ensi syksynä kukkaroita. Vaasassa kiersimme ympyrää kuin pässi narussa. Yksisuuntaiset kadut pienissä kaupungeissa ovat vihoviimeisiä. Tutustuimme kuitenkin onneksi myös Raippaluodon siltaan (kuvassa). Se on tällä hetkellä Suomen pisin, ja aivan järkyttävän komea.

Sillalla oli valtavasti ihmisiä onkimassa! Sain tietää, että onkiminen sillalta on tullut jo ongelmaksi, ei tieliikenteelle vaan vesiliikenteelle. Siimat saattavat takertua veneiden potkureihin jne.
Sillan kupeessa olevassa ravintolassa söimme hienon lounaan ja jatkoimme matkaa Laihian Nuukuuren museolle. Mutta eipä siellä ollut kukaan avaamassa ovia, on todella nuukuus huipussaan!

Isossakyrössä piti katsastaa kaikki tutut ja tuntemattomat nurkat. Vanhassakirkossa opastyttö kyseli, onko meillä mitään kysyttävää. Mitäs meillä, kirkkohan on minulle tutumpi kuin nykyiset taskuni. Olimme säästäneet museokäynnit Isoonkyröön, sillä kotiseutumuseo siellä on yksi parhaita, mutta eihän se tietysti auki ollut. "Ei se tyhyjän istuminenkaan mitään hääviä oo", sanoi eräs, jolta asiaa tiedustelin.

En tiedä, miten on mahdollista, että vaikka tämä oli "nähtävyyksiintutustumismatka" eikä ostosmatka, oli minulla monta kassia auton takakontissa kotiin päästyä kaikenlaista ostettua tavaraa, hellemekosta juustoihin.  Mistähän lie tarttunut kaikki mukaan. No kun oikein tyrkyttivät. Kauhajoellakin oli oikea hehtaarihalli käsityötarvikkeita. Aioin ostaa vain parisataa grammaa villalankaa värjäystä varten. Mutta ostinkin kilon, kun myyjä sanoi, että "et kai sä nyt tätä tänne voi jättää, kun nuan halavalla saat. Viä pois se täältä makaamasta". Lanka oli todella edullista, maksoi vain neljänneksen siihen verrattuna, mitä normaalisti olen ostanut. Ja nyt sain klipsilaukkuihin leukoja ja ja ja...

6 kommenttia:

Mustis kirjoitti...

Hienoa uusiokäyttö ajattelua ja tarkoitan nyt niitä klipsijuttuja:) Kaunis kirkko ja pohojanmaata muutenkin, näinhän se aina on etteivät tilaisuudet ja kävijän ajankohta aina passaa ja se harmittaa.. mutta reissaaminen avartaa (ja väsytää)aina.

Kirlah kirjoitti...

Mustis: täytyy reissata niin kauan kun vielä voi, vaikka se väsyttääkin :)

Anonyymi kirjoitti...

voi voi, olet aloittanut uuden blogin, kuvablogin!!!! - onpa siellä hieno kuvasarja - pistän tämän kommentin tähän, että kaikki hokaa katsoa uutta, jee!!!

Kirlah kirjoitti...

Kiitos anonyymi. Pitääpä tehdä oma postaus asiasta.

Mansikki kirjoitti...

Matkailu avartaa. Ilmajoen Musiikkijuhlien Taipaleenjoki-ooppera oli todella hyvä. Olin katsomassa pari vuotta sitten, kun se oli uusi. Harmi, kun ette nähneet. Ens vuonna on uusi Kekkosesta kertova ooppera. Juhlilla on omat kotisivut ja facebook myös.

anja kirjoitti...

Kokeilitko istua Ulrika Eleonoran kirkon penkissä? Väli on niin kaponen, että meikäläisen koivet eivät mahtuneet suoraan vaan piti istua sivuttain. Olin siellä pari kesää sitten konsertissa.
Muuten Kristiinankaupunki on viehättävä tutustumiskohde.