torstai 21. kesäkuuta 2012

Tämä on kotimaamme

Tässä kuva eteläavolaiselta pellolta. En muista että olisin kovin usein tämän suurempia peltoaukeita täällä nähnyt. Aina on metsää, metsää ja jos se jostain syystä loppuu, on edessä järvi. Ei mahdu tänne juuri peltoja. Peltopläntit ovat pieniä ja kivisiä, usein myös mäkisiä eli toisin sanoen vaikeasti viljeltäviä. Joka kevät pellot on kivettävä. Ei siis tarkoita, että pelloille laitettaisiin lisää kiviä vaan niitä kerätään sieltä pois. Kynnön ja äestyksen jälkeen tulee aina lisää ja lisää. Ja on täälläkin latoja!

Kun olin juuri alkukuusta syntyperäisen savolaisen kanssa Pohjanmaalla, kaveri huokaili koko ajan, miten Pohjanmaalla on mukava viljellä tasaisia peltoja, joissa ei kaikki aika mene kivien keruuseen. Mutta ei hän sittenkään ollut oikein varma, olisiko aukeilla alueilla kiva asua. Hänestä oli nimittäin kurjaa ajatella, että ei pääsisi vihollista piiloon! Kun minusta sen sijaan on tukalaa asua täällä metsäisellä alueella, kun ei vihollista näe ajoissa!

Tämä kuva on Pohjanmaalta, Sulvalta. Ei ihan horisonttiin ulotu pellot, mutta joissakin paikoin ei juuri toisinkaan. Pohjanmaalta en muista sellaista paikkaa, jossa ei olisi näkyvissä metsän sahareunaa taivasta vasten, ainakin viimeistään ihan horisontissa. Sisareni kertoi, kuinka hän pienenä Pohjanmaalla luuli maailman olevan pyöreän laatan, jossa on sahalaitaiset laidat. Minä puolestani olen kotipihassa pyörähtänyt kantapääni varassa ja ihmetellyt, miten maailmassa voi olla paljon metsää. Katsoi mihin suuntaan vain, aina on lähellä tai kaukana metsän sahalaita näkyvissä. Eipä arvattu kumpikaan, että itse asiassa asumme vähämetsäisellä alueella.

Poikkeavatko nuo maisemat nyt niin kovin paljoa toisistaan. Samaa Suomea kumminkin.

6 kommenttia:

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

äitini Kärsämäeltä, latoja siellä vieläkin

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Ihana sinun vanamo! Minä nähnyt vain kerran.

Yaelian kirjoitti...

Kauniita peltoja! ja oikein hyvää juhannusta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kyllä täällä lättymaisemissakin joudutaan pellot kivettämään joka kesä.
Juurikin pariviikkoa sitten ihmeteltiin Maknuksen kanssa (kun kaffipöydässä istuttiin ja naapurien uurastusta katseltiin), että mistä niitä kivenmulkkeroita riittää joka vuosi? Kiinastako asti niitä jo nousoo?

Minä tykkäisin kovasti, jos maisemat muodostuisivat pikkaraisista vaarankupuroista ja järven-ja lähteiden sinisilmäkkeistä.
Lätty on lätty ja ajatukset sitä katsellessä sen mukaiset.
Ollappa kumpareita ja vesiä, mäkiä ja penkereitä, niin aatokset lentoon lähtisivät ja mieli korkeuksiin kajahtaisi...
Tai...ehkä kysymys onkin jostain muusta? Ehkä oman sytämmen maisemasta?
Joka tapauksessa Hyvää Juhannusta!
Laitan kohta uudetpotut kiehumaan ja menen saunaan ja läiskin vihdalla vanhaa, mutta sierettynyttä selkänahkaani ja ajattelen lättyisiä ajatuksia.

isopeikko kirjoitti...

Metsä tarvitaa :) Se on tärkeää, vaikka olisi kaukanakin.

Kirlah kirjoitti...

Hannele: Ainakin täällä on paikoin valtaviakin vanamokasvustoja. Ja tuoksu on ihana.

Yaelian: Hyvää juhannuksenjatkoa sinnekin, vaikkei sellaisesta taida siellä olla tietoakaan.

Kaisa: Ensimmäistä kertaa kuulen, että Pohjanmaalla pelloilta kiviä kerättäisiin, vaikka lapsuuteni vietin maatalossa. Mutta lapsethan eivät kaikkea tiedä, mitä aikuiset tekevät, ja se elämä nyt oli silloin muutenkin niin erilaista kuin nykyaikana.

Isopeikko: On se metsä tärkeää, missä ne peikot muuten asuisivat :)