sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Espanjaa kuulemassa

 Viikko Espanjassa Pulgarin kylässä, (Pulgar suomennettuna tarkoittaa peukaloa tai ukkovarvasta!), varttitunnin ajomatkan päässä Toledon kaupungista kului tietysti kuin hujauksessa. Meitä oli seitsemän kurssilaista, joista muut asuivat yllä olevassa Casa ruralissa, joka oli kylän reunalla viimeinen talo.

Talon vierestä  alkoivat silmänkantamattomat viljapellot, joilla risteili meillekin sopivia kävelyteitä.

 Jossain kaukana saattoi siintää oliivipuita tai aurinkopaneelipelto. Niin kauas olen minäkin etääntynyt maaseudun hajuista, että kun kuljimme ison lantakasan ohi, oli pakko pitää nenästä kiinni. Sehän on ruoan haju, mutta vaatii tottumista! Koska tuossa Casa ruralissa oli vain kuusi huonetta, asuin itse opettajan kanssa parinsadan metrin päässä keskemmällä kylää. Kukot ja kanat tepastelivat aitauksissaan, ja mitä lähemmäksi asuntoa tultiin, sitä voimakkaammaksi muuttui haju. Ainakin lampaita oli ihan meidän talon viereisessä talossa, sillä ne määkivät aamuisin kilpaa. Hajusta päätellen siellä oli muitakin eläimiä. Ja matkalaukkua kadulla vetäessä saattoi sen pyöriin tarttua sitä itseään sontaa.

 Kaduilla saattoi aamuisin löytyä kuolleita linnunpoikasia.

 Yksi aamupäivä hujahti lihamyymälässä. Kauppaan pääsee soittamalla ovikelloa. Siellä saa maistiaisia eri makkaralaaduista ja kinkuista, palan painikkeeksi punaviiniä. Kun suomalainen naislauma pääsee tällaisten herkkujen ääreen, ei juuri ravintolaan olisi enää tarvinnut mennäkään. Kannatti tuon mieshenkilönkin esitellä lihojaan, sillä sieltä lähti Suomea kohti useampikin lihanyytti. Seinällä kuivattua serranokinkkua. Ja kieliharjoittelua tuli koko ajan, kun meille kerrottiin eläinten kasvatuksesta.
 Eräänä päivänä oli myös retki Pulgarin lähellä olevaan toiseen kylään, jossa oli nahkakauppoja vieri vieressä. Kasseja ja kenkiä lähti suomalaisten mukaan useitakin. Itse sain onneksi olluksi ostamatta, vaikka joukkohysteria oli vallata mielen. Ostin vain sormikkaat. Koska ostimme eräänkin kaupan melkein putipuhtaaksi laukuista, pääsimme käymään myös alakerrassa, jossa tuotteita valmistettiin. Kaikki ihastuivat varastossa olleisiin värikkäisiin laukkuihin ja olisivat heti ostaneet niitä, mutta ne olivat menossa vientiin, eivät olleet myytävinä.

Käväistessämme kahvilla eräässä kuppilassa, siellä tietysti ukot parveilivat tiskin äärellä ja seurasivat tv:stä härkätaistelua. Ja riemunkiljahduksia päästelivät aina, kun jotain meidän mielestämme kauheaa tapahtui, kuten se, että härkä nosti hevosen ratsastajineen sarviensa päälle. Lähdimme pois siinä vaiheessa kun picadorin pistämät piikit saivat veren vuotamaan ja härän surulliset silmät katsoivat kauhuissaan.

Eräänä päivänä kulkiessamme kirkon ohi sattui pappi olemaan pihalla ja me pääsimme katsomaan kirkkoa. Ja saimme taas varttitunnin esitelmän kirkon historiasta. Pappi puhui erittäin selkeästi ja yksinkertaisesti, joten hyvin sai selvää kielestäkin. Haikaroilla pesässään ei kuitenkaan taida olla häävit oltavat kellojen soidessa.

Espanjalaiseen kulttuuriin pääsi tutustumaan ravintoloissa ja kuppiloissa. Kieliharjoittelua sai vaikka milloin, jos vain ymmärsi ja uskalsi avata suunsa. Kaikki ihmiset olivat innokkaita puhumaan meidän kanssamme. Hedelmäkaupan nuori poju intautui meidän ostelustamme ja ilo oli ylimmillään koko putiikissa.

Tinto verano, joka on kivennäisvedellä laimennettua punaviiniä, on espanjalaisten kuumien päivien kesäjuoma. Samoin hyvä janojuoma on valkoinen horchata, joka on tehty manteleista, maapähkinöistä, sokerista ja vedestä. Itse asiassa se on valencialainen perinnejuoma. Ja ulkomaillahan on aina kuvattava myös kaikenlaisia ruokia, alla kylän toisen ravintolan tarjoamat jälkiruoat. Ruokaa tuli aina tilatuksi niin paljon, että oli ihan ylensyönyt olo koko ajan.

Tämä espanjan kielen keskustelu- ja kulttuurikurssi oli itselleni aika sopiva, koska tarvitsin tutustumista kulttuuriin ja nimenomaan kielen käyttö arkitilanteissa oli hyödyllistä kuultavaa. Emme kuitenkaan olleet täysin tyytyväisiä espanjalaiseen mentaliteettiin, jossa ohjelma oli liian summittainen, ja elettiin vähän sen mukaan, mitä sattui eteen tulemaan, siis kuten lomailua.

Opettaja oli suunnitellut kurssin liian ylimalkaisesti. Olisimme toivoneet jonkin verran myös ohjattua opetusta, keskustelutilanteita ja tuokioita, jotka olisivat olleet opettajan tiukassa hallinnassa. Nyt oli liian paljon odottelua, ihmettelyä mitä seuraavaksi tapahtuu. Samoin yksimielisyyteen pääseminen siitä, tehdäänkö niin vai näin, vaati turhan paljon aikaa. Ja hämmästyttävässä määrin opettajan huomiota veivät kaikki häiriötekijät. Juuri kun oli vaikka päästy asiaan, soi hänellä puhelin, jokin auto päryytti ohi, lintu tai ampiainen pörräsi nenän edestä, aurinko paistoi liikaa silmiin, joltain puuttui tuoli tai aurinkorasva tai mikä tahansa muu asia keskeytti aina tilanteen. Ilmeisesti kuvasti vain opettajan epävarmuutta. Hän pääsi tavallaan pois epämiellyttävästä tilanteesta.

Opettaja oli kyllä suunnitellut kaikenlaista, esim. ostanut meille kaikille lehtiä ja ajatellut luettavan niistä artikkeleita, joiden pohjalta olisi keskusteltu, mutta sitä vain ei koskaan jostain syystä tehty. Hän oli myös valkannut valmiiksi pari filmiä, joita olisi katsottu ja niitten pohjalta juteltu, mutta hän oli unohtanut elokuvat kotiinsa Madridiin!! Niinpä sitten jostain hätätilassa tempaistiin parina iltana jokin elokuva, jotka katsottiin. Eihän se hukkaan mennyt, kyllä nekin hyvää kuullunymmärtämisharjoittelua olivat.

Itse olin kurssiin kahdeksankymmentäprosenttisesti tyytyväinen. Minulle oli tärkeää saada enemmän kulttuurituntemusta ja kuunteluharjoitusta. Mutta ne, jotka olivat pitemmällä kielen ja kulttuurin tuntemuksessa eivät ehkä saaneet kurssilta niin paljoa kuin olivat odottaneet. Olin senkin puoleen tyytyväinen, että ymmärsin enemmän kuin odotinkaan. Kyllä 70-80 prosenttia puhutusta oli ymmärrettävää. En ollut tyytyväinen itseeni. Enemmän olisi pitänyt avata omaa suutaan ja vain sanoa, mutta kun koko ajan tuntui, että sanat olivat jumiutuneet jonnekin aivolohkojen kiemuroihin. Taas kävi niin, että juuri kun viikon kuluttua olisi saattanut puhetta alkaa tullakin enemmän, piti lähteä pois.

Yhtenä päivänä oli retki Toledoon, toisena päivänä Madridiin, mutta niistä kerron seuraavissa postauksissa.

3 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Este curso me sueña muy bueno. Y las fotos me encantan! Hieno tapa oppia kieltä tuolla tavoin paikan päällä:)

Allu kirjoitti...

Minä tunnen aika vähän Espanjaa, mutta Toledossa olen käynyt. Ja kieltäkään en osaa juuri yhtään. Muistan, kun piti pyytää tarjoilijalta laskua ja tiesimme sanan melkein kaikilla muilla kielillä, mutta la cuenta ei tullut mieleen. Sinä osaat kyllä valtavasti kieliä!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: sí, generalmente estaba muy contenta.

Allu: en tiedä, osaanko kieliä "valtavasti", ne samat mitä kaikki muutkin. Mutta sitten kuitenkin on aina tilanteita, että juuri sitä kieltä ei osaakaan, mitä pitäisi!
Suuri aukko sivistyksessä on, että en osaa yhtään ranskaa enkä italiaa, joita "kunnon sivistyneet osaavat".
Enkä ole koskaan aikonutkaan sotkeentua niihin kieliin :)