Joskus kärsivällisyys palkitaan. Löysimme joskus kuutisen vuotta sitten jostain ojasta kasvin lehtiä, jotka näyttivät selvästi jonkin puutarhakasvin lehdiltä. Laitoimme kukkapenkkiin ja kolmena vuotena odotimme, että jonkinlainen kukkakin ilmestyisi lehtiin, mutta ei. Siirsimme kasvin jonnekin puutarhan perimmäiseen loukkoon ja kas, kolme-neljä vuotta se on ollut siellä tappouhan alla ja nyt äityi vasta kukkimaan. Nimestä ei tietoa, päivänlilja se ei ole, lehtien alku on erilainen, mutta jokin muu lilja kai. Tämä kukkii sitä paitsi näin loppukesällä. Ja kukkavarsia on useita! Emme taidakaan tappaa.
Mistähän kompostiin oli mennyt punajuuren siemeniä. Tänään mehumarjojen jämiä kompostiin viedessäni huomasin, että kompostin päällä kasvoi kaksi punajuurta! Olivat ihan oikean kokoisiakin. Ja kun menin oikeasta punajuuripenkistä hakemaan lindströmin pihveihin pari punajuurta, oli siellä oikeita jättiläismöhkäleitä. Ne olivat niin suuria, että piti ruveta niitäkin keittämään säilöön. Keitin kaksi isoa kattilallista, ja tuli kuusi litraa etikkasäilykkeitä.
Keväällä löydettiin vahingossa kellarista vielä kokonainen ämpärillinen keittämättömiä punajuuria ja minun oli pakko keittää nekin silloin etikkasäilykkeiksi, tuli viisi litraa. Ja kun mies vei tänään kellariin juuri keittämiäni säilykepurkkeja, hän palasi naureskellen ja ilmoitti, että löysi sieltä vielä yhden viime syksynä keittämäni kahden litran purkillisen!
Nyt pursuaa kyllä jo korvistakin punajuuria. Olen tehnyt punajuurista talvella borschkeittoa, salaattia, laatikkoa ja nyt on syöty kolme päivää lindströmin pihvejä. Mutta ei kai hätää. Yhden satsin vielä keitän, ja kaveri on luvannut hakea tarvitsemansa määrän, joten sitten alkavat maasta varmaan jo loppua.
Maanviljelys on todella merkillistä. Satoa joko tulee tai sitten ei tule! Kesäkurpitsat eivät tänä vuonna ole antaneet ensimmäistäkään vihannesta, vaikka kasvi kukkii oikein runsaasti ja komeasti. Jo pikkusormen pään kokoisina vihannekset mätänevät, syytä emme tiedä. Yksi on päässyt jo sentään pienen kurkun kokoiseksi. Jännitämme, saammeko edes sitä täysikasvuiseksi. - Ja muina vuosina on kesäkurpitsoita tullut ihan ylenpalttisesti. - Sama juttu muiden vihannesten kanssa. Papuja tulee meille aivan hulvattomasti tänä vuonna, mutta porkkanoissa en ole nähnyt ensimmäistäkään oranssin pilkahdustakaan. -Onni täällä vaihtelee!
torstai 11. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
;D
Minakin tykkaan punajuuresta!
Olipa hassua miten punajuuria löytyi vähän joka paikasta;D
JOs vielä laitat jotain punajuurista,voin suositella tätä ohjetta,joka on tosi hyvä
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2011/07/punajuuripesa-pahkinaisella.html
Meillä äiti leikkasi punajuurista sopivankokoisia kiekkoja, pyöritteli kananmunassa ja korppujauhoissa, sekä paistoi valurautapannussa molemmilta puolilta.
Olivat hyviä.
Tätä menyytä muistelen juttusi innoittamana näin viiskytviis vuotta myöhemmin.
Tuula: minusta punajuuri on nykyään unohdettu vihannes. Minkähän takia? Ehkä sen sottaavan punaisen värin takia.
Yaelian: katsoin jo tuonne viittaamaasi sivuun ja hyvältä näytti, pitää kokeilla. Sinulla näytti olevan siellä jokunen muukin uudenlainen punajuuriohje. Täytyy laajentaa punajuurirepertuaaria.
kaisa jouppi: Tuolla tavalla en ole muistanutkaan laittaa punajuuria. Mainitsemieni ruokien lisäksi vokkeihin olen laittanut, samoin kuin muiden vihannesten joukkoon kuorrutettuna uuniin.
Viismummon mielestä tuo on ehkä rusopäivänlilja, kukkii paljon myöhemmin kuin keltapäivänliljat. Päivänliljoja on kovin monen värisiä valkoisista keltaisiin, oransseihin, punertaviin ja jopa violetinsävyisiin.
Viismummo: valtavan paljon kiitoksia, Viismummo! Kuvaus sopii hyvin tähän kasviin. Katselin sitten vielä netistä ja siellä kerrottiin, että se olisi erittäin vanha suomalainen perennakasvi, niitä vanhimpia. Sikäli hämmästytti, että en tunne ketään, jolla sitä olisi. Lienenkö koskaan ennen nähnytkään, ja silti väitettiin sen olevan yleisimpiä perennakasvejamme !! Ja minullakin on sentään monenlaisia liljoja.
Selvisi vielä sekin, että se ei tykkää siirtelystä, siksi ei ole kukkinut.
Meilläkin välillä tehdään kaisa joupin mainitsemia punajuuripihvejä. Vähemmän kauan tarvitsee paistaa, jos kiehauttaa punajuuret ensin ja sitten vasta viipaloi ja leivittää.
Meillä tehdään myös joulupöytään aina punajuuripaistosta, jolloin etikattomat punajuuret ovat tarpeen. Sen ohjetta ei taida löytyä netistä, oli vuosia sitten Pirkka-lehdessä.
Täällä taas ohje, jos et vielä ole punajuuresta tarpeeksesi saanut. Nimittäin "Silliä turkin alla" (селедка под шубой). Varmastikaan kaikki eivät tykkää, mutta kokeile kerran, jos punajuuria vielä on:
http://www.datsha.com/ruokanurkka/index.shtml
Tuostakin on monia reseptejä (eikö kaikesta?), esimerkiksi omenaa en itse ole käyttänyt ollenkaan tuossa.
Itselläkin kasvimaassa on punajuurimöhkäleitä. Kesäkurpitsaa on tullut jonkin verran, ja on vielä tulossa. Tässä oma lista vihanneksista yms., jotka vaan ei itsellä onnistu: kaali, purjo, lipsikka, broccoli, retiisi (onnistuu, mutta pitää olla aina paikalla, muuten kuivuu tai hyönteiset syö), rucola (hyönteisuhri). Joo, kummaa...
jl: olikin hyvä vihje tuo esikeittäminen. Punajuuri kun on aika kauan kypsennystä vaativa.
Anonyymi: kiitos linkistä. Siellä oli paljon muutakin hyvää. Oikein vesi herahti kielelle.
A very good article. I am looking for is information. Thank you very much for the great article .We are encouraged to write this great article came out agai
Lähetä kommentti