Saarilabyrintissä

Joka ei ole veneillyt Saimaalla, ei voi käsittää, miten äkkiä saarten väliin voi eksyä. Sinne eksyy hyväkin suunnistaja saati sitten minä, jolla suuntavaisto on sekaisin vaikka kotipihalla, jos niikseen tulee. Tai jonkin huoltoaseman vessassa, jossa ulko-ovea etsiessäni joudun aina uuteen ja taas uuteen vessakoppiin. Eilisiltanakin lähdimme melomaan. Oli tyyni ja hyvä ilma, joten ajattelimme, että kierretäänpä vielä tuttujen alueiden ulkopuolellekin yhden saaren ympäri, jota ei ole aikoihin kierretty. Ja kun näytti niin mahtavalta, kierrettiin vielä seuraavakin.

Ja sitten se taas tapahtui. Saari näytti niin selkeältä ja pitkulaiselta, että eihän tarvitse kuin sen ympäri vain koukata, mutta se olikin valtavan suuri. Eikä se ollutkaan pitkänomainen, vaan kuin viisikulmio ja kaiken hyvän lisäksi isokokoinen, joten sotkeennuin sivuissa ja väitin kivenkovaan kaverille, että pitää mennä päinvastaiseen suuntaan kuin mihin kaveri olisi mennyt. Meinasin saada pientä paniikkia, sillä kaverikin väitti, että hän ei oikein tiedä, mihin suuntaan pitää mennä.

Joka puolella näyttää samanlaiselta, mistään ei saa mitään maamerkkiä. Jos katsoo yhteen suuntaan, ei tiedä onko siellä manner vai saari, joiden välistä pääsisi eteen päin. Matalalta veneestä kaikki näyttää yhtenäiseltä metsältä. Kulkijoita ei ole enää muita. Mitä jos me lähdemme väärään suuntaan eikä osuta koko iltana näkemään muita ihmisiä, eihän me jakseta koko yötä vain meloa. Parissa tunnissa on selkä jo muutenkin ramuna. Eikä ole lämmintä vaatettakaan, kun piti vain äkkiseltään vähän tutuilla alueilla kiepaista.

Onneksi kuitenkin kaveri on selväjärkinen, eikä ihan väärään suuntaan lähde. Pian näimmekin kaukana pienenä pisteenä punaisen aluksen, joka oli lähtöpaikkamme lähellä parkkeerattuna. Se oli ainoa näkyvissä oleva varma suunnistuskohde. Kuvittelepa, että kierrät ympyrää 360 astetta, ja joka puolella on samanlaista kuin tuossa yllä olevassa kuvassa. (Se on muuten kuvattu ihan eri paikastakin ja eri päivänä, mutta sama mistä se on, joka paikassa on samanlaista). Mihin silloin oikein kannattaisi lähteä? Katsoin kotona lopuksi kartasta, ja pieneksi luulemamme saari olikin aika iso möykky ja monta eri sivua. Silti en vieläkään ymmärrä, miksi lähtöpaikkamme oli siellä missä se oli. Vieläkin lähtisin päinvastaiseen suuntaan.

Ikinä en enää lähde järvelle ilman karttaa ja kompassia. Paitsi mitä kompassi auttaa. Vaikka tietäisikin missä pohjoinen on, ei se hyödytä mitään, jos ei tiedä, mihin suuntaan pitää mennä!