lauantai 13. elokuuta 2011

Seikkailua olisi kaivattu

Meidän pitää saada syyshortensia. Näin olimme päättäneet jo vuosi sitten, mutta liian myöhäänkö heräsimme, sillä kaikki oli silloin jo loppuunmyyty. Nyt lähdimme oikein kaupunkiin sellaista hakemaan. Ja saimmekin. Olisimme saaneet montakin, mutta kunhan nyt ensin katsotaan, tykkääkö tämä meillä olla.

Minä olin sitä mieltä, että minulla ei ole mitään päällepantavaakaan, kun koulu alkaa maanantaina. Joten ehdotin, että samalla menemme vaatekauppaan. Ihme ja kumma. Mies suostui tulemaan vaatekauppaan ja suostui vielä olemaan vinkumatta ja hoputtamatta. Minä etsin puolestani hänelle kaupasta tuolin, löytyikin oikein nojatuoli, ja käskin hänen istua siinä odottamassa sen aikaa. Olikin niin tyytyväinen järjestelyyn, että melkein oli nukahtanut! Ja vielä suurempi ihme, hänellekin löytyi sitten toisesta kaupasta vaatteita.

Kiertelimme vielä joissakin kaupoissa ostamassa sellaisia tavaroita, joita ei meidän kaupoissa ole myynnissä, esimerkiksi erittäin pienen kahvinkeittimen suodatinpusseja. Ja kävimme syömässä. Siinähän se taas yksi päivä ihmisen elämässä menikin. Mutta ei mitään erikoista sattunut. Ei ollut kaheleita ihmisiä, ei törppöilijöitä, ei outoja tyyppejä missään. Kaikki sujui normaalisti ja sutjakasti. Olisi sitä nyt jossain pitänyt jotain lapsenlapsille kerrottavaakin tapahtua, seikkailua, kun kerran kaupunkiin lähdettiin.

6 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Olipa huono tuuri! Miten joku mies voi istua kiltisti vinkumatta vaatekaupassa? Mitä olit laittanut häneen teehensä?

Kirlah kirjoitti...

Allu: juu, pitäisihän sitä jotain erikoista sattua, kun kerran kaupunkiin asti vaivaudutaan :)
Vinkumatta vaatekaupassa? -Lieneekö pitkällisen koulutuksen tulos;)

Rosina kirjoitti...

Hankimme vaunukäyttöön pikkuisen kahvinkeittimen.
Leikkasin pienet suodatinpussit ihan omakätisesti vielä pienemmiksi ja niin saamme valutettua "kahvit kahdelle".
Vaateasiasta hieman, kuulin hiljattain kahdelta siskoltani, ettei ole mitään päällepantavaa kihlajaisiin.
Lohdutin heitä, ettei juhlissa meitä vanhoja enää kukaan huomaakaan. :(
Koulussa on eri asia, oppilaat taitavat seurata aika tarkkaan, mitä opettajalla on päällään.
Vai kuinka?

Kirlah kirjoitti...

Rosina: tuota suodatinpussin leikkausta joutuu kyllä käyttämään turhankin usein. Ostamme siksi kaupungista aina ainakin kymmenen pakettia pusseja kerralla. En ymmärrä, miksi pienet suodatinpussit pitää olla myös opienemmissä pakkauksissa!

Kyllähän ne oppilaat erittäin tarkkaan katsovat vaatteita. Mutta onneksi ei täällä maalla niin kauheasti kuin rintamailla :) Se hyvä puoli vanhuudessakin on, ettei siitä vahtaamisesta tarvitse enää niin välittää! Eivät ilkeä enää niin kauheasti mainita ääneensä, kuten nuorempana.

Sirokko kirjoitti...

Olen nähnyt jossain puutarhakaupassa miesparkin, nojatuoli ja lehtihylly, semmoisia saisi laittaa vaatekauppoihinkin :)

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: sellaisia todella tarvittaisiin. Kumma, että kaikki vaatekauppiaat eivät tuota ole vielä älynneet. Vaatekaupoissa näkee todella kärsivän näköisiä miehiä :)