Kuin Forum Romanum kohosi sieniretkellä edessä rauniokukkula. Vasta hiljattain olen kuullut, että paikkakunnalla on ollut tanssilava lähellä Hylkeenlahtea, ja että siitä on vieläkin rauniot jäljellä. Lähdimme etsimään paikkaa, eikä raunioiden löytäminen ollutkaan vaikeaa. Näky oli jotenkin vaikuttava. Korkealla mäellä keskellä tiheää metsää nousi maasta betonisia kivijalan jäänteitä kuin muinaisen Rooman raunioilla.
Korkeimmalla kohdalla kallion päällä, juuri sillä kohtaa, missä rakennus on sijainnut, oli pelkkää jäkälää. Ihmetyttää, miten ihmiset ovat sinne kiivenneet, kun koko ympäristö oli kauhean kivikkoista, kaikki sammalen ja jäkälän peitossa. Varmaan jossain kohtaa on ollut polku.
Ja mäen toisella puolella rinteessä on jäljellä vielä vessakin. Vessan takana alkaa heti jyrkkä alamäki. Tämä Onnela-niminen lava on ollut toiminnassa kuulemma vielä 60-luvulla, ja tunnen ihmisiä, jotka ovat nuorena löytäneet siellä toisensa. Mietin vain, miten naisten on ollut kauhean vaikea kulkea muhkuraista mäkeä ylös, sillä 60-luvullahan olivat muotia korkeakorkoiset ja hyvin kapeakärkiset kengät.
Tekstit
4 kommenttia:
Jos ne kävi siellä ajatuksen siivin :)
Ei sellaista pöpelikköa ollut olemassakaan 60-luvulla, ettei sinne piikkareilla päässyt ;)
Nykyisin hyvä, jos soffalta kaffipöytään pääsee konkoamaan (nimittäin meikäläinen).
Mutta niin kauan kun edes sen matkan, niin korkkareita ostan. Tai oikeastaan vielä sen jälkeenkin. Niitähän voi aina pitää siinä kaffipöydässä koristeina. Ovat ne niin ihania!
isopeikko: ilmankos paikka on sammaloitunut.
kaisajouppi: onhan ne korkkarit ihania. Muistuu vain mieleen, kuinka tansseissakin joku astui oikein kunnolla jalkapöydän päälle täydessä tanssin jytinässä korkokengällä - ja tämä joka lauantai. Vielä tänä päivänäkin on kauhea klumppu toisen jalkapöydän päällä.
Pitänee vielä lisätä, että tanssipaikka ei kai ole ollutkaan nimeltään Onnela vaan Huvikumpu. Se on varmaan merkinnyt henkilökohtaista onnelaa niille, jotka ovat sieltä löytäneet kumppaninsa.
Lähetä kommentti