Huumorintajuttomuuttako

Joissakin asioissa oppilaat saattavat olla kovinkin konservatiivisia ja kaavoihinsa kangistuneita. Tässä viikolla oli ruotsintunnilla puhe Suomeen liittyvistä asioista. Jossain vanhassa oppikirjassa on Suomen historiaa esitetty lauluna, mikä minusta on aina ollut melko hauskakin. Ja sanotaanhan, että musiikin avulla ihminen oppii paremmin.

Kuuntelimme tuon aiheeseen liittyvän laulun ja jopa katsoin, että laulu myös ymmärrettiin. Mutta ei oikein kolahtanut oppilaisiin. Jos ei musiikki ole juuri sellaista, mitä heidän mielestään pitäisi ja mikä juuri nyt on muotia, ei siitä kannata eikä haluta oppia. Oppikirjassa on harvoin sellaista musiikkia, mitä kaikki oppilaat ymmärtäisivät arvostaa.

Joskus on oppikirjassa ollut johonkin kielioppiin esim. prepositioihin tai apuverbeihin liittyvä laulu. Joskus taas jokin erikoinen kansanmusiikkikappale. Minusta tuntuu, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole huumorintajua ottaa tuollaisia asioita vastaan oppimismielessä ja huumorilla. Toisaalta tätä ei voi yleistää, on monia, jotka todella nauttivat, että olipa erikoista ja vaihtelua. Toisille taas kaikki mitä koulussa tuodaan esiin on jotain kaukaista ja negatiivisena pidettävää, mistä ei ainakaan sovi julkisesti iloita.
Elä tässä sitten heidän kanssaan.