Ketjureaktio

Kaikki riippuu kaikesta ja me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme. Istuin ylioppilaskirjoituksia valvomassa juuri siihen pahimpaan ja pisimpään valvonta-aikaan, kun on ruokatunnin aika ja pitäisi ehtiä syömään ennen seuraavan tunnin alkua. Olin istunut jo kaksi tuntia ja viimeinen ruokailu alkaa klo 12. Arvasin, että jos ei erikseen muista mainita, ei sinne kukaan tule automaattisesti syömään päästämään, viivyttelevät ja vetkuttelevat.

Yritin olla positiivinen ja ajatella, että ehkä tuleva henkilö on itse ollut tunnilla ihan kahteentoista saakka ja ehkä joutuu itse syömään ennen valvontaan tuloa. Ei näkynyt ei kuulunut ketään. Ei edes viereisessä monistushuoneessa käynyt ketään, että olisi voinut jättää sanaa, että minut pitäisi päästää pois!

Vasta viittä vaille puoli yksi sieltä saapui uusi valvoja. Hieman ehkä moittivaan sävyyn mainitsin jotain, että onkohan siellä edes ruokaa enää tarjolla. Toinen vain kohautteli olkapäitään ja mutisi, että enpä tuota tiiä. Kiisin siitä ruokalaan ja siellä olivat emännät jo nostelemassa tuoleja pöydille ja kiukuttelivat puolestaan minulle, kun niin myöhän tulen. Heidän pitäisi saada ruoat pois puoli yksi, kun taksit tulevat silloin hakemaan loppuja keskuskeittiölle. Ja takseillakaan ei ole kuulemma aikaa odotella.

Sain kuitenkin syömistä ja siinä hotkiessani tulee laitosmies ja kiukuttelee vuorostaan emännille, että nämä eivät olekaan vielä valmiit. Laitosmiehen olisi pitänyt päästä korjaamaan jotain asiaa, nyt joutuu odottelemaan. Hän valittaa sitä siksi, että sade oli uhkaamassa ja ruoho olisi pitänyt saada leikatuksi ennen sadetta. - Ja nyt minun takiani koko kunnan henkilökunta kiukuttelee. Taikka siis sen takia, joka ei tullut valvontaan ajoissa. Taikka alun perin oppilaiden takia, kun ovat ilmoittautuneet kirjoituksiin!