torstai 17. syyskuuta 2009

Onko tottakaan


Tänään menin koulun jälkeen kaverin luo viemään kukkalähetystä. Soitin tietysti ovikelloa, mutta ei kukaan tullut avaamaan. Ovessa oli kuitenkin avain ja pyörä pihassa, joten ajattelin kaverin olevan kotona. Ei siellä kuitenkaan ketään ollut, huutelin ja etsin joka paikan, kävin takapihaltakin etsimässä.

Säikähdin, kun keskellä keittiötä oli selvästi jätetty kaikki siivoustyöt kesken. Ettei vain olisi kaveri jossain pyörtyneenä ja henkitoreissaan. Availin vessan ja saunankin ovet ja säntäilin sinne tänne. Minulla on nimittäin kokemusta muutaman vuoden takaa, kun tulin omaan kotiin ja kaikki tavarat levällään. Silloin etsin miestä koko illan, kunnes hän löytyi lähikaupungin sairaalasta. Minulle vain ei ollut ilmoitettu mitään!

Mutta nyt tilanne muistutti hyvin tuota silloista tapausta. Otin kännykän ja soitin hänelle. Arvatkaa missä hän oli! Hän oli mennyt meille!! Nyt aloin ihmetellä, miten hän sinne on päässyt, kun pyöräkin on pihassa. Heh, en ollenkaan muistanut, että hänellähän on mieskin ja auto! Ja se avain vain oli vahingossa jäänyt oveen.
Sillä viisin. Vasta muutama viikko käyty koulua ja tällaisia tepposia tekee muisti nyt jo.

5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Tuosta huomaa,miten kännykkä voi olla hyödyllinen väline...
Tuo,että jouduit etsimään miestäsi,eikä kukaan ilmoittanut hänen olevan sairaalassa, kuulostaa aika kauhealta;voin kuvitella että olit silloin paniikissa.Onneksi nyt ei käynyt niin...

Anonyymi kirjoitti...

Olipas kamalasti tehty, ettei sulle kukaan ilmoittanut silloin miehesi olinpaikasta!

Mulle kävi kerran niin, että yritin mennen ja tullen soittaa ystävälleni ja ihmettelin, miten hän voi olla niin kauan kännykkäänsä puhumassa. Menein kauppaan ja sieltäkin yritin soittaa...ei muuta kuin vain varattua piippasi...ja kun ohitin vessapaperihyllyn, siellähän hän seisoi kännykkä korvallaan...yritti koko ajan soittaa mulle! Olimme koko ajan, ainakin puolisen tuntia, soittaa toisillemme. Telepatiaa.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: on se hyödyllinen tuo kännykkä, kun sen vain muistaisi ottaa aina mukaansa.
Siitä, etten tiennyt silloin onnettomuudesta mitään, olen vieläkin katkera terveydenhoitohenkilökunnalle.

vilukissi: telepatiaapa hyvinkin. Sellaisesta on minullakin useitakin kokemuksia.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

On hienoa kuulla, että nykyhteiskunnasakin on vielä ihmisiä, jolla on huoli läheisestään. Tai ihmisestä yleensä.

Kirlah kirjoitti...

äijänkäppyrä: eiköhän tuon verran olisi jokainen tehnyt.