maanantai 21. syyskuuta 2009

Hajumuisti


Jos musiikki ja äänet palauttavat ihmisen mieleen tiettyjä asioita, niin myös hajut. Eräänä päivänä pyörällä ajaessani oli molemmin puolin tietä kasattu vanhoja kyllästettyjä puhelinpylväitä kuljetusta odottamaan. Yhtäkkiä tuli mieleeni elävästi entisen kotiseutuni seurakuntatalon vanhat ulkorakennukset, joiden takana oli ulkovessat. Ensin mietin pitkään, miksi ihmeessä minä niin outoja juttuja alan kesken kaiken mietiskellä. Mutta sitten huomasin, että tien vieressä olevista pylväistä lähti yhtä voimakas ja samanlainen kyllästetyn ja tervatun puun haju kuin silloin niistä kyseisistä 60-luvun vessoista.

On jokin muukin tietty haju, joka aina tuo mieleen jotain ihan asiaan kuulumatonta. Tietynlainen pakokaasun haju kadulla saattaa tuoda ajatuksiin yhtäkkiä entisen DDR:n. Siellä käytettiiin 70-luvulla jotain ihme kaksitahtibensaa (?), josta lähtevä pakokaasun haju on ihan omanlaisensa. En muuten tietäisi mitään bensiineistä, mutta jos kadulla kulkiessa tulee mieleen DDR, tiedän, että sellaista bensaa käyttävä vehje on kulkeilla. - Ei kuitenkaan taida enää nykyään sellaista olla olemassakaan (?).

Jos taas lapsuus ja leikkikenttä putkahtavat mieleeni yhtäkkiä kesken kaiken, tiedän, että olen haukannut voileipää, jonka päällisenä on yhtaikaa makkaraa ja tomaattia. Sellainen oli 50-luvulla harvinaista herkkua, joten on jäänyt aivolohkoihin ikuisiksi ajoiksi.

Voimakas mesiangervon tuoksu kesäisin tuo mieleen joenrannan, jonne lapsena menimme ongelle. Vaikkei kalastaminen olisi mitenkään ajankohtaista, tulevat särjet ja kiisket ajatuksiin keskellä peltoa vielä näinkin vanhana, kun sattuu mesiangervoja kohdalle.

Jos ihmisellä on näin hyvä hajumuisti, ei ihme, että koiratkin muistavat kauan vaikkapa ihmisen, joka on kohdellut niitä kaltoin. Haju tuo mieleen tilanteen, jolloin koira on kärsinyt vääryyttä eikä näin ollen pysty unohtamaan koskaan.
Tulee vain mieleen, miten tätä voisi soveltaa opetuksessa. Eri sanojen kohdalla pitäisi kai pölläyttää jostain tuutista aina erilainen haju. Kukapa kehittelisi vehkeen, jonne mahtuisi tuhansia hajuja, joita sitten riittäisi vieläpä useaksi vuodeksi.

14 kommenttia:

Hanneles paradis kirjoitti...

jännää, minulla on vanva makumuisti,
joitakin makuja haen vielä.

Opetuksessa voi innoittaa kirjoittamaan lapsuuden tuosuista. Kielohajuvettä, onko sitä vielä?

Allu kirjoitti...

Se kakstahtimoottoreiden haju DDR:ssä oli kyllä kamala. Heti kun pääsin Itä-Berliinin puolelle, sen haistoi ja sain siitä säännöllisesti päänsärkyä. Vielä pitkään muurin kaatumisen jälkeen itäisiin kaupunginosiin mennessä muistin aivan tarkkaan sen hajun. Samoin kuin ylitettäessä Friedrichstrassen tuli tunne, että nyt pitää astua junasta ulos ja mennä passikontrollin kautta. Minut ne suomalaisena päästivät aina nopeasti maahan, mutta mies joutui eri jonoon ja jouduin odottelemaan häntä pitkään siellä idän puolella.

Yaelian kirjoitti...

Itselleni hajumuisti on ollut tosi tärkeä.Eräs tietty haju tuo aina mieleen erään hotellin Miamissa,ja toinen haju paikkoja Espanjassa.

Soili kirjoitti...

Trabantin päästöjen haju kyllä oli aika kamala, kävimme pari kertaa Unkarissa lomalla ja siellä Trabantteja oli myös katukuvassa.

Yksi minulle epämiellyttävistä hajuista on homehtuneen heinän haju, joskus jostain ruohikostakin saattaa sellainen lemahdus tulla.

Kirlah kirjoitti...

Mielenkiintoisia nuo maku- ja hajuelämyksenne. olen aina luullut, että hajuaisti toimii kaikilla samalla tavalla, mutta eipä näköjään. Eikä sitten kai makuaistikaan.

Itselläni on huono makuaisti, minulle voi varmaan syöttää vaikka mitä vanhaa homehtunutta, enkä huomaisii mitään! Ei ole kukaan vielä syöttänyt :DD

Homeista heinääkään en muista. Muistan vain, miten ennen heiniä latoon laitettaessa heitettiin kerrosten väliin aina suolaa homehtumisen estämiseksi. Suolalla oli kai merkitystä sikälikin, että hiiret eivät järsineet siten heiniä ihan silpuksi. Ja olisiko vielä ollut sekin merkitys,että heinä ei siten kuivunut ihan pöliseväksi. - Nämä ovat vain lapsuudesta nousevia muistikuvia. Pitäisi varmaan tallentaa huonojen aikojen varalle ;)

Vilijonkka kirjoitti...

Ensivisiitillä, suoraan Egyptistä tulen!

Jostain joskus muistan lukeneeni hajuaistilla olevan parhain muisti. Ja olen varma, että tunnistaisin 35 vuoden takaa lastentarhani ruokasalin tuoksun. Värimuisti sen sijaan on kovin epäluotettava, väriaistimus kun muuttuu ympäristön värien ja valon mukaan.

Soili kirjoitti...

Olen nuorempana ollut homeelle allerginen, aistin sen ehkä siksi erityisen herkästi. En voi juoda kreikkalaista Retsiina-viiniäkään kun se hartsipitoissena on mielestäni aivan sen makuista kuin joisi jotain homehtunutta.

Kirlah kirjoitti...

Vilijonkka, tervetuloa, poikkeahan tositekin.
Ainakin minun värimuistini on erittäin huono. En koskaan kykene sanomaan, minkävärinen takki tai hame jollain oli ollut päällä, oliko henkilö tumma vai vaalea. Vai onko niin, että ain sisäinen kauneus merkitsee minulle ihmisissä?!

soili: tuo onkin varmaan totta. Ei ole aiemmin tullut mieleen.

vilukissi kirjoitti...

Palmolive tai Imperial Leather -saippuan tavatessani luulen aina olevani raskaana..

Leen@ kirjoitti...

Minunkin blogissani taannoin pohdittiin haju- ja makumuistoja. Elokuun 29. päivä kun kirjoitin muistoja äidistäni ja lapsuudesta.

Myös surun aikana voi yhtäkkiä vaikka muuten tuntisi olevansa vahvoilla, jokin hajumuisto tunkeutua kaiken suojamuurin läpi.

Kielenopetuksessa: entä jos polttaisit jotain tuoksukynttilää tai varsinaista tuoksuöljyä? Minä olen joskus tiputellut tuoksulyhtyyn laventelia rauhoittamaan ja toiminut on.:)

Millan kirjoitti...

Huikea ajatus tuo hajusteopetusvempele :) Draamapedagogiikkaan ja toiminnallisiin menetelmiin erikoistuneena innostuin heti. Ilman tuommoista laitetta valmistelujen tekeminen taitaisi kuitenkin viedä kieltenopetuksessa kohtuuttomasti aikaa ja energiaa. Minun aineissani (psyka ja filosofia) tuoksujen käyttäminen voisi olla vähän helpompaa.

Kirlah kirjoitti...

Vilukissi: mahtaa olla raskasta... :)

Leen@: Pitääpä lukea.
Tuoksukynttilä tai -öljy kuulostaakin hyvältä ajatukselta.

Millan: varmaan sopisi moniin aineisiin.

Mansikki kirjoitti...

Jääkö lapsuudesta enemmän hajumuistoja kuin aikuisena? Joskus luonnonvadelmat tuoksuvat samalta kuin lapsena mummolassa vadelma-aikana ja joistakin pipareista (enää harvemmin) tulee sama mummola mieleen.

Kirlah kirjoitti...

Mansikki: toden totta. Kaikki nuo mainitsemani asiat ovat lapsuudesta tai nuoruudesta. Olisiko niin, että silloin kokee asiat voimakkaammin, kun ne ovat uusia ja outoja. Vanhempana ei mikään enää hetkauta, joten ei hajukaan tuo mieleen mitään erityistä.