Tapahtui koulun käytävällä pari viikkoa sitten:
Venäjänopettaja käveli käytävällä valvoen, tuli seiskaluokan poika kysymään:
-Tuliko ne suureet meille läksyksi ensi kerraksi?
-E-een minä, tuota, oikein tuosta kemiasta tiedä...
-Ei se ollut kemiaa.
-No mutta en minä oikein sitä fysiikkaakaan...
-Mutta kun tämä oli matikkaa!
-Jaa, no sitten sinun pitää kysyä matikanopettajalta!
-Vai niin, etkös sinä sitten olekaan Jussi Jussinen?
-Ei kun minä olen Mikko Mikkonen!
*******
Kuva ei ole koulun käytävältä, vaan Ruotsista Taalainmaalta, jossa siis minä en ollut vaan ystäväni. Siellä lehmät käppäilevat vapaina kuin porot Lapissa. Kyseessä on luomutilan karja.
Tekstit
6 kommenttia:
Minulle ei kyllä ole koskaan noin tapahtunut koulussa, onneksi ...
Ja muuten, todella hauska kuva!
Olihan hyvä sattumus! (en muuten keksinyt heti, mihin sana suure liittyy, mutta se nyt ei ole ihmekään ... Veppu ja J.P. olisivat samaa mieltä)
Kyllä vilukisillä on huano muisti. Veli ja Jussi tolokutti kyllästymisehen asti mikä on suure. Ei kai unohrus sisälly naisen lokiikkahan millää lailla. Anteeksi mun älyttömyyteni.
Tuure:
kiitä onneasi ja hyvää muistiasi. Minä en koulussa sekoittanut opettajiani, mutta nykyään minun on vaikea seurata tv-sarjoja, jos niissä on paljon henkilöitä ja saman näköisiä. En muista, kuka oli kuka.
Ja kirjallisuuden opiskelu yliopistossa lopahti venäläisiin klassikoihin, kun niissä oli niin paljon Iljan Iljavitseja ja Anton Antonovkia, että aina oli selattava taakse päin, kuka se nyt sitten olikaan.
Ja mitä tuohon kuvaan tulee, minustakin se oli hauska. Lehmiä näkee enää valitettavan harvoin edes laitumella.
Vilukissin kanssa olen samaa mieltä, en minäkään muista, että mitään suureita on koskaan opetettukaan,
Äijänkäppyrä taitaa olla ainoa, joka on ollut tunneilla hereillä.
Lähetä kommentti