sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Helsingistä tarttunutta

Tuli käydyksi Helsingin liepeillä ja Helsingissäkin viikonloppuna. Vaikka kuinka kiirettä pitäisi ja vaikka kuinka mies istuisi autossa odottamassa ja vaihtaisi hermostuneena jalkaa, ei oppilaita sovi unohtaa vapaapäivänäkään. Tällainen suomi-ruotsi sanapeli tarttui käteeni. En tiedä vielä, onko se kovin käyttökelpoinen, sillä idea on erittäin yksinkertainen: käännä sanoja kielestä toiseen. Tätä voin laittaa oppilaat joskus pelaamaan välipaloiksi tai sitä voidaan pelata Pohjola-Nordenin jossain illanistujaisissa.
Yhtä hyvin oppilaat voisivat kysellä toisiltaan kirjan sanastosta sanoja, mutta ihminen psykologisesti harhaan johdettavissa olevana oliona tekee ehkä mieluummin tällaista.

Sattuneista syistä kävimme myös Korkeasaaressa. Pääsikin kulumaan 30 vuotta edellisestä käynnistä. Perjantai-iltana olisi siellä ollut erikoistapahtuma Kissojen yö, mutta armottoman iltaunisina kaaduimme työpäivän ja pitkän ajomatkan uuvuttamina suoraan sänkyyn. Erittäin viihtyisä ja hyvinhoidettu vaikutelma tuli eläintarhasta.

Mutta jo alkumetreillä luulin, että koko päivä on pilalla. Mitenkähän oppilailla on minuun vetovoima, vai toisinko päin, mutta jo heti kättelyssä huomasimme olevamme meuhkaavien ja kiljuvien oppilaiden piirittämiä. Voi ei! Ovatko kaikki Helsingin koulut päättäneet tulla eläintarhaan juuri tänään! - Ei onneksi. Kohta oppilaat menivät eri suuntaan, heillä oli jokin kävelyreitti käveltävänä.

Eikä aikaakaan kun meidät saavutti puolestaan mölyävä teinilauma. Minkähän takia ääntä pitää pitää enemmän kuin on tarpeen. Olen tullut niin allergiseksi metelille, että meinasin kääntyä takaisin. Mutta onneksi polkuja on useita, ei ollut pakko lyöttäytyä porukan seuraan.

Ihmisten ilmoilla käydessään kiinnittää huomiota sellaisiinkin asioihin, joita ei omalla paikkakunnalla huomaa. Tienviitat pitäisi olla aina ulkopaikkakuntalaisten laatimia ja tekemiä. Turhaan paikkakuntalaiset niitä tekevät, kun eivät osaa asettua paikkakuntaa tuntemattomien asemaan. Sama ongelma jokaisella vieraalla paikkakunnalla.

Ruokailu minua aina ihmetyttää. Ihmiset matkustavat paljon ja kulkevat päiviäkin eri bakteerimerten läpi, sorkkivat käsillään kaikenlaisia asioita ja portaiden kaiteita. Ruoka on nykyään kuitenkin vaikeasti syötävää. Sitä pitää ahtaa suuhunsa sormin, kun tarjolla on lounaspaikoissakin esim. tacoja, joiden päälle lapetaan juoksevia ja möhnäisiä pöperöitä. Eivät ne pysy lätyskän sisällä, vaan tippuvat riveelille ja polttavia mausteisia viiruja leviää nenästä poskille asti viiksiksi. Jos ei tällaisesta porsastelusta leviä porsastauteja, on jo ihme.

Tässä kuva vanhasta koululaukustani. Eikö ollutkin ihan oikein, että ostin myös uuden koululaukun? Vanhasta ovat reunavieterit pirahtaneet pihalle, ja muutenkin laukku näytti jo junan alle jääneeltä.

On mennyt elämä hankalaksi. Jo kevättalvella olisin tarvinnut uuden koululaukun, mutta paikkakunnalla ei sellaisia myydä, kaikenmaailman markkinarojua turistien houkuttamiseksi kyllä. Kesällä en kouluasioita muistellut enkä niin ollen laukkuakaan. Virossa oli tyrkyllä laukkuja jos jonkinlaisia, muttei ensimmäistäkään sellaista, johon olisi saanut oppilaiden koepaperit suorina sisään. Jotkut asiat voivat maailmassa olla vaikeita ja hankalia.

12 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Tuollainen pelihän on todella kätevä;joku, joka muuten ei halua opetella vaikka ruotsia, voi ehkä pelin kautta siitä innostua!
Tänä kesänä Helsingin-reissulla en käynytkään Korkeasaaressa.Mukava paikka ,koska se on siellä meren keskellä...

Laukku kyllä näyttää sellaiselta,että uuden laukun hankinta oli tarpeen..

Villasukka kirjoitti...

Metelille allerginen minäkin. En kuuntele edes radiota, paitsi pitkillä automatkoilla. Kotonakin on monesti ihan hiljaista - ei ihme että kissani säikkyvät kovia ääniä.

Saako edellisen kieliblogisi Pää-tekstiä (kollegasi päivänavaus) käyttää päivänavauksena? Se huki olisi taas edessä.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: ajattelin käyttää ainakin kevätpuolella puhe- ja kirjoituskurssilla tuota peliä.

Villasukka: saa käyttää. Kollega on antanut luvan ja sitä tuntuu moni muukin käyttäneen.
Sullahan on uusi hieno profiilikuva. Miksi sinut on seppelöity? Jotain juhlia?

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Jos olit eilen, oppilaat olivat meidän koulun liikuntapäivän tyyppejä jotka menivät korkeasaareen :D

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

siis norsseja he.

Hanneles paradis kirjoitti...

En tiedä jos asiat niin vaikeita ja hankalia, kirpparistakin löytyy uusia laukkuja ihan pikku rahalla.

Hannele kirjoitti...

P.S.
Kädet joka lapsi oppinut pesemään ennen syöntiä.
Ihmiset on oppineet nätisyi syömään, useimmat nuoret sushiakin tikuilla.

Jossu kirjoitti...

Mistäs pelin löysit? Paljonko maksoi? Paljonko sanoja on, riittäisikö hyvin lukiolaisillekin? (netistä löysin vain jonkun enkunkielisen version)

Villasukka kirjoitti...

Kiitos, käytän huomenna. Seppele oli Kertun idea, eli hän suostutteli minut Utuna.fi:n kuviin neulemalliksi. Parhaita kuvia ikinä - yleensä jähmetyn, jäykistyn ja naamalla on omituisia virneitä. Nyt unohdin olevani kuvattavana.

Kirlah kirjoitti...

Tuure: no jopas sattui! Netti tekee maailman pieneksi.

Hannele, sinä et nyt ymmärrä! Ensimmäinen laukkukauppa on 70 kilometrin päässä!

Jossu: kyllä varmaan käy lukiossakin. sAnakortteja on iso laatikollinen ja viidestä eri aihealueesta. Hinta muistaakseni vähän yli toistakymmentä euroa, olisiko paikka ollut Itäkeskuksen Anttila.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Mukavia pohdintoja taas. Tartuin tuohon tienviitta-asiaan. Minuakin on jo pitkään kummeksuttanut, kun pitäisi löytää tutullakin paikkakunnalla joku katu tai talon numero. Onpa vaikeaa, kun ei niitä nimiä ja numeroita löydy, vaikka kulkisi kadun päästä päähän - no joo, jostakin monen korttelin jälkeen ehkä.

Ihan oikein oli laukun osto :)

Kirlah kirjoitti...

Vallaton: just. Tällaiselle hetieksyvälle kuin minä pitäisi olla vieläpä erivärisin silkkinauhoin merkattu joka puussa ja risteyksessä. Eihän ulkopaikkakuntalainen voi tietää, mihin mennä.