Ei kyllä ennen vanhaan olisi tullut kuuloonkaan sanoa jotain opettajan vaatteista ääneensä, ei ainakaan toiselle opettajalle. Opettajan vaatteet kyllä tietysti pistivät silmään, opehan seisoi kaiket päivät siinä silmien edessä. Muistan kouluajoiltani erään uuden open jolla ei syksystä jouluun ollut kuin yksi ainoa mekko. Jouluun mennessä oli sitten kai saanut sen verran rahaa kasaan, että oli ostanut uuden hameen ja puseron. Kaksi seuraavaa kuukautta piti sitä vaatetta, mutta jo kahden kuukauden kuluttua oli saanut ostetuksi uuden puseron, jossa ilmestyi luokkaan loppukevään.
Kukahan se on määrännyt, että vaatteita pitää jatkuvasti vaihdella ja aina olla uusia, jos ne kerran ovat ehjiä ja siistejä. Onneksi maalla on kuitenkin toista kuin kaupungissa. Minulle ei ole juuri henkilökohtaisesti mainittu vaatteista. Opiskeluaikana olin sijaisena eräässä koulussa. Ei kerta kaikkiaan ollut varaa ostaa ensimmäistäkään uutta vaatekappaletta. Minulla oli lyhyt minihame, jollaiset eivät olleet enää muotia. "Opettajalla on liian lyhyt hame!" joku suvaitsi mainita luokan perältä. No, ei vain voinut mitään. Pari vuotta siitä taaksepäin se oli ollut supermodernia ja kovassa huudossa, nyt siis vanhanaikainen.
Tuon lisäksi ei minulle henkilökohtaisesti ole mainittu vaatteista kuin että "ei silti että se mitään haittaa, mutta sinä olet ihan pellen näköinen" ja erään toisen kerran kaulassa roikkuva riipus on ärsyttänyt niin, että oppilas huomautti, että "eihän se kai nyt niin rumakaan ole, mutta ei sitä tarvita!"
Alan kallistua sille kannalle, että vanha pohjalainen sanonta "rumat ne vaatteella koreeloo" pitää kovastikin paikkansa.
*****
Valokuvan lähetti kaveri minulle jostain Hämeestä.
Tekstit
7 kommenttia:
Just tällä viikolla kollega kertoi, että opettamallani 7-luokalla on hänen tyttärensä (en koskaan tajua näitä tai sisaruksia ennen kuin tikulla silmään osoitetaan). Äidin kysellessä tytär ei ollut muistanut opettajiensa nimiä, mutta oli sanonut:"enkunope pukeutuu sillein... omaperäisesti". No, niin kai miä teen. En käytä mustaa muuten kuin farkuissa, vaan rakastan värejä.
Villasukka: minäkin tykkään väreistä. Musta sopii harvalle, silti ihmiset suosivat jostain kumman syystä sitä vaatteissaan.
Minusta on erittäin suuri ristiriita siinä, että toisaalta käydään värianalyyseissä ja saadaan tietää itselle sopivat värit.
Toisaalta sitten taas on olevinaan joka sesongille omat muotivärit. Ja sitten taas toisaalta musta muka on hyvä väri.
Minusta se, että jonkun lempiväri on musta, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan se on opittua, ympäristön ja muotimaailman tuputtama väri.
Itse tykkään mustasta mutta esim turkoosi sopii hyvin ja hoikkana olisi kiusaus pukeutua itseään nuorekkaammin, mutta yritän välttää ylilyöntejä vaikka en ope olekaan:) Muistan myös että opettajallani (mies) oli usein ne "kouluvaatteet" aika samat aina, ehkä joku takki joskus vaihtui, mutta niin ne taisivat olla oppilaillakin siihen aikaan, koska kouluvaatteet olivat toiset kun arkivaatteet, eikä niitkään ollut liikoja.. Hieno kuva:)
Mustaleski: huomiotani kiinnitti tuo "itseäni nuorekkaammin". Minä protestoin aina kovasti sellaista lokerointia. Missä on se kaavio präntättynä, minkä ikäisenä saa/pitää pukeutua mitenkin. No, bisnesihmisten ainakin on pakko olla tietynlaisia, jos aikovat saada tuotteitaan myydyksi.
Maailmankaikkeuden rinnalla ei vaatteilla ole loppujen lopuksi mitään väliä. Itse voisin mennä luokkaan vaikka kaljuna tai lakanassa - tietysti vain jos tarpeeksi maksettais :)
Pukeutumiseen liittyy minullakin monia hassuja ja joitakin ikäviäkin koulumuistoja, niin oppilaanan kuin opena. Meille neuvottiin luokanopettajakoulutuksessa jopa, ettei alkuopetuksessa kannata joka päivä olla eri vaatteet, kun pienet oppilaat tunnistavat oman open vaatteista...
Itse ostan lähes kaikki vaatteeni kirpparilta, alusvaatteita lukuunottamatta. Sellaisia, jotka omaa silmää miellyttävät. Ja kun minun silmääni eivät miellytä esim. lantiohousut... Välillä meinaa ottaa koville pukeutua epämuodikkaasti, mutta periaatteestani en luovu. Siis siitä, että rahalle löytyy hyödyllisempiäkin reikiä kuin ylihinnoitellut vaatteet. Ja siitä, että pyrin ekologisuuteen kaikessa.
Aila: En tiennytkään, että luokanopettajia kehotetaan kulkemaan samoissa vaatteissa. Mutta uskon, että se todella pitää paikkansa. Pienelle lapselle on tärkeää, että on jotain pysyvää: sama ope, sama luokka, samanlaiset rutiinit tunnilla. Niin monillahan on vaikkapa kotielämä sekavaa. Ja kun tähän lisätään vielä valtavan suuret mammuttikoulut ja luokat ja paljon häliseviä ihmisiä ja vieraita kasvoja, tällöin todella voi jopa opettajan tuttu vaatetus luoda turvallisuutta.
Äh. Jos joillekin ne vaatteet tai joku muu asiaan liittymätön on tärkeää, niin voi kysyä poliisilta, kantsiiko valittaa. Minä ainakin pidän tässä, ja lähes kaikessa, opettajan puolta. Kunhan ei opeteta puuta heinää (onkohan kukaan teistä kielenopettajista joskus sanonut, että kirjaimet ääntyy tai muuta roskaa...).
Lähetä kommentti