Tässä eräänä päivänä putkahti lokeroon eräältä toiselta henkilöltä viestiä, josta ihan piruuttanikin (siis ruotsin kielen vastustajia ajatellen) lainaan tähän osan. Sain taas intoa odottaa syksyä ja töihin pääsyä. Vaikka media vastustaa ruotsinopetusta ja koko kansa huutaa kurkku suorana, että ruotsin opetus on lopetettava, en piittaa tippaakaan. Minä teen vain omaa hommaani ja iloitsen aina, kun kuulen että minustakin ja siten opettamistani aineista on ollut jotain hyötyä:
"On pitänyt jo vuosia kiittää Ruotsin kielentaidosta. Kun ei kuitenkaan juuri ... raitilla liiku, niin ei ole tullut kiitettyä. Minä olin muuten yksi niistä luupäistä, jolle ei kielet uponnut kaaliin. Siskolle sitäkin paremmin.
Siitä huolimatta, asuin aikoinaan vuodet ...Tukholmassa. ... Olin töissä Nokia Svenskalla Kistassa ja työkieli oli ruotsi. ... Ruotsinkieli alkoi sujumaan reilun kuukauden treenin jälkeen. Teimme työkaverin kanssa diilin, että hän puhuu vaan Ruotsia minulle. Siitä se lähti, kun oli pakko. Eikä sen puoleen, ei ollut kyllä mitään sitä vastaankaan.
Kielellisesti kohokohta oli varmaan se kun voitin samaisen kolleegan väittelyssä ruotsinkielisellä argumentoinnilla. Kieli oli toisena vuonna sujuvaa vaikkakin aika kapeella sanavarastolla. Nyt vaan harmittaa, kun taito ruostuu. Lähinnä vaan... kanssa puhutaan joskus puhelimessa ruotsinkielellä..."
Tekstit
4 kommenttia:
Kaikki kielet ruostuvat käyttämättömyyttään. Ja notkistuvat väänneltäessä :)
Uskomattoman hyva asia, etta Suomessa joudumme opiskelemaan kielia. Vaikka kaikki kielet eivat onnistu puhekieleksi, niin niista on hyotya jos joutuu pulaan. Esimerkiksi monta vuosikymmenta sitten olin Afrikan viidakossa ja loysin ruotsalaistyton joka oli varastettu kotimaastaan. Puhuin hanelle kouluruotsillani, ja autoin loytamaan pakomatkan viidakosta. Lopputulosta en tieda tytosta, mutta ainakin voin puhua hanelle "salakielella" mita muut ymparilla olevat eivat ymmartaneet.
Ja sitten meidan kultainen Pohjanmaan murteemme auttaa monessa sananmuodossa, koska alkuperainen sana on tullut ruotsinkielesta..
isopeikko: valitettavasti monet kielet jäävät vain passiivisiksi. Jos ei kieltä joudu käyttämään tai jos ei sitä harrasta vaikkapa lehtiä lukemalla, ei tahdo tulla tarpeen tullen sanoja suusta.
Lehdissäkin usein näkee mainittavan jostain henkilöstä, että tämä "puhuu seitsemää kieltä täydellisesti". En oikein usko. Jollain lailla ehkä, mutta "täydellisesti" on kyllä varmaan liikaa sanottu.
Aulikki: jopas oli kuuluminen! Että olit viidakossa, mutta mitä se nyt vielä mitään! Että tapasit siellä varastetun lapsen! No harvoinkos sellaisia tapaa! ja vielä ruotsin kielellä...
Murteista puheen ollen, viikonloppuna menen taas käymään Pohjanmaalla entisillä kotiseuduilla. Saa nähdä joutuuko sen jälkeen taas kirjoittamaan murteella. Kyllä se niin tarttuu ihmiseen kuin täi tervaan. Tai niin kuin isällä oli tapana sanoa "kuin suolaves potattiin".
Minusta ainakin on antoisaa, kun tulen ruotsin kielellä toimeen jotenkuten. Äskettäin olimme Tukholmassa ruotsalaisen sukulaisen häissä. Kolme kertaa taksikuskin kanssa äityi mukava keskustelutuokio. Taksikuskit Ruotsissa ovat kivoja :)
Lähetä kommentti