Ja minusta on tullut niin kaheli, että kaikkea pitäisi päästä kuvaamaan, varsinkin juuri lumpeita, koska ne ovat aina niin vaikeapääsyisesti. Luulin, että tämä olisi helppoa, mutta ensin rämpiminen kauhean ryteikön läpi lammen rantaan vaatii kumisaappaat.
Ja kääk, eipä tietenkään kukat sijaitse siinä nenäsi edessä tarjottimella, vaan valtava ruoikko peittää näkyvyyden.
Vain ihan jokunen hölmömpi yksilö on ihan rannassa.
Ja sitä kasvustoa jatkuu ja jatkuu. Miten ihmeessä minä tuonne pääsen. Täytyy tulla toisen kerran ja varata uimapuku ja uimatossut jalkaan, ei tuonne muuten voi mennä rypemään, mikäli sittenkään. Lampi on niin pieni, että siellä ei ole veneitäkään. Miten ihmeessä minulle on tullut hinku näitä kuvata, kun ei kissankellojakaan, vaikka ne olisivat helpompi kohde.
Mutta saavat nämä nyt kasvaa viikon verran, sillä lähdemme tänään eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Ihailkaa näitä sillaikaa.
5 kommenttia:
Onneksi olkoon!
Miten onnistutkin löytämään noin upeita lumpeita ja vielä koko lampea reunustavan lummerenkaan. :))
Hienoja.
Ymmärrän kuvausvimmasi! Olen joskus veneestä käsin ihaillut lumpeita ja ulpukoitakin...miten ihmeessä ne pystyvät kasvamaan, kun on vettä koko ajan!
Kauniita ovat. Hyvää reissua.
Oi, miten ihania.
Lumpeenkukka ja juhannusruusu ovat lempikukkiani. Toki niitä lemppareita löytyy muitakin, mutta nämä kaksi saavat minussa kukkahepulikohtauksen aikaan.
Jaa, että kummonenko se on se kohtaus?
No...tekee mieli heittäytyä kukkien päälle ja hieroa niihin naamarustinkiansa.
Juhannusruusujen päälle kun heittäytyy, ottaa se aikamoisen kipiää :(
mutta lumpeenkukkien seassa olen hissukseen uiskennellut!
Jos se on kihloissa toisen lammen kanssa? Kohta voi olal paljon piäniä lätäköitä.
Lähetä kommentti