lauantai 2. heinäkuuta 2011

Mukavaa ajankulua

Juhannuksen jälkeinen viikko lapsenlapsen kanssa on valitettavasti enää vain muisto. Tapasin erään henkilön, jolle myös tulee samanikäinen lapsenlapsi viikoksi, ja kyseinen henkilö ihmetteli, miten hän saisi ajan kulumaan! Kyseli vihjeitä. Ei minusta maalla tarvitse ihmetellä, mitä tekisi. Täällähän on oma mielikuvitus vain rajana. Meillä ainakin oli niin paljon hommaa, että aika oli aivan loppua kesken. Asiaa auttoi varmaan sekin, että sattui mainiot kesäsäät. Mutta toisaalta ei meillä ole koskaan huonollakaan säällä ollut tekemisen puutetta.

Pienille lapsillehan ei tarvitse olla niin järin suurta ja ihmeellistä. Päivä alkoi aina aamiaisen jälkeen heti kauppareissulla. Siinä samalla näkee joka päivä sataman, siellä uusia lintuja ja laivoja, leikkipuiston. Jokin uusi kohdekin alkoi yhtäkkiä kiinnostaa: kirkko, bunkkeri, täkäläinen päiväkoti, teatteriryhmän esiintymispaikka jne. Ja kun kaikki kolutaan, onkin päivä jo pitkällä.

Kaikki, mikä on ennen näkemätöntä ja kokematonta, kiinnostaa. Uutta on jopa saunavihdan teko ja sillä saunassa vihtominen. Jokin uusi outo kasvi tai ötökkä voi innostaa tutkimaan lisää, mitä kaikkea maassa onkaan, ja niiden nimeämisestä voi saada leikinkin. Tiellä edellä kulkeva roska-auto kuvottavine hajuineen aiheuttaa arvailuja, mitä kaikkea roskakuski on joutunut ihmisten roskiksia tyhjentäessä näkemäänkään ja haistelemaan. Tien varrella voi nähdä jopa traktorin, joka tekee heinää talveksi eläimille ja pullauttaa aina välillä sisuksistaan valkoisen traktorinmunan pellolle. Pakkohan sellaista on mennä katsomaan lähempää, ja siitä riittää juttua pitkäksi aikaa.

Tunnin kestävä laivaristeilykin sattui sopivasti tälle viikolle. Mutta eihän laiva tietystikään kulkenut yhtä lujaa kuin isin työvene eikä nostanut yhtä suuria kuohuja! -Pettynyttä höpötystä.
Lossin odottelu ja lossilla ajo ovat oma luku sinänsä. Ohi kiitää samalla tukkilauttaa, isoja risteilyaluksia, melojia, vesiskootterikin. Näytelmää kerrakseen.

 Erikseen voi käväistä jossain paikallisessa kohteessa, joita ei oikeastaan montaa olekaan. Museotilan eläimet kiinnostavat aivan varmasti. Haukotteleva lammaskin on ihan ihmettelyn ja riemun aihe, samoin kanoja jahtaava kukko tai ensimmäisten mustikoiden syöttäminen kanoille. Museon tavaroista riittää kyllä tarinaa ja ihmettelyä vielä tuleviksikin vuosiksi. Joka kerta kannattaa ottaa jokin uusi yksittäinen asia tarkastelun kohteeksi. Nyt olivat keritsimet, lampaanvilla ja rukilla kehrättävä lanka. Erikoisia luonnonnähtävyyksiä ei ehditty käydä katsomassa, mutta kun aikuiset lähtivät sauvakävelylle, halusi lapsikin itselleen sauvat. Metsäreissulla kiinnosti eniten korkeille kallioille ja kukkuloille kiipeily - sekin asia, johon ei kotona ole kovin paljon mahdollisuuksia.

Ja kun kerran järviseudulla asutaan, on rannalla käynti päivittäin jopa pakollista. Harvassa ovat ne lapset, jotka eivät vesielementistä tykkäisi. Meillä täällä on jopa niin hyvin asiat, että koko viikon voi joka päivä käydä eri rannalla, aina uudenlaisella. Lapsen kanssa ongelle meno on oikeastaan velvollisuus, ainakin joskus vaikka ei onkiminen itsestä niin hauskaa olisikaan. Ellei se muuta tarjoa, niin ainakin elämyksiä, kun koukkuun tarttuukin valtava risu pohjasta ja vedessä kelluvia lumpeita.


Ja aikuistenhan on tehtävä välillä hommiakin, kaikenlaisia kotiaskareita. Lapsi riemastuu, kun saa kattaa pöytään ruokavälineitä, osallistua uusien saunanlauteiden tekoon, matonpesuun, kukkien kasteluun... -Heh, tämä on vielä sen verran nuori, ettei ymmärrä vastustaakaan työntekoa. Tässä vaiheessahan jokin uusi työkin on lapselle vain uuden kokeilua ja leikkiä, aikuisen kanssa yhdessä tekemistä. Välillä kokeillaan järjestellä muovikirjaimia sanoiksi tai pelataan tietokoneella Pikku kakkosen pelejä. Ei kuitenkaan sovi unohtaa sitäkään, että silloin tällöin pitää hömpöttää, leikkiä leikkimökissä, pelata pelejä, lukea kirjoja tai rakentaa majaa, myllätä mumman kasaamat täkit ja viltit nurin ja sikin sokin. 

Voih, nuo hauskat kesäpäivät ovat nyt vain muisto. Annoin lapselle oman vanhan digikamerani, jolla hän sai kuvata ihan mitä halusi. Itse tallennettuna on lapsellakin nyt kaikenlaista kohdetta, otokset hyviä tai huonoja. Mutta huonothan ovat sitä varten, että niistä oppii kuvaamisenkin saloja. 

Kyllä minä ihmettelen, jos joku ei saa lapsen kanssa aikaansa kulumaan.

7 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

niin ja aamen tuohon viimeiseen(kin) lauseeseen - ja samalla en voi kuin ihmetellä, miten joku aikuinen valittaa, kun on niin pitkä aika, ei ole mitään tekemistä - huom! aikuinenkin voi tehdä kaikkea tätä, siis ilman lastakin, ja hyvin aika kuluu - tai siis ei hyvin, kun liian nopeasti - ja taas on ilta, ja pakko käydä nukkumaan

♥ Hannele kirjoitti...

meillä menee ajat mukavasti

Sirokko kirjoitti...

Ihan kyllä kiitettävästi näyttävät keksivät tekemistä itsekin, hyvä kun perässä ehtii. Meillä on jalkapallo tämän kesän ykkönen ikään katsomatta.

Kirlah kirjoitti...

Annikki: ihan samaa mieltä.

Hannele: on kiva huomata, että lastenlasten kanssa ehtii ja ennen kaikkea ymmärtää(!) puuhailla ihan eri tavalla kuin omien lasten kanssa. Vai onko niin, että kun näitä näkee vain silloin tällöin, saa kuoria vain kermat päältä.

Sirokko: Lapset ovat kekseliäitä. Ja itse keksitty tekeminenhän usein maistuu ja tuntuu parhaimmalta.

isopeikko kirjoitti...

Joidenkin mielestä kaikki tuollainen voi olla tylsää, on mukavampaa katsoa vaikka telkkaria...

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: nii-in. Mutta sehän se vasta tylsää onkin.
Ihminen voi pitää kaikkea tylsänä tai sitten nauttia kaikesta uudesta ja erilaisesta.
Hyvin huomaa vaikkapa ulkomaalaisista vieraista, varsinkin vaihto-oppilaista. Joku nauttii kaikesta uudesta kokemastaan. Joku ei viihdy ei sitten millään.
Yksikin ruotsalainen nordjobbari ikävystyi eräänä kesänä kuoliaaksi, kun oli kovat helteet, ja uiminen kuulemma on tylsää puuhaa ja veneretkeily vasta ikävystyttävää onkin, ainainen jätskinsyönti tympäisi jne.

Vallaton kirjoitti...

Voi, miten ihania kesämuistoja sinulla. Minullakin on muutama leikki lastenlasten kanssa kuvattuna, jotka laitan joskus esille, kunhan kerkiän.