Mukavaa ajankulua

Juhannuksen jälkeinen viikko lapsenlapsen kanssa on valitettavasti enää vain muisto. Tapasin erään henkilön, jolle myös tulee samanikäinen lapsenlapsi viikoksi, ja kyseinen henkilö ihmetteli, miten hän saisi ajan kulumaan! Kyseli vihjeitä. Ei minusta maalla tarvitse ihmetellä, mitä tekisi. Täällähän on oma mielikuvitus vain rajana. Meillä ainakin oli niin paljon hommaa, että aika oli aivan loppua kesken. Asiaa auttoi varmaan sekin, että sattui mainiot kesäsäät. Mutta toisaalta ei meillä ole koskaan huonollakaan säällä ollut tekemisen puutetta.

Pienille lapsillehan ei tarvitse olla niin järin suurta ja ihmeellistä. Päivä alkoi aina aamiaisen jälkeen heti kauppareissulla. Siinä samalla näkee joka päivä sataman, siellä uusia lintuja ja laivoja, leikkipuiston. Jokin uusi kohdekin alkoi yhtäkkiä kiinnostaa: kirkko, bunkkeri, täkäläinen päiväkoti, teatteriryhmän esiintymispaikka jne. Ja kun kaikki kolutaan, onkin päivä jo pitkällä.

Kaikki, mikä on ennen näkemätöntä ja kokematonta, kiinnostaa. Uutta on jopa saunavihdan teko ja sillä saunassa vihtominen. Jokin uusi outo kasvi tai ötökkä voi innostaa tutkimaan lisää, mitä kaikkea maassa onkaan, ja niiden nimeämisestä voi saada leikinkin. Tiellä edellä kulkeva roska-auto kuvottavine hajuineen aiheuttaa arvailuja, mitä kaikkea roskakuski on joutunut ihmisten roskiksia tyhjentäessä näkemäänkään ja haistelemaan. Tien varrella voi nähdä jopa traktorin, joka tekee heinää talveksi eläimille ja pullauttaa aina välillä sisuksistaan valkoisen traktorinmunan pellolle. Pakkohan sellaista on mennä katsomaan lähempää, ja siitä riittää juttua pitkäksi aikaa.

Tunnin kestävä laivaristeilykin sattui sopivasti tälle viikolle. Mutta eihän laiva tietystikään kulkenut yhtä lujaa kuin isin työvene eikä nostanut yhtä suuria kuohuja! -Pettynyttä höpötystä.
Lossin odottelu ja lossilla ajo ovat oma luku sinänsä. Ohi kiitää samalla tukkilauttaa, isoja risteilyaluksia, melojia, vesiskootterikin. Näytelmää kerrakseen.

 Erikseen voi käväistä jossain paikallisessa kohteessa, joita ei oikeastaan montaa olekaan. Museotilan eläimet kiinnostavat aivan varmasti. Haukotteleva lammaskin on ihan ihmettelyn ja riemun aihe, samoin kanoja jahtaava kukko tai ensimmäisten mustikoiden syöttäminen kanoille. Museon tavaroista riittää kyllä tarinaa ja ihmettelyä vielä tuleviksikin vuosiksi. Joka kerta kannattaa ottaa jokin uusi yksittäinen asia tarkastelun kohteeksi. Nyt olivat keritsimet, lampaanvilla ja rukilla kehrättävä lanka. Erikoisia luonnonnähtävyyksiä ei ehditty käydä katsomassa, mutta kun aikuiset lähtivät sauvakävelylle, halusi lapsikin itselleen sauvat. Metsäreissulla kiinnosti eniten korkeille kallioille ja kukkuloille kiipeily - sekin asia, johon ei kotona ole kovin paljon mahdollisuuksia.

Ja kun kerran järviseudulla asutaan, on rannalla käynti päivittäin jopa pakollista. Harvassa ovat ne lapset, jotka eivät vesielementistä tykkäisi. Meillä täällä on jopa niin hyvin asiat, että koko viikon voi joka päivä käydä eri rannalla, aina uudenlaisella. Lapsen kanssa ongelle meno on oikeastaan velvollisuus, ainakin joskus vaikka ei onkiminen itsestä niin hauskaa olisikaan. Ellei se muuta tarjoa, niin ainakin elämyksiä, kun koukkuun tarttuukin valtava risu pohjasta ja vedessä kelluvia lumpeita.

Ja aikuistenhan on tehtävä välillä hommiakin, kaikenlaisia kotiaskareita. Lapsi riemastuu, kun saa kattaa pöytään ruokavälineitä, osallistua uusien saunanlauteiden tekoon, matonpesuun, kukkien kasteluun... -Heh, tämä on vielä sen verran nuori, ettei ymmärrä vastustaakaan työntekoa. Tässä vaiheessahan jokin uusi työkin on lapselle vain uuden kokeilua ja leikkiä, aikuisen kanssa yhdessä tekemistä. Välillä kokeillaan järjestellä muovikirjaimia sanoiksi tai pelataan tietokoneella Pikku kakkosen pelejä. Ei kuitenkaan sovi unohtaa sitäkään, että silloin tällöin pitää hömpöttää, leikkiä leikkimökissä, pelata pelejä, lukea kirjoja tai rakentaa majaa, myllätä mumman kasaamat täkit ja viltit nurin ja sikin sokin. 

Voih, nuo hauskat kesäpäivät ovat nyt vain muisto. Annoin lapselle oman vanhan digikamerani, jolla hän sai kuvata ihan mitä halusi. Itse tallennettuna on lapsellakin nyt kaikenlaista kohdetta, otokset hyviä tai huonoja. Mutta huonothan ovat sitä varten, että niistä oppii kuvaamisenkin saloja. 

Kyllä minä ihmettelen, jos joku ei saa lapsen kanssa aikaansa kulumaan.