keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Äänestä mielikuva

Aamulla pyöräillessäni kuulin korpin krohahtavan pari kertaa. Heti oli silmieni edessä sammalikko ja suppilovahveroita. Miten ihmeessä ne nyt tulivat mieleen! Mutta näyttää vain olevan niin, että jos jostain hajusta tulee mieleen aina jokin tietty asia, niin myös äänistä. Huomasin, että on hyvin monia linnunääniä, jotka aina ja vääjäämättä tuovat mieleen jonkin tietyn tilanteen tai paikan. Korppi tuo todellakin mieleen aina metsäsammalikon ja suppilovahverot, koska olen kuullut korpin äänen aina tietyllä paikalla, kun noita vahveroita on kerätty. Juuri muualla en ole korppia kuullutkaan.

Kun tätä mietiskelin, huomasin, että assosiaatio jonkin linnun äänestä on voimakkain silloin, kun on kyseessä lintu, jonka ääntä en ole muissa yhteyksissä kuullut.  Nimenomaan lapsuuden maisemiin Pohjanmaalla kuuluu monia lintuja, joita harvoin tapaa järviseuduilla. Jos sellaisen sitten kuulee, tulee niistä heti kaihoisia mielikuvia:

västäräkki: isä kyntää tai äestää hevosella peltoa västäräkkiparvi perässään.
kuovi: minä istun kotipihalla leikkimässä, ja ukko kylvää pellolla kauraa tai ohraa. Hänellä on vakka kädessä ja sieltä hän heittelee tasaisesti kävellen kourallisen siemeniä vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu.
kiuru: korkealla yläpuolellani sinisellä taivaalla kiuru livertää paikallaan, ja minä kävelen kärrytietä peltojen halki  alakouluun.
kottarainen: kotipihan männyssä on kottaraisille tehty pönttö, ja poikaset pitävät siinä konserttiaan, kun emo tuo ruokaa. Lehmät tepastelevat laitumella, ja minä astun niiden läjään.
haarapääskynen: minä kotipihalla auringopaisteessa paloittelemassa lehmille perunoita.

naakka ja mustavaris: jos linnun äänestä nousee mieleeni Vanhakirkko, ja haravoin hautuumaan käytäviä ja selostan turisteille kirkon maalauksia, tiedän silloin että lintu on naakka tai mustavaris, vaikka en sitä ilman ääntä tunnistaisikaan.

Luulen että jos muuttaisin pois Saimaan ääreltä,  mieleeni nousisivat vielä tällaiset mielikuvat:
taivaanvuohi: minä ja joku länsisuomalainen kylään tullut sukulainen tuijottamassa taivaalle, mistä se mäkättävä ääni oikein kuuluu. (Mäkättävä ääni ei ole linnun ääntelyä, vaan aina kun lintu laskeutuu lennossa alanpäin, sen siivistä lähtee vuohen määkimistä muistuttava ääni).
kuhankeittäjä: kotipihan tontin reunalla huhuilen  naapurin pusikkoon, josta kuuluu kirkas viheltelevä ääni. Keltaista lintua itseään ei juuri näe, niin hyvin se osaa piiloutua. Etelä-Savon maakuntalintu.
lokki: maaliskuu, ja ensimmäiset lokinkirkaisut tuovat toivon keväästä. Talvi on väistymässä.

Ja vaikka peippoja, punatulkkuja, harakoita variksia ja mitä kaikkia muita lintuja on pihassa pilvin pimein visertelemässä tai rääkymässä, ei niihin liity yhtä voimakkaita assosiaatioita kuin edellä mainittuihin. Ja nimenomaan siksi, että niitähän nyt näkee ja kuulee joka paikassa. Ellei  sitten oteta lukuun, että varpusesta saattaa tulla mielen varpunen jouluaamuna ja sen kesäeinehen syönti tai kun harakka nauraa puussa, voi mieleen tulla mumma pihalla juuri nousemassa pyörän selkään ja epäilemässä, mitähän se oikein tietää, kun harakka nauraa. Ettei vaan jotain onnettomuutta.
****
Jos muuten jonkun tekee mieli kritisoida noita hämäriä linnunkuvia, niin sanonpa vaan, että yrittäkääpä itse kuvata lentävää ja liikkuvaa lintua, ja usein vielä ikkunan läpi :=)

5 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Lukiessani blogikirjoituksesi otsikkoa, kuvittelin kyseessä olevan äänestyksen mielikuvista!
Olikin kirjoitus mielikuvia äänistä.:)
Ihanasti kuvailit eri lintujen äänten mieleentuomia muistikuvia.
Pitääkin muistella, mitkä ovat minun muisti- ja äänikuvia.
Ja vanhoista, kaukaisista tuoksuistahan nousee myöskin mieleen erilaisia muistoja.
Kiitos, Kirlah.

Annikki kirjoitti...

minäkin luulin otsikosta, että kyseessä on äänetys - ja vielä, että pitäisi äänestää mieleinen kuva - katselin jo kuvia sillä ssilmällä - meni hetken, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse - kun kerran kattelin, niin tässä vastaus: paras kuva on harakka

Kirlah kirjoitti...

Rosina, en ollenkaan huomannut tuota kaksoismerkitystä otsikossa ennen kuin nyt kun sanot. Tuoksuista olen muuten muistaakseni joskus kirjoittanutkin.

annikki: oho, enpä todellakaan arvannut, että vahingossa järjestin ihmisille tälalsita askaretta :)
kiitos äänestyksestä kumminkin, heh, heh.

vilukissi kirjoitti...

Ihana juttu! Jos kuulen nyt aikuisena kuovin huutavan, niin samanlaisen yksinäisen olotilan kuin joskus lapsena istuessani puutarhakeinussa yksinäni illalla myöhään...kiuru taas aukaisee määrätyn kouluaamun ja aurinkoisen koulutien...olet oikeassa monet äänet tai tuoksut avaavat monia lippaita ja muistoja, joskus pandorankin lippaan.

Katilein kirjoitti...

Ihana päivitys, joka piti sisällään monta hetkeä ja tarinaa. Minä en ole kauhean hyvä tunnistamaan lintujen ääniä, vaikka niitä opiskeluaikana pitikin opetella.

Lokit kirkuvat täällä usein ja katson, kun ne lentävät iltaisin merelle päin. Aurinko kultaa niiden vatsan sulat.

Illan pimetessä täällä alkaa lennellä ihan eri otus. Pihapiirissämme asuu lepakko!