Äänestä mielikuva

Aamulla pyöräillessäni kuulin korpin krohahtavan pari kertaa. Heti oli silmieni edessä sammalikko ja suppilovahveroita. Miten ihmeessä ne nyt tulivat mieleen! Mutta näyttää vain olevan niin, että jos jostain hajusta tulee mieleen aina jokin tietty asia, niin myös äänistä. Huomasin, että on hyvin monia linnunääniä, jotka aina ja vääjäämättä tuovat mieleen jonkin tietyn tilanteen tai paikan. Korppi tuo todellakin mieleen aina metsäsammalikon ja suppilovahverot, koska olen kuullut korpin äänen aina tietyllä paikalla, kun noita vahveroita on kerätty. Juuri muualla en ole korppia kuullutkaan.

Kun tätä mietiskelin, huomasin, että assosiaatio jonkin linnun äänestä on voimakkain silloin, kun on kyseessä lintu, jonka ääntä en ole muissa yhteyksissä kuullut.  Nimenomaan lapsuuden maisemiin Pohjanmaalla kuuluu monia lintuja, joita harvoin tapaa järviseuduilla. Jos sellaisen sitten kuulee, tulee niistä heti kaihoisia mielikuvia:

västäräkki: isä kyntää tai äestää hevosella peltoa västäräkkiparvi perässään.
kuovi: minä istun kotipihalla leikkimässä, ja ukko kylvää pellolla kauraa tai ohraa. Hänellä on vakka kädessä ja sieltä hän heittelee tasaisesti kävellen kourallisen siemeniä vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu.
kiuru: korkealla yläpuolellani sinisellä taivaalla kiuru livertää paikallaan, ja minä kävelen kärrytietä peltojen halki  alakouluun.
kottarainen: kotipihan männyssä on kottaraisille tehty pönttö, ja poikaset pitävät siinä konserttiaan, kun emo tuo ruokaa. Lehmät tepastelevat laitumella, ja minä astun niiden läjään.
haarapääskynen: minä kotipihalla auringopaisteessa paloittelemassa lehmille perunoita.

naakka ja mustavaris: jos linnun äänestä nousee mieleeni Vanhakirkko, ja haravoin hautuumaan käytäviä ja selostan turisteille kirkon maalauksia, tiedän silloin että lintu on naakka tai mustavaris, vaikka en sitä ilman ääntä tunnistaisikaan.

Luulen että jos muuttaisin pois Saimaan ääreltä,  mieleeni nousisivat vielä tällaiset mielikuvat:
taivaanvuohi: minä ja joku länsisuomalainen kylään tullut sukulainen tuijottamassa taivaalle, mistä se mäkättävä ääni oikein kuuluu. (Mäkättävä ääni ei ole linnun ääntelyä, vaan aina kun lintu laskeutuu lennossa alanpäin, sen siivistä lähtee vuohen määkimistä muistuttava ääni).
kuhankeittäjä: kotipihan tontin reunalla huhuilen  naapurin pusikkoon, josta kuuluu kirkas viheltelevä ääni. Keltaista lintua itseään ei juuri näe, niin hyvin se osaa piiloutua. Etelä-Savon maakuntalintu.
lokki: maaliskuu, ja ensimmäiset lokinkirkaisut tuovat toivon keväästä. Talvi on väistymässä.

Ja vaikka peippoja, punatulkkuja, harakoita variksia ja mitä kaikkia muita lintuja on pihassa pilvin pimein visertelemässä tai rääkymässä, ei niihin liity yhtä voimakkaita assosiaatioita kuin edellä mainittuihin. Ja nimenomaan siksi, että niitähän nyt näkee ja kuulee joka paikassa. Ellei  sitten oteta lukuun, että varpusesta saattaa tulla mielen varpunen jouluaamuna ja sen kesäeinehen syönti tai kun harakka nauraa puussa, voi mieleen tulla mumma pihalla juuri nousemassa pyörän selkään ja epäilemässä, mitähän se oikein tietää, kun harakka nauraa. Ettei vaan jotain onnettomuutta.
****
Jos muuten jonkun tekee mieli kritisoida noita hämäriä linnunkuvia, niin sanonpa vaan, että yrittäkääpä itse kuvata lentävää ja liikkuvaa lintua, ja usein vielä ikkunan läpi :=)