Välillä turistina

 Kangasniemi on voittanut joskus Suomen kauneimman kunnan tittelin. Ja onhan siellä kaunista, Puulaveden äärellä. Veneitäkin on laitureissa toinen toistaan komeampia, ei juurikaan mitään paatteja, nämäkin ihan torin ääressä. Lapsenlasta pois viedessämme varasimme kerrankin oikein kokonaisen päivän paikkakuntaan tutustumiseen.

 Ja torilla on päivittäin markkinat, ja näkyi olevan kansaa kuuntelemassa, kun tuolta kuorma-auton lavalta mies piti huutokauppaa ja kaupitteli jotain rojua. Kaikenlaisia ihme taulujakin, joissa repaleiset raamit olivat irtoamaisillaan, antiikkia kuulemma! Paremman huutokaupan minäkin saisin aikaan, kun veisin meidän ulkovaraston rojutavarat torille myyntiin.

Torin vieressä on Pirtin perinnepuisto, jossa on luetteloituna lähes 200 kangasniemeläistä perinteistä ikivanhaa kasvia, toinen toistaan kauniimpia kukkapenkkejä. Puistossa on myös kangasniemeläisen Hiski Salomaan muistomerkki. Myös Otto Manninen on Kangasniemen kasvatteja, ja hänen nimeään pidetään ihmisten tietoisuudessa kiitettävästi. Hänen muistopatsaansa Kaukomieli sijaitsee Anni Swanin puistossa Otto Mannisen tien varrella. Anni Swan oli muuten Otto Mannisen puoliso.

 Kauempana kirkolta sijaitsee Tuomiojan taimitarha, metsässä voi ihmetellä lasiseinän takaa mehiläisten elämää pesässään. Myymälässä kaikkea kivaa, joita kynnet syyhyävät ostaa.

Ihan valtatien varrella on Taidelinna. Tätäkin linnaa on parikymmentä vuotta ihmetelty ohi ajettaessa, että pitäisi käydä katsomassa, mitä siellä oikein on. Linnan on rakentanut taiteilija Pekka Hiltunen neljän navetan kivistä. Sisällä on taiteilijan maalauksia, ja heti ensimmäiseksi sisään tultaessa uima-allas. Viehättävää, että joku uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja rakentaa uima-altaan keskelle olohuonettaan. Ja jopa tornin! Torniin kiivettäessä seuraavassa kerroksessa on myytävänä vanhaa tavaraa, tornissa on kangaspuut ja matonkudelaatikoita, ylimmässä on lisää taidetta.

Samaan hintaan saa kahvitkin. Tuntuu vain oudolta, kun kaikkiin tiloihin pääsee, ihan makuuhuoneita myöden. On tirkistelyn tuntua, kun asuintiloja ei ole rajattu pois turistien ulottuvilta, vaan on tarkoitus kulkea joka paikassa. Aika erikoinen paikka.

Kotiseutumuseossakin tuli käydyksi. Parasta siellä on ehkä kokonainen entinen asuinpirtti, joka on pystytetty museorakennuksen sisään.