torstai 3. syyskuuta 2009

Mihin koira karvoistaan pääsisi


Luulin, että kun lopetin varsinaisen kieliblogin pitämisen, jäisi kielipohtiminen vähemmälle. Mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi.

Tässä eräänä päivänä alkoi tuttava ihmetellä, miksi synonyymeistä jotkut sanat ovat yksikössä, toiset monikossa. En oikein ymmärtänyt kysyjän tarkoitusta, ennen kuin hän mainitsi esimerkiksi tukka ja hiukset. Kysyjä piti noita sanoja täysin synonyymeina.

Mutta nehän eivät ole oikeastaan täysin yhteneväiset sanat. Niitä voisi verrata vaikka eläimen turkkiin ja karvoihin. Turkki voidaan irrottaa kokonaisena eläimeltä. Ja kokonaisesta turkista voidaan ottaa yksi karva. Kun on paljon karvoja, se on jo turkki. Ovatkohan muuten muinaiset ihmiset ottaneet ihmisiltäkin tukan kuin intiaanit päänahan ja katsoneet, että kas, siinähän on paljon hiuksia? Itse asiassa tukka on kuin mätäs, hiuspehko.

Mies vielä esitti, että tukka ja hiukset voisi olla samalla tavalla osa-kokonaisuussuhteessa kuten metsä ja puut, metsä koostuu puista. Mutta mitenkähän onkin, että metsä ja puut ei tunnu samalla tavalla synonyymisilta kuin tukka ja hiukset. Tai turkki ja karvat. Vai voisikohan sanoa: Mihin sitä koira turkistaan pääsisi?

Vasta tuon turkki-karvatvertauksen jälkeen kysyjä jotenkin oivalsi, miksi noissa sanoissa toinen on yksikkö, toinen monikko. Ja minä oivalsin sellaisen asian, että kaikki oppilaat eivät aina ole oikein ymmärtäneet, miksi esim. saksassa hedelmät voi olla monikollinen Früchte tai aina yksiköllinen Obst. Seuraavalla kerralla voin verrata turkkiin ja karvoihin.

5 kommenttia:

Soili kirjoitti...

Jaahas, enpä ole ennen tuollaisia miettinyt. Kumminkin voi sanoa esim. leikata tukka tai leikata hiukset. Sanotaan, että joku painelee tukka suorana eikä hiukset suorana.

Kirlah kirjoitti...

En minäkään ollut koskaan ennen asiaan mitään huomiota kiinnittänyt. Jännä, että vaikka mistä voi kehitellä juttua eteen päin.

vilukissi kirjoitti...

Olipas mukava havainto! On todella mukavaa maistella sanoja! Kiitos mukavista kommenteistasi blogissani!!

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Meillä oli seiskalla sellainen auskun vetämä tunti, jossa mietittiin sanan rakenteita - esimerkiksi sana 'kirjain'. En kaikkea muista tarkalleen, en ollenkaan, mutta jotenkin se noin meni. Ja sitten tuo ovela auskultantti myös ravistutti ankean suppeita seiskoja sillä kysymyksellä kielen sanavalinnoista. En mitään tuosta informaatiosta omaksunut seiskalla, vasta nyt olen ajatellut että olihan se kaikki melko tarkasti mietitty. Ja uskottavaa.

Kirlah kirjoitti...

vilukissi: sanoja, sanontoja ja kieliä yleensäkin voisi pohdiskella vaikka aamusta iltaan syömättä ja juomatta.

Tuure: monia viehättää pohdiskella juuri sanojen takaa löytyviä uusia merkityksiä. Joillekin se sitten ei vain aukea, vaikka kuinka yrittäisi.

Joskus kun olen suu vaahdossa innoissani selittänyt oppilaille jotain kirjan ulkopuolista asiaa, on joku oppilas katsonut minua pää kallellaan ja sanonut: miten joku voi olla tuollaisesta innostunut!